… löytyy yleensä yksi jos toinenkin epäonnistunut otos. Okei, niitä on yleensä aika monta, jos ihan rehellisiä ollaan. Kuvaushetket aiheuttavatkin välillä aikamoista naurunremakkaa lopputulosta katsellessa, kaikista karmeimmat olen poistanut suoraan muistikortilta, mutta on näitä helmiä eksynyt ihan koneellekin asti. Tässäpä keskiviikon ratoksi muutama kuva ja katsaus siihen, mitä asukuvien takana oikeasti on ;) Ohessa tietysti myös ne lopulta blogiin päätyneet kuvat, mitäs sanotte olisiko sittenkin pitänyt valita nuo vasemman puoleiset?
Lähes aina kuvasarjan joukosta löytyy yksi otos, jossa suuni ammottaa auki. Parhaimmassa tapauksessa näköjään myös silmät ovat kiinni, jolloin lopputulos on sangen viehättävä. En osaa olla lörpöttelemättä kuvien aikana, vaan höpöttelen milloin mitäkin ohjeista muuhun tärkeään, jolloin tuloksena on jotain tämän kaltaista.
Kävely- tai muissa vastaavissa liikkuvissa kuvissa olen aivan järjettömän huono ja muistutan enemmänkin bambia jäällä vartaloni ja peuraa ajovaloissa ilmeiden puolesta. Usein tällaisia otetaan ainakin reilu 20 ruutua, kunnes saadaan edes kutakuinkin onnistunut kuva, jossa paitsi jalat sojottavat oikeaan suuntaan tai edes yrittävät näyttää sulavaliikkeisiltä, niin myös ilme on mukana. Kahden asian handlaaminen tuottaa meikäläiselle usein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia…
Ilmeisesti joskus myös pelkkä kasvoihin keskittyminen voi olla hankalaa. Tuon kärsivän ilmeen ja kyyryselän yhdistelmänä kävisin kyllä jostain muusta kuin parikymppisestä…
Sanoinko jotain niistä liikkeistäni? Mitä ihmettä teen tuossa ensimmäisessä kuvassa, kysynpähän vaan.. :D En ainakaan laita smoothisti takkia ylleni, kuten visioni oli.
Yksi epämääräinen tukanlaittokuva on myös suhteellisen vakio.
Ja vielä viimeisimpänä kevennyksenä kuvat loppukesän asusta, joka onkin epähuomiossa jäänyt julkaisematta. Piknikreissun päätteeksi nappasimme siskoni kanssa kuvat pellon reunalla, ja sivusta seuranneen pikkuneidin mielestä tädin tylsä pönöttäminen kaipasi hieman ekstraa. Sieltä hän yhtäkkiä pomppasi pellosta eteeni heinäkasan kera – voi tuota valloittavaa riiviötä!
Ehkä nämä toivat edes pienen ripauksen huumoria teidän päivään! Toivottavasti pian päästään taas räpsimään asukuvia ystäväni kanssa täällä Vaasassa, saa nähdä minkälaista materiaalia ensi kerralla, hih.