Nyt on takana jo yli kuukausi tätä kotikaranteenia ja aika on kyllä mennyt todella nopeasti. Muistan miten alussa hallituksen tiedotustilaisuutta kuunnellessa tuntui shokeeraavalta ajatella, että pitäisi olla ainakin pari viikkoa ihan vaan kotona, mutta pari viikkoa onkin jo vaihtunut määrittelemättömäksi ajaksi. Uuteen arkeen totuttautuminen on käynyt yllättävän nopeasti ja se mikä silloin alussa tuntui ihan absurdilta, on nyt jo tavallista arkea ja tilanteen on ikään kuin hyväksynyt. Töitä, sarjojen katselua kotona miehen kanssa, paljon ulkoilua yhdessä, ruuanlaittoa ja kotitreeneihin totuttautumista. Kuten jossain aiemmin kirjoitinkin, on ollut välillä huojentavaa huomata, että arki on tuntunut ihan normaalilta ja on ehtinyt hetkeksi unohtaa vallitsevan tilanteen.

Kotikaranteenilla tarkoitan siis omassa tapauksessani vapaaehtoista, joskin suositeltavaa sosiaalista eristäytymistä, eli olen käynyt toki kaupassa, mutta ystäviä tai muita läheisiä en ole nähnyt yli kuukauteen. Pääsiäisenä olimme Tampereella miehen vanhemmilla pakon edestä evakossa, koska oma asuntomme oli jo tyhjennetty muuttokuorman mukana ja meidän oli siivottava siellä vielä viikonloppu, mutta heidän lisäkseen en ole nähnyt ketään viikkoihin. Onneksi yhteyttä on voinut pitää kaikin muin keinoin. Ystävien ja perheen kanssa on tullut soiteltua paljon tavallista enemmän, sisarusten lasten kanssa leikitty FaceTimen välityksellä ja kaveriporukan kanssa pidetty yhteisiä etä-illanviettoja Teamsin kautta viinilasillisten äärellä. Nyt Helsingissä onkin hassua, kun ei voi nähdä täällä perhettä tai ystäviä fyysisesti, mutta kyllä sen aika taas tulee, kunhan nyt kaikki maltetaan vielä odottaa ja pysyä kotona <3
Vaikka kotoilu onkin sujunut helposti ja siihen on ehtinyt tottua, niin toki pari pientä romahdustakin on tullut viimeisten viiden viikon aikana, kun on ollut huolta niin läheisten riskiryhmäläisten kuin ihan yleisesti kaikkien ahdingossa olevien puolesta. Huolettaa ihmiset, jotka kärsivät tästä taloudellisesti, huolettaa vähävaraiset perheet, huolettaa yksinasuvat ihmiset, huolettaa hoitohenkilökunnan ja kaikkien muidenkin tämän tilanteen eteen työskentelevien jaksaminen, huolettaa kaikki ne ihmiset ja etenkin lapset, joille koti ei olekaan se turvallinen ja viihtyisä paikka. Omat murheet siitä, että joutuu olemaan erossa ystävistä ja perheestä tuntuvat aika pieniltä, kun pistää asioita vähän perspektiiviin.

Kevyempiin juttuihin lopettaakseni, tämä on ollut yksi luottokotiasuni jo kauan ennen karanteenia – ennen joulua ostamani Soft Goatin kashmirhousut sekä Lidlin useamman vuoden vanha kashmirneule. Housuista onkin kyselty aina hurjasti näiden vilahtaessa jossain Instagramissani, pöksyt ovat jalassani tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani. Nämä kuvat on otettu vielä Tampereella ennen kuin asunto laitettiin viikko sitten pakettiin, taisi olla yksi ainoa seesteinen kulma asunnossa silloisen kaaoksen keskellä, haha. Nyt koti on hyvästelty ja siivottu uusia omistajia varten! :)
Miten teillä on sujunut siellä ruudun takana?
Te bloggaajat ootte kyllä olleet tosi esimerkillisiä tän karanteenielämän suhteen, ei voi muuta kun nostaa hattua :) Mä teen etänä töitä, mutta mies taas näkee työpaikalla useita kymmeniä ihmisiä päivittäin. Vähän ristiriitaiset tunnelmat on ollut viime aikoina, tuntuu että sieltä miehen työpaikalta se tauti varmaan jossain vaiheessa kuitenkin myös meille tulee, jos on tullakseen. Itse olen käynyt vaan kaupassa ja muuten sitten pysytellyt kotona ulkoilua lukuunottamatta. Täytyy kyllä sanoa, että jos samalla meiningillä pitäisi jatkaa koko kesänkin yli, niin kyllä sitä varmaan jossain vaiheessa tulee varmaan nähtyä joitain kavereita, vaikka sitten lenkkeilyn merkeissä tai muuten ulkona. Täytyy kuitenkin nyt toivoa, että jossain vaiheessa kesää tilanne olisi jo toinen, ei sillä väliä jos festarit ja reissut jää väliin, mutta olisihan se ihanaa päästä viettämään edes vähän normaalimpaa elämää :)
Ihana Mimmu, kiitos! On kyllä hienoa, miten Suomessa on valtioneuvoston toimesta valjastettu somevaikuttajatkin tälle tärkeälle asialle ja miten moni on käyttänyt näkyvyyttään. Itsekin kun tiedän ihmisiä, jotka eivät edelleenkään ymmärrä tilanteen vakavuutta tai sitä, miksi kontakteja tulisi ihan oikeasti välttää.
Ymmärrän hyvin fiilikset ja samoja ajatuksia kyllä täälläkin, jos tämä kestää vielä pitkään, niin sitten alkaa kyllä jo kaivata edes niitä yhteisiä lenkkejä ystävien kanssa. Ja juuri tuo, ilman reissuja ja festareita pärjää todellakin, mutta kesää kohti toivoisi kyllä että pääsisi viettämään vähän normaalimpaa elämää! Toivotaan, että rajoitustoimet purisivat ja päästäisiin elämään kesää muutenkin kuin neljän seinän sisällä <3
Ihanaa viikonloppua sinne!
Ihan samoja ajatuksia ja fiiliksiä ollut itselläkin viime päivinä. Tilanteeseen on jo hyvin tottunut, miten osaakaan enää palata normaaliin arkeen sitten joskus? Vaikka oma tilanne on parempi kuin hyvä, niin viimeksi tänään aamulla nousi tippa linssiin Maaret Kallion Hesarin kolumnia lukiessa. Kaikilla, kun ei asiat ole niin hyvin. Mutta päivä kerrallaan ja heille kauheasti tsemppiä. <3
Se on kyllä jännä miten nopeasti ihminen tottuu! Voi, mä en olekaan lukenut Maaret Kallion uusinta kolumnia, täytyy käydä lukaisemassa. Ajatukset ovat kyllä vahvasti heissä kaikissa, joilla asiat eivät ole hyvin <3
Hei, minkä kokoisena sulla on noi Soft Goatin housut? Onko mitoitus normaalia? Kiitos inspiroivasta blogistasi 🤗🌸
Heippa Elisa! Mulla on ne koossa XS, yleensä olen alaosissa ehkä ennemmin 36 kuin 34, mutta muistaakseni arvioin jonkun Soft Goatin sivuilla olevan kokotaulukon mukaan ☺️ Mutta oma kokemukseni tosiaan on, että jos miettii kahden koon välillä, niin kannattaa ehkä ottaa pienempi. neuloskin antaa kuitenkin myöden hieman. Toivottavasti tästä on jotain apua! Ihana kiitos itsellesi kun seuraat 😍