All posts by Jonna

Asukuvien takaa…

… löytyy yleensä yksi jos toinenkin epäonnistunut otos. Okei, niitä on yleensä aika monta, jos ihan rehellisiä ollaan. Kuvaushetket aiheuttavatkin välillä aikamoista naurunremakkaa lopputulosta katsellessa, kaikista karmeimmat olen poistanut suoraan muistikortilta, mutta on näitä helmiä eksynyt ihan koneellekin asti. Tässäpä keskiviikon ratoksi muutama kuva ja katsaus siihen, mitä asukuvien takana oikeasti on ;) Ohessa tietysti myös ne lopulta blogiin päätyneet kuvat, mitäs sanotte olisiko sittenkin pitänyt valita nuo vasemman puoleiset?

Lähes aina kuvasarjan joukosta löytyy yksi otos, jossa suuni ammottaa auki. Parhaimmassa tapauksessa näköjään myös silmät ovat kiinni, jolloin lopputulos on sangen viehättävä. En osaa olla lörpöttelemättä kuvien aikana, vaan höpöttelen milloin mitäkin ohjeista muuhun tärkeään, jolloin tuloksena on jotain tämän kaltaista.

Kävely- tai muissa vastaavissa liikkuvissa kuvissa olen aivan järjettömän huono ja muistutan enemmänkin bambia jäällä vartaloni ja peuraa ajovaloissa ilmeiden puolesta. Usein tällaisia otetaan ainakin reilu 20 ruutua, kunnes saadaan edes kutakuinkin onnistunut kuva, jossa paitsi jalat sojottavat oikeaan suuntaan tai edes yrittävät näyttää sulavaliikkeisiltä, niin myös ilme on mukana. Kahden asian handlaaminen tuottaa meikäläiselle usein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia…

Ilmeisesti joskus myös pelkkä kasvoihin keskittyminen voi olla hankalaa. Tuon kärsivän ilmeen ja kyyryselän yhdistelmänä kävisin kyllä jostain muusta kuin parikymppisestä…

Sanoinko jotain niistä liikkeistäni? Mitä ihmettä teen tuossa ensimmäisessä kuvassa, kysynpähän vaan.. :D En ainakaan laita smoothisti takkia ylleni, kuten visioni oli.

Yksi epämääräinen tukanlaittokuva on myös suhteellisen vakio.

Ja vielä viimeisimpänä kevennyksenä kuvat loppukesän asusta, joka onkin epähuomiossa jäänyt julkaisematta. Piknikreissun päätteeksi nappasimme siskoni kanssa kuvat pellon reunalla, ja sivusta seuranneen pikkuneidin mielestä tädin tylsä pönöttäminen kaipasi hieman ekstraa. Sieltä hän yhtäkkiä pomppasi pellosta eteeni heinäkasan kera – voi tuota valloittavaa riiviötä!

Ehkä nämä toivat edes pienen ripauksen huumoria teidän päivään! Toivottavasti pian päästään taas räpsimään asukuvia ystäväni kanssa täällä Vaasassa, saa nähdä minkälaista materiaalia ensi kerralla, hih.

Tiistain parhaat

Tiistaikimppu ihan vain tenttiviikkojen autuuden kunniaksi. Tällä kertaa nappasin ruokakaupasta mukaani kimpun valkoisia ruusuja, vieläpä Roosa nauha -ruusuja. En oikeastaan ikinä osta ruusuja kotiin ja nyt ihmettelen vain että miksi, nehän näyttävät aivan ihanilta! Tunnustan muuten, että tuossa vaasin virkaa toimittavassa coolerissa oli näitä ennen ehkä kuukausi sitten nuupahtanut ja kaikki kukkansa jo aikapäiviä tipauttanut orkidea vain pelkät oksat enää pystyssä…

Jos minun pitäisi nimetä yksi vaatekappale ylitse muiden, voisi se hyvinkin olla valkoinen kauluspaita. Pidän niistä ehkä jopa enemmän kuin sinisistä, jotenkin valkoinen on vain niin raikas ja kokonaisuudesta saa rennon yhdistämällä paidan sinisiin farkkuihin. Näiden kahden kombo on yksi suosikkiyhdistelmiäni yliopistolle ja povaan tästä Lexingtonin täydellisen keveästä Emily Shirtistä luottopaitaani. Sain tänään käsiini muitakin syksyn malliston juttuja tältä yhteistyökumppaniltani ja vilautin niitä jo hieman Instagramissa. Talvi saa tulla – täällä ollaan valmiina!

Innostuin myös puuhailemaan jotain pikkuruisen keittiöni puolella. Pähkinänmuruja on siellä täällä ja asunnon on vallannut ihana paahteinen tuoksu – kotitekoista mysliä siis! Edellinen purnukka oli tyhjentynyt jo kauan sitten ja vasta nyt sain aikaiseksi tehdä lisää, vaikka tämähän on maailman helpointa puuhaa. Ohje mysliin löyty aikaisemmasta postauksestani täältä.

Siinäpä muutama tätä päivää ilostuttanut pieni asia vastapainoksi sille, että on hitsin harmaata ja kylmää, tentti ei mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut ja seuraavan viikon sisällä on vielä kaksi tenttiä tulossa. Loppuun muuten vielä päässäni taukoamatta viime päivät soinut kappale, jossa on älyttömän hyvät sanat, Haloo Helsinki – Kiitos ei ole kirosana. Kuunnelkaa, siis niitä sanoja nimittäin! Pian takaisin tenttimatskujen pariin – harmaudesta ja pimeydestä huolimatta kivoja tiistaita toivotellen :)

Fall Coat Picks

Syyskenkien lisäksi toinen mahtava asia pukeutumisen kannalta syksyllä ovat takit. Olen aivan hulluna syystakkeihin! Voisinkin hamstrata niitä kaappikaupalla, mutta valitettavasti jossain kohtaa se järkikin tulee vastaan ;) Myös Pinterest-tilini on viime aikoina täyttynyt inspiroivista asuista kauniiden syystakkien kera. Kuten jo mainitsinkin, lupasin toteuttaa lukijoideni Minnan sekä Mapsin toiveen ja tehdä postausta syystakeista. Tässäpä taas muutamia omia suosikkejani tyyleittäin eriteltynä!

Klassista villakangastakkia, trenssiä, hieman raffimpaa nahkatakkia… Näillä pärjää jo pitkälle ja jokaiselle löytyy jotakin! Oma suosikkini taitaa olla klassinen villakangastakki, joko pitkänä naisellisena mallina tai merihenkisenä kipparimallisena. Yritin metsästää omaani kultaisia nappeja tässä taannoin, mutta Nappitalosta ei tuolloin löytynyt sopivia, höh. Kipparitakin lisäksi rakastan yhä tulisesti Mangon harmaata villakangastakkiani, jonka käyttöön ottoa odotan jo innolla!

Parkatakki on ihana alkusyksyn rentoihin päiviin ja se sopii niin tennareiden kuin saappaidenkin kera. Karvaliivillä taas voi kätevästi jatkaa ohuempien takkien kautta hieman pidemmälle, sellainen lämmittää myös talvipakkasilla neuleen kanssa sisätiloissa. Kollaasin yksilö onkin lähes identtinen omani kanssa!

1. Trenssitakki (-15%), 2. nahkatakki, 3. viittamainen villakangastakki, 4. vaalea villakangastakki,
5. karvaliivi, 6. oliivinvihreä parkatakki (-20%), 7. tummansininen parkatakki, 8. kipparitakki

Oma takkivalikoimani on hyvällä mallilla, joskin siistille pidemmälle villakangastakille olisi käyttöä, sillä sellaista tarvitsisi juhlatilaisuuksissakin. Viittamaisesta takista olen myös haaveillut pienen ikuisuuden, mutta kuinka käytännöllinen sellainen olisi Suomen oloissa, niin se on sitten asia erikseen ;) Takki jolle oikeasti olisi tarvetta, olisi kevyttopatakki. Esimerkiksi lenkeille tai ihan vaan matkalla salille ei tuulitakilla enää oikein pärjää, joten paksumpi yksilö olisi tarpeen. Ne vain helposti näyttävät minusta kovin ronskeilta, ainoa tähän mennessä silmää miellyttävä kappale on löytynyt Lexingtonilta – ihana niin tummansinisenä kuin beigenäkin! Vinkkejä kivoista kevyttoppiksista otetaan siis vastaan.

Millainen on teidän suosikkitakinne näin syyskeleillä?

Linkit mainoslinkkejä / Commercial links