Kaupallinen yhteistyö: Vaasan yliopisto

Siitä on tullut kuluneeksi yli viisi vuotta, kun astuin ensimmäistä kertaa sisään Vaasan yliopiston marmoriportista. Tai itse asiassa toista kertaa, sillä kävinhän muutamaa kuukautta aikaisemmin tekemässä pääsykokeen. Muistan vieläkin, etten ole jännittänyt varmaan mitään niin paljon kuin ensimmäistä päivää yliopistolla. Luulisi että tällaisesta ekojen koulupäivien jännityksestä olisi näin aikuisiällä jo päässyt eroon, mutta ihan ymmärrettävääkin että vatsaa väänsi, kun oli entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa aivan uusien ihmisten kanssa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna hymy kirpoaa huulille tätä muistellessani – enpä tuolloin päälle parikymppisenä fuksin alkuna tiennyt, että tulisin viettämään varmasti elämäni hauskinta aikaa opiskeluvuosien parissa. Saati sitä, että löytäisin yliopistolta kasan ihania ystäviä ja vielä kaupan päälle avopuolisonkin. Te jotka olette lukeneet postauksiani viimeisten viiden vuoden ajalta tiedätte varmasti, että Vaasan yliopistoon hakeminen oli yksi parhaista päätöksistäni. Sanomattakin siis selvää, että näin kevään yhteishaun taas lähestyessä lähdin mielelläni yhteistyöhön opinahjoni kanssa – mulle on kunnia toimia Vaasan yliopiston kauppatieteiden sanansaattajana!

Jos joku teistä on hypännyt kyytiin vastikään tai ei ole lukenut aikaisempia opiskelupostauksiani niin kerrottakoon, että itse hain siis aikoinaan Vaasan yliopistoon paitsi Helsinkiä alhaisempien sisäänpääsypisteiden myös sen hyvän maineen takia. Minulle oli alusta asti selvää, että mikäli haluaisin opiskella kauppatieteitä, olisi edessä muutto jonnekin muualle päin Suomea – se ei kuitenkaan ollut minulle mikään varsinainen myönnytys, vaan asennoiduin siihen tosi avoimesti. Halusin palavasti päästä opiskelemaan kauppatieteitä, ei sillä opiskelukaupungilla niin väliä. Koin sen tietysti hieman pelottavana, mutta ennen kaikkea virkistävänä ajatuksena lähteä pois niistä tutuista ympyröistä (kurkkaa myös postaukseni 6 syytä lähteä muualle opiskelemaan). Vaasan yliopistosta olin kuullut paljon hyvää, erityisesti sen kauniista kampusalueesta ja avoimesta sekä rennosta yhteishengestä opiskelijoiden kesken. Näin vuosien jälkeen voin allekirjoittaa kaiken tämän ja laittaa sanaa omasta puolestani kiertämään.

Tuolloin nuorena korkeakoulututkintoa tavoittelevana naisenalkuna en tiennyt yhtään mitä elämältäni haluaisin, joten koin kauppatieteiden olevan hyvä ratkaisu. En tiedä olenko tähän päivään mennessä erityisemmin viisastunut tulevaisuudensuunnitelmieni suhteen, mutta ainakin opinnot ovat antaneet loistavan pohjan, josta voi lähteä kehittämään omaa osaamistaan ja uraa. Vaikka nyt teenkin töitä yrittäjänä, pidän opiskeluja suuressa arvossa – ikinä ei tiedä minne tie tulevaisuudessa vie, joten tutkinto tuo minulle samalla tietynlaista turvaa. Olen myös useasti kuullut, kuinka monet työnantajat arvostavat Vaasan yliopistosta saatua tutkintoa – Vaasasta tulee kuulemma hyvää porukkaa.

Opiskeluvuosieni parhautta on ollut ehdottomasti se yhteisöllisyys, mitä Vaasassa koin. Samanhenkisten ihmisten löytäminen oli helppoa kaikkien ollessa vailla uutta tukiverkkoa, opiskelukaveria jeesataan ja kilpailemisen sijaan tentteihin valmistaudutaan yhdessä, suurin osa opiskelijoista vietti iltaa aina samassa paikassa ja kirjaston kahvilasta löytyi poikkeuksetta joku tuttu, jonka kanssa pitää taukoa lukemisen lomassa. Pitkät päivät kirjastolla olisivat olleet huomattavasti tylsempiä, jos ei olisi voinut jakaa urakkaa muiden samassa veneessä olevien kanssa. Vaikka sana verkostoituminen aiheuttaa välillä vilunväristyksiä, niin pidän ehdottoman tärkeänä Vaasassa luotuja verkostoja. Monet opiskelukavereistani ovat tänä päivänä töissä yrityksissä, joiden kanssa olen itsekin tekemisissä – hauskaa miten meidän tiet kohtaavat myös näin työelämässä! Lisäksi olen törmännyt asiakkaissani useampaan Vaasan yliopistossa opiskelleeseen – tiesittekö esimerkiksi että menestysbrändi Balmuirin perustanut Heidi Jaara on niinikään Vaasan yliopiston kasvatteja?

Minulle henkilökohtaisesti oli myös todella hyvä kokemus lähteä opiskelijavaihtoon, sillä paitsi että vietin älyttömän hauskat viisi kuukautta Etelä-Ranskassa, oli se myös itsenäistävää ja kasvattavaa aikaa (vaihdostani voit lukea esimerkiksi täältä). Kauhistuttaa, että olin vähällä jättää vaihdon välistä, koska lukukausi ulkomailla ei ollut ihan siellä omalla mukavuusalueellani. Jos siellä ruudun takana on siis joku fuksi, joka löytää itsensä isosta auditoriosta kohtaamassa kysymyksen “meinaatko lähteä vaihtoon?”, niin eikun kättä pystyyn muiden mukana! Voin lähes taata, että et tule katumaan päätöstä.

Niin kuin en itse kadu kyllä päivääkään sitä, että tuolloin vuonna 2013 hain juuri Vaasan yliopistoon. Niin paljon hauskoja muistoja, inspiroivia proffia (erityismaininta HR:n Viitalalle, joka veti varmasti yliopiston parhaat luennot!) ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka ovat jääneet elämääni myös opiskeluajan jälkeen. Jos sinua kiinnostaa kauppatieteiden opiskelu Vaasassa, niin lisätietoa löydät yliopiston sivuilta täältä. Tuntuu kyllä ihan hullulta, että vuodet Vaasassa ovat jo takana päin ja viimeisiä viedään valmistumisen osalta! Jatkoin juuri eilen taas graduprojektini työstämistä ja kirjoitan siitä varmasti enemmän vielä kevään aikana – oli muuten vaikeaa ryhtyä hommiin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kyllä minusta se kauppatieteiden maisteri kuitenkin vielä saadaan. 

Photos of me: Essi / Edit by me