Junani oli juuri saapunut Helsingissä rautatieasemalle ja kävelin aikataulujen alle odottamaan seuralaistani. Hetken siinä seisoskeltuani vanhempi nainen lähestyy minua. “Anteeksi, kävelit edessäni ja koko tuon ajan tuijotin sun mekkoa. Aivan ihana! Näytät aivan Julia Robertsilta Pretty Womanissa, oli vaan pakko tulla sanomaan”. Kiittelin naista hymyillen, olin aivan häkeltynyt miten vuolaasti ja vilpittömästi hän tuli kehumaan. Totesin vielä, että miten ihana että hän tuli sanomaan ja toivotin naiselle kivaa päivää, hymyilin tälle kohtaamiselle itsekseni vielä pitkään tämän jälkeenkin. Myöhemmin samana päivänä ohi kulkenut lenkkeilijä poikkesi reitiltään kahvilan terassille ja tuli huikkaamaan minulle ja Johannalle, että teillä on ihanat mekot. Oikea kehujen päivä siis!
Voi kunpa sitä muistaisi itsekin piristää tuntemattoman päivää kehulla. Pidän itseäni hyvänä antamaan kehuja ystäville ja tutuille – sanon aina ääneen, mikäli jollain on mielestäni vaikka nätti pusero tai kauniisti hiukset. Saatan myös kehaista vaikkapa vaatekaupassa asioidessani kassalla myyjän värikästä neuletta. En kuitenkaan ole ikinä huikannut täysin tuntemattomalle ohikulkijalle tai pysäyttänyt ketään sanoakseni, että onpa sinulla muuten kaunis mekko. Miten paljon tuntemattomilta kasvokkain saadut kehut kuitenkin piristävät! Ehkä täytyy ottaa tämä haasteena ja pistää näiden saatujen kehujen jälkeen itsekin hyvä kiertämään.
Tämän kehuja herättäneen mekon ostin keväällä, olin etsinyt jo edellisenä kesänä tällaista ruosteenpunaiseen taittavaa ruskeansävyistä polka dot-mekkoa. Olenkin sittemmin käyttänyt mekkoa tänä kesänä niin erilaisissa tilaisuuksissa, juhlissa kuin ihan näin arkenakin loppukesän lämpöisenä päivänä. Ajattelin, että tämä voisi toimia vielä syksymmälläkin neuleen ja nilkkureiden kanssa, täytyy testata tuota komboa! Ainakin kaivan tämän ensi kesänä taas kaapista esiin muistellen hymyillen, kuinka tuntematon nainen risti tämän Pretty Woman -mekoksi.
Dress / Louche (Zalando)
earrings / H&M
necklace / &Other Stories
bag / Chanel
shoes / Flattered
Photos: Johanna Turpeinen / Edit by me
Minä en ole varmaan koskaan saanut tuolla lailla kadulla/ravintolassa/yms. tuntemattomalta kehuja, ja siksi kuulostaa niin erikoiselta kun porukka kertoo miten tuntematon tuli kehumaan vaatteita tai hiuksia. :D Ehkä se on tämä kiukkuisen näköinen perusilme joka osaltaan voi karkottaa kehujat, haha.
Tosin eipä sitä itsekään ole tullut annettua kehuja. Kesällä yhdellä asiakkaalla oli todella nätti mekko päällä ja olin hänelle jo mainitsemassa asiasta, mutta sitten tuli sellainen ajatus että “jos hän vaikka kiusaantuu kun myyjä alkaa sillä lailla kehumaan” ja pidin suuni kiinni. Vaikka höh, se olisi voinut olla vaikka päivän piristys sille naiselle!
En kyllä minäkään muista, koska olisi edellisen kerran tullut joku tuntematon ohimennen kehumaan. Tai nyt tuli kyllä mieleen yksi hauska viime vai toissa talvelta, kun harmaana loskapäivänä rämmin Helsingin keskustassa jalassani viininpunaiset kiiltonahkaiset nilkkurit, ja ohi kulkenut vähän vanhempi mies huikkasi, että kengät ovat kiva väripilkku katukuvassa 🙈 Tällaisista tulee niin hyvä mieli!
Ja en kyllä usko että yksikään asiakas kiusaantuu kehuista, päinvastoin! Otetaan yhteinen haaste, että muistetaan sanoa kehut ääneen 😍
Tuo on kyllä aivan ihana mekko, no wonder, että sitä on kehuttu!
Minä kehuin viime viikolla ruokakaupassa jonkun ventovieraan naisen kesämekkoa, oli niin ihana ja sopi sille naiselle tosi hyvin. Vaikka tän kehun vastaanottaja taisi piristyä kommentista, niin jostain syystä sitten kuitenkin minua vähän nolotti, kun tuli niin extempore kommentoitua. Eihän sellainen nyt sovi suomalaiseen tapakulttuurin, herranjestas :D Kaikkea sitä jää miettimään…
Kiitos kaunis! Etsintä tuotti lopulta tulosta :) Voi ihana, että sanoit kehun ääneen – ihan varmasti piristit häntä! Täytyy ottaa tästä mallia ja uskaltaa itsekin avata suu, kun ensi kerralla tekisi mieli kehua ☺️