Pieleen mennyt ripsien kestotaivutus

Instagramiani seuraavat ehkä muistavatkin, että kävin keväällä kokeilemassa ensimmäistä kertaa ripsien kestotaivutusta, eli suuren suosion saanutta lashliftiä. Olin pitkään ihastellut ystäväni taivutettuja ripsiä ja kiinnostuin, toimisiko Yumi-taivutus myös omille suoraakin suoremmille ripsilleni. Ja toimihan se, jäin kertaheitolla koukkuun! Kestotaivutus kesti minulla tosi hyvänä nelisen viikkoa, minkä jälkeen saatoin välillä taivuttaa ripset ekstranäyttävyyttä halutessani. Kokonaisuudessaan taivutus lähtee ripsien kasvettua eli 6-8 viikon paikkeilla, minkä jälkeen taivutuksen voi myös uusia. Taivutus teki ripsilleni juuri sen mitä kaipasinkin – se avasi katsetta ja piti ripset taivutettuina, mihin ei yleensä pysty kuin hyvät taivuttimet ja vedenkestävät ripsivärit.

Olen monesti sanonut, että kirjoittaisin vielä postauksen taivutuksesta ja siitä, miten olen ihastunut tähän helppoon ja ripsien pidennyksiä luonnollisempaan tapaan saada ripsiin näyttävyyttä. En kuitenkaan ollut vielä ehtinyt tehdä sitä, kunnes kolmannella kerralla taivutuksessa jokin meni pieleen. Harvemmin netistä lukee niitä epäonnistuneita kokemuksia ja usein lashlift -kokemukset päättyvätkin siihen, kun astutaan ulos hoitolasta tyytyväisinä täydellisistä räpsyistä. Tässä siis yksi pieleen mennyt kokemus. Olen kehunut kestotaivutusta Instagram Storyissani niin vuolaasti, että lienee reilua myös kertoa, miksi en todennäköisesti tämän jälkeen tulekaan enää uusimaan taivutusta.

Ripset

Kävin uusimassa taivutuksen juuri ennen Flow-festareita ajatellen, että ripset näyttävät sitten ekstrakivoilta festariviikonloppuna. Suureksi yllätyksekseni ripset taipuivat kuitenkin aivan yli (oikean puoleiset kuvat yllä ripsarin kanssa), eivätkä näyttäneet siltä miltä niiden kuuluisi. Voitte vaan kuvitella, miten äärimmäisen epämukavilta taakse päin kohti luomea ja luomivaon alle taipuvat ripset tuntuivat. Ne ärsyttivät ihan pirusti luomea sitä vasten koko ajan hinkatessaan ja olivat arvatenkin mahdottomat meikata. Laitoin tekijälle viestiä, joka itsekin kauhisteli ymmällään lopputulosta, ja sovimme korjausajasta heti seuraavalle viikolle. Muutaman päivän vetelin kuitenkin näillä ylitaipuneilla ripsillä ja odotin vaan sitä hetkeä, että ripset taipuisivat jälleen normaalisti. Tekijän mukaan maahantuoja olisi vaihtanut aineita ja olisi saanut muiltakin palautteita ylitaipuneista ripsistä, mutta hän kokeili korjata lopputulosta taivuttaen ripset uudestaan loivemmin. Hieman jännitti, vahingoittuisivatko ripset kun ne joudutaan taivuttamaan korjauksessa uudelleen, mutta otin mielummin sen riskin, kuin että olisin sietänyt viikkoja luomivaon alle taipuvia ripsiä.

Ensin näytti lupaavalta, mutta vuorokauden jälkeen ripset käpertyivät taas. Eivät ihan yhtä radikaalisti kuin ekalla kerralla, mutta käpertyivät kuitenkin, eikä lopputulos näyttänyt siltä miltä piti tälläkään kertaa. Etenkin ripsiväriä käyttäessäni pisimpien ripsien kärjet taipuvat taaksepäin luomivakoon. Nyt tuosta korjausajasta on kolmisen viikkoa ja ei siis auta kuin odottaa, että uudet ripset kasvavat ja taivutus alkaa poistua. Onneksi ripset tosiaan uusiutuvat, eikä taivutus ole mikään pysyvä juttu. En tiedä, voisiko oma reaktioni johtua juuri maahantuojan vaihtamista aineista, jolloin ne eivät jostain syystä enää sopisikaan omille ripsilleni taivuttaen niitä normaalisti. Tämän jälkeen en kuitenkaan ole menossa uusimaan kestotaivutusta, sillä toimenpide on myös sen verran arvokas (80€), ettei ihan heti tee mieli kokeilla uudestaan, jos riskinä on sama ylitaipuminen. Ehkä sitten joskus kun aika kultaa muistot, haha. 

Onko teillä kokemuksia ripsien kestotaivutuksesta?

Pretty Woman -mekossa

Junani oli juuri saapunut Helsingissä rautatieasemalle ja kävelin aikataulujen alle odottamaan seuralaistani. Hetken siinä seisoskeltuani vanhempi nainen lähestyy minua. “Anteeksi, kävelit edessäni ja koko tuon ajan tuijotin sun mekkoa. Aivan ihana! Näytät aivan Julia Robertsilta Pretty Womanissa, oli vaan pakko tulla sanomaan”. Kiittelin naista hymyillen, olin aivan häkeltynyt miten vuolaasti ja vilpittömästi hän tuli kehumaan. Totesin vielä, että miten ihana että hän tuli sanomaan ja toivotin naiselle kivaa päivää, hymyilin tälle kohtaamiselle itsekseni vielä pitkään tämän jälkeenkin. Myöhemmin samana päivänä ohi kulkenut lenkkeilijä poikkesi reitiltään kahvilan terassille ja tuli huikkaamaan minulle ja Johannalle, että teillä on ihanat mekot. Oikea kehujen päivä siis!

Voi kunpa sitä muistaisi itsekin piristää tuntemattoman päivää kehulla. Pidän itseäni hyvänä antamaan kehuja ystäville ja tutuille – sanon aina ääneen, mikäli jollain on mielestäni vaikka nätti pusero tai kauniisti hiukset. Saatan myös kehaista vaikkapa vaatekaupassa asioidessani kassalla myyjän värikästä neuletta. En kuitenkaan ole ikinä huikannut täysin tuntemattomalle ohikulkijalle tai pysäyttänyt ketään sanoakseni, että onpa sinulla muuten kaunis mekko. Miten paljon tuntemattomilta kasvokkain saadut kehut kuitenkin piristävät! Ehkä täytyy ottaa tämä haasteena ja pistää näiden saatujen kehujen jälkeen itsekin hyvä kiertämään.

Polkadot4 Polkadot2

Tämän kehuja herättäneen mekon ostin keväällä, olin etsinyt jo edellisenä kesänä tällaista ruosteenpunaiseen taittavaa ruskeansävyistä polka dot-mekkoa. Olenkin sittemmin käyttänyt mekkoa tänä kesänä niin erilaisissa tilaisuuksissa, juhlissa kuin ihan näin arkenakin loppukesän lämpöisenä päivänä. Ajattelin, että tämä voisi toimia vielä syksymmälläkin neuleen ja nilkkureiden kanssa, täytyy testata tuota komboa! Ainakin kaivan tämän ensi kesänä taas kaapista esiin muistellen hymyillen, kuinka tuntematon nainen risti tämän Pretty Woman -mekoksi.

Polkadot1 Polkadot3 Polkadot5

Dress / Louche (Zalando)
earrings / H&M
necklace / &Other Stories
bag / Chanel
shoes / Flattered

Photos: Johanna Turpeinen / Edit by me

Kesä, olit ihana

Eilen kalenterissa siirryttiin syyskuun puolelle ja tuntuu käsittämättömältä, että kesä on taas ohitse. Toki lämpöisiä päiviä on varmasti vielä edessä, mutta syyskuu tarkoittaa kuitenkin kesän päättymistä ja alkavaan syksyyn valmistautumista. Oloni on sellainen haikean odottava. Juuri yhtenä iltana viime viikolla piknikillä ystävien kanssa istuessamme mietin, että voi kun tämä kesä vaan jatkuisi ja jatkuisi.

Tämä kesä jää mieleen monestakin syystä. Vaikka en ole tehnyt mitään suuria seikkailuja tai elänyt aina kuin viimeistä kesäpäivää (päinvastoin istunut välillä neljän seinän sisällä kotona helteen paahtaessa ulkona), niin silti tämä kesä on ollut ihana. Kesä alkoi tietysti parhaalla mahdollisella tavalla, kun eräänä toukokuisena iltana poikaystäväni polvistui ja sain maailman kauneimman sormuksen sormeeni. Sen jälkeen ollaankin nautittu vaaleanpunaisesta rakkauskuplasta ja aloitettu häiden suunnittelu, mikä on ollut ihanaa aikaa. Toinen kesän kohokohdista oli maisterin paperien saaminen – muistan miten edellisenä kesänä poikaystävän valmistujaisia vietettäessä mietin, miten kaukaiselta ja niinä epätoivoin hetkinä jopa saavuttamattomalta se oma etappi vielä tuntui. Heinäkuiset valmistujaisjuhlat jäävätkin mieleeni yhtenä kesän hauskimmista illoista!

Näiden lisäksi kuluneeseen kesään kuului muun muassa ihana yhdistetty työ- ja lomamatka Italiassa, monta mökkireissua, historiallisen kiireinen heinäkuu töiden osalta, liian vähän salikäyntejä, Ed Sheeranin mieletön konsertti, ihania illallisia, piknikejä, terassi-iltoja, litroittain mansikoita, yhdet häät, ystävien valmstujaisjuhlia, Flow-festarit sekä hauska Tallinnan reissu tyttöporukalla. Ihana, ihana kesä.

Toscana1 Italiakuva Italiakuva2

Kuten sanoin, fiilis on haikean lisäksi odottava. Odotan sitä, että luonto hiljalleen valmistautuu syksyyn ja alkaa ruskan väreissä hehkuva kaunein vuodenaika. Odotan kirpeitä, kuulaita syysaamuja. Odotan sitä, että saan kaivaa kaikki tuoksukynttilät esiin ja fiilistellä pimeneviä iltoja. Odotan, mitä kaikkea syksy tuo tullessaan. Ihanaa syyskuun alkua teille kaikille!