Terkkuja Espanjasta ja 5kk kuulumisia

Terveisiä Espanjasta! Vietettiin 11 päivää Mallorcalla, lauantaina palattiin takaisin harmaaseen ja kylmään Suomeen, hrrh. Oltiin ensin muutama yö kolmistaan Palmassa, minkä jälkeen vaihdettiin majoitusta pienempään kylään Cala D’oriin, minne myös miehen vanhemmat tulivat. Loma oli aivan kertakaikkisen ihana! Tämä oli tosiaan ensimmäinen reissu tytön kanssa ja kaikki meni niiin hienosti. Muutama päivä ennen lähtöä hulinoiden vielä ollessa päällä olin melkein valmis jo perumaan koko reissun, kun olin niiin totaalisen puhki valvotuista öistä ja pitkistä illoista, ja ajattelin ettei tästä tule varmasti yhtään mitään. Ennen reissua hän myös huusi kaikki automatkat läpeensä ja mietin, että Mallorcalla autoilustakin tulee tuskaa. Liekö sitten syynä hulinoiden loppuminen, mittariin tullut viiden kuukauden ikä vai Espanjan rento meininki, mutta tyttäremme oikein kukoisti reissussa! :’D Eikä muuten huutanut autossakaan kertaakaan.

Eka reissu ja erityisesti lentäminen vauvan kanssa jännitti etukäteen, mutta oli kiva huomata että ihan turhaan. Molemmat lennot sujuivat tosi hyvin! Menomatkalla vauva nukkui parit hyvät päiväunet nukahtaen ihmeen helposti aina rinnalle – varmaan lentokoneen kova kohina auttoi. Lauantaina takaisin tullessa hän nukkui kolme tuntia eli lähes koko lennon! Tyttäremme joka ei yleensä harrasta pitkiä päiväunia, todella harvinaista siis. Muutenkin vauvan kanssa oli reissussa tosi helppoa – tämä ikä on siitä kiva ettei tarvitse vielä juosta lapsen perässä, niin on saanut tällaisen leppoisan ensikosketuksen lapsen kanssa matkustamiseen. Sain jo Instagramin puolella muutamia kysymyksiä vauvan kanssa reissaamisesta ja erityisesti lentoon liittyvistä käytännön jutuista, joten teen ehdottomasti vielä postauksen omista kokemuksista ja vinkeistä!

Tosiaan viime viikolla tuli viisi kuukautta naperolle mittariin ja tämä on ollut kyllä aivan kertakaikkisen valloittava ikä <3 Hän on niiin iloinen ja nauravainen, sydän pakahtuu niistä leveistä hymyistä ja nauruista joka kerta. Kentällä joku rouva ihasteli tyttöä ja ihmetteli että hyvänen aika, onko hän aina noin hyväntuulinen. Turvatarkastuksessa omaa vuoroa odottaessamme hän myös nauratti henkilökuntaa ja kanssamatkustajia kiljahtaessaan innosta niin että koko kenttä raikasi, hahah. Hän rakastaa seurailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja kädet vispaavat sivulla aina kun hän on innosta piukeana. Nyt tuntuu myös, että koko ajan opitaan uutta hurjaa vauhtia! Hulinoiden aikana hän oppi kääntymään vatsalleen ja nyt ei muuta tehdäkään kuin pyörähdetään ympäri. Hän myös päristelee kovasti, tekee kuplia ja jutustelee minkä kerkeää. Varpaatkin löytyivät muutama viikko sitten. Eilen huomasin, että hän pyrkii kovasti jo istumaan, joten ei varmaan mene kauaa kun sekin taito on opittu! Tyttö saa myös jo työnnettyä itseään eteenpäin lattialla, jos antaa jaloista hieman tukea siitä ponnistaakseen eli kohta siis varmaan myös ryömitään. Hullua miten nopeasti nuo pienet kehittyvät!

Jotain maagista tässä viiden kuukauden iässä on myös meidän kohdalla ollut, kun tyttö oppi yhtäkkiä nukahtamaan itse yöunille. Hulinoiden aikaan yöunille nukuttaminen oli aivan tuskaa, sillä se saattoi kestää pahimmillaan kolmekin tuntia, kun hän aina heräsi uudelleen ja uudelleen itkien.  Ennen hulinoita nukuttaminen oli hieman helpompaa eikä kestänyt noin kauaa, mutta hän on vaatinut aina sylissä hytkyttelyä ja uneen heijaamista, mikä alkoi vauvan painon karttuessa käydä vähän fyysisesti raskaaksi. Oltiin aiemminkin kokeiltu, nukahtaisiko hän itsekseen aikansa sängyssä jokeltaessaan, mutta se oli aina yltynyt lopulta itkuksi. Oltiin siis puhuttu, että hulinoiden jälkeen kokeillaan jotain unikoulun tyyppistä, jotta nukahtamiset saisi helpommiksi. Reissun ensimmäisinä iltoina vauvaa nukuttaessa vaikutti kuitenkin siltä, että hän alkoi vaan hermostua sylissä hytkyttelyyn, joten kokeiltiin laskea hänet sänkyyn. Pysytiin vierellä ja seurailtiin, kun hän näperteli sängyssä harsoa ja unilelua, jokelteli ja lopulta nukahti. Siis nukahti itse, ilman että hän oli sylissä hytkyteltävänä – amazing! Viiden kuukauden nukutusrumban jälkeen tämä tuntui niiin hienolta ja isolta voitolta. Reissussa illat helpottuivat siis todella paljon, kun hänet pystyi vaan laskemaan sänkyyn – vielä ollaan jääty makuuhuoneeseen viereen seurailemaan ja esimerkiksi nostamaan tuttia tarvittaessa. Välillä oli pari vähän hankalampaa iltaa, jolloin häntä piti muutaman kerran nostaa syliin jos rupesi itkemään, mutta laskettiin aina sänkyyn kun rauhoittui. Pääosin hän on kuitenkin nukahtanut sänkyyn helposti itsekseen ja vitsit että se on ollut ihanaa!

Päiväunilla sänkyyn nukahtaminen ei ole onnistunut kuin pari kertaa, joten sitä vielä treenaillaan, mutta ei haittaa vaikka hän siihen vielä kaipaisi enemmän läheisyyttä <3 Tänään hän sentään nukkui kahdet päiväunet rattaissa ja nukahti sinne ilman minkään sortin huutoa, jes! Meidän tyttö on ollut kyllä niin vaunuvihaaja lähes koko pienen ikänsä :’D Reissussa hän ei suostunut nukahtamaan rattaisiin kertaakaan – hereillä ollessa hän kyllä viihtyi jo vähän pidempiä hetkiä niissä ja esimerkiksi ravintolassa ollessa tykkäsi näperrellä leluja, mutta liikkuminen rattailla oli haastavaa ja meni aina lopulta itkuksi. Onneksi oli kantoreppu mukana! Autossa hän tosiaan viihtyi ihan mega hyvin matkalla – hereillä ollessa leikki itsekseen ja uni-ikkunoilla nukahti helposti. Olisipa ihanaa, jos sekin haaste olisi nyt taklattu ja autoilu olisi helpottunut nyt for good!

Viiden kuukauden kuulumisiin kuuluu tietysti myös kiinteiden syöminen imetyksen ohella, me aloitettiinkin maistelu jo neljän kuukauden iässä. Tyttö alkoi selvästi kiinnostua ruuasta jo tuolloin ja jo heti ensimmäiset pienet maisteluannokset upposivat hänelle super hyvin! Toistaiseksi hänelle on maistunut kaikki mitä on tarjottu ja suu on ammollaan kuin pienellä linnunpoikasella konsanaan, hän myös koittaa jo kovasti avustaa syömistä itse tarttuen lusikkaan. Viiden kuukauden iässä aloitettiin myös iltapuurot ja puurosta hän tykkää ihan hurjasti! Toivotaan, että ne pidentäisivät vähän unipätkiä, sillä meillä heräillään edelleen 2-3h välein, mikä sekin tosin on ihan luksusta niiden hulinoiden tunnin välein heräilyyn.

Sellaisia viiden kuukauden kuulumisia täältä <3 En voi käsittää, että muutaman viikon päästä hän on jo puolivuotias, voi että!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *