Terkkuja Espanjasta ja 5kk kuulumisia

Terveisiä Espanjasta! Vietettiin 11 päivää Mallorcalla, lauantaina palattiin takaisin harmaaseen ja kylmään Suomeen, hrrh. Oltiin ensin muutama yö kolmistaan Palmassa, minkä jälkeen vaihdettiin majoitusta pienempään kylään Cala D’oriin, minne myös miehen vanhemmat tulivat. Loma oli aivan kertakaikkisen ihana! Tämä oli tosiaan ensimmäinen reissu tytön kanssa ja kaikki meni niiin hienosti. Muutama päivä ennen lähtöä hulinoiden vielä ollessa päällä olin melkein valmis jo perumaan koko reissun, kun olin niiin totaalisen puhki valvotuista öistä ja pitkistä illoista, ja ajattelin ettei tästä tule varmasti yhtään mitään. Ennen reissua hän myös huusi kaikki automatkat läpeensä ja mietin, että Mallorcalla autoilustakin tulee tuskaa. Liekö sitten syynä hulinoiden loppuminen, mittariin tullut viiden kuukauden ikä vai Espanjan rento meininki, mutta tyttäremme oikein kukoisti reissussa! :’D Eikä muuten huutanut autossakaan kertaakaan.

Eka reissu ja erityisesti lentäminen vauvan kanssa jännitti etukäteen, mutta oli kiva huomata että ihan turhaan. Molemmat lennot sujuivat tosi hyvin! Menomatkalla vauva nukkui parit hyvät päiväunet nukahtaen ihmeen helposti aina rinnalle – varmaan lentokoneen kova kohina auttoi. Lauantaina takaisin tullessa hän nukkui kolme tuntia eli lähes koko lennon! Tyttäremme joka ei yleensä harrasta pitkiä päiväunia, todella harvinaista siis. Muutenkin vauvan kanssa oli reissussa tosi helppoa – tämä ikä on siitä kiva ettei tarvitse vielä juosta lapsen perässä, niin on saanut tällaisen leppoisan ensikosketuksen lapsen kanssa matkustamiseen. Sain jo Instagramin puolella muutamia kysymyksiä vauvan kanssa reissaamisesta ja erityisesti lentoon liittyvistä käytännön jutuista, joten teen ehdottomasti vielä postauksen omista kokemuksista ja vinkeistä!

Mallorca11

Tosiaan viime viikolla tuli viisi kuukautta naperolle mittariin ja tämä on ollut kyllä aivan kertakaikkisen valloittava ikä <3 Hän on niiin iloinen ja nauravainen, sydän pakahtuu niistä leveistä hymyistä ja nauruista joka kerta. Kentällä joku rouva ihasteli tyttöä ja ihmetteli että hyvänen aika, onko hän aina noin hyväntuulinen. Turvatarkastuksessa omaa vuoroa odottaessamme hän myös nauratti henkilökuntaa ja kanssamatkustajia kiljahtaessaan innosta niin että koko kenttä raikasi, hahah. Hän rakastaa seurailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja kädet vispaavat sivulla aina kun hän on innosta piukeana. Nyt tuntuu myös, että koko ajan opitaan uutta hurjaa vauhtia! Hulinoiden aikana hän oppi kääntymään vatsalleen ja nyt ei muuta tehdäkään kuin pyörähdetään ympäri. Hän myös päristelee kovasti, tekee kuplia ja jutustelee minkä kerkeää. Varpaatkin löytyivät muutama viikko sitten. Eilen huomasin, että hän pyrkii kovasti jo istumaan, joten ei varmaan mene kauaa kun sekin taito on opittu! Tyttö saa myös jo työnnettyä itseään eteenpäin lattialla, jos antaa jaloista hieman tukea siitä ponnistaakseen eli kohta siis varmaan myös ryömitään. Hullua miten nopeasti nuo pienet kehittyvät!

Jotain maagista tässä viiden kuukauden iässä on myös meidän kohdalla ollut, kun tyttö oppi yhtäkkiä nukahtamaan itse yöunille. Hulinoiden aikaan yöunille nukuttaminen oli aivan tuskaa, sillä se saattoi kestää pahimmillaan kolmekin tuntia, kun hän aina heräsi uudelleen ja uudelleen itkien.  Ennen hulinoita nukuttaminen oli hieman helpompaa eikä kestänyt noin kauaa, mutta hän on vaatinut aina sylissä hytkyttelyä ja uneen heijaamista, mikä alkoi vauvan painon karttuessa käydä vähän fyysisesti raskaaksi. Oltiin aiemminkin kokeiltu, nukahtaisiko hän itsekseen aikansa sängyssä jokeltaessaan, mutta se oli aina yltynyt lopulta itkuksi. Oltiin siis puhuttu, että hulinoiden jälkeen kokeillaan jotain unikoulun tyyppistä, jotta nukahtamiset saisi helpommiksi. Reissun ensimmäisinä iltoina vauvaa nukuttaessa vaikutti kuitenkin siltä, että hän alkoi vaan hermostua sylissä hytkyttelyyn, joten kokeiltiin laskea hänet sänkyyn. Pysytiin vierellä ja seurailtiin, kun hän näperteli sängyssä harsoa ja unilelua, jokelteli ja lopulta nukahti. Siis nukahti itse, ilman että hän oli sylissä hytkyteltävänä – amazing! Viiden kuukauden nukutusrumban jälkeen tämä tuntui niiin hienolta ja isolta voitolta. Reissussa illat helpottuivat siis todella paljon, kun hänet pystyi vaan laskemaan sänkyyn – vielä ollaan jääty makuuhuoneeseen viereen seurailemaan ja esimerkiksi nostamaan tuttia tarvittaessa. Välillä oli pari vähän hankalampaa iltaa, jolloin häntä piti muutaman kerran nostaa syliin jos rupesi itkemään, mutta laskettiin aina sänkyyn kun rauhoittui. Pääosin hän on kuitenkin nukahtanut sänkyyn helposti itsekseen ja vitsit että se on ollut ihanaa!

Mallorca10

Päiväunilla sänkyyn nukahtaminen ei ole onnistunut kuin pari kertaa, joten sitä vielä treenaillaan, mutta ei haittaa vaikka hän siihen vielä kaipaisi enemmän läheisyyttä <3 Tänään hän sentään nukkui kahdet päiväunet rattaissa ja nukahti sinne ilman minkään sortin huutoa, jes! Meidän tyttö on ollut kyllä niin vaunuvihaaja lähes koko pienen ikänsä :’D Reissussa hän ei suostunut nukahtamaan rattaisiin kertaakaan – hereillä ollessa hän kyllä viihtyi jo vähän pidempiä hetkiä niissä ja esimerkiksi ravintolassa ollessa tykkäsi näperrellä leluja, mutta liikkuminen rattailla oli haastavaa ja meni aina lopulta itkuksi. Onneksi oli kantoreppu mukana! Autossa hän tosiaan viihtyi ihan mega hyvin matkalla – hereillä ollessa leikki itsekseen ja uni-ikkunoilla nukahti helposti. Olisipa ihanaa, jos sekin haaste olisi nyt taklattu ja autoilu olisi helpottunut nyt for good!

Viiden kuukauden kuulumisiin kuuluu tietysti myös kiinteiden syöminen imetyksen ohella, me aloitettiinkin maistelu jo neljän kuukauden iässä. Tyttö alkoi selvästi kiinnostua ruuasta jo tuolloin ja jo heti ensimmäiset pienet maisteluannokset upposivat hänelle super hyvin! Toistaiseksi hänelle on maistunut kaikki mitä on tarjottu ja suu on ammollaan kuin pienellä linnunpoikasella konsanaan, hän myös koittaa jo kovasti avustaa syömistä itse tarttuen lusikkaan. Viiden kuukauden iässä aloitettiin myös iltapuurot ja puurosta hän tykkää ihan hurjasti! Toivotaan, että ne pidentäisivät vähän unipätkiä, sillä meillä heräillään edelleen 2-3h välein, mikä sekin tosin on ihan luksusta niiden hulinoiden tunnin välein heräilyyn.

Mallorca13

Sellaisia viiden kuukauden kuulumisia täältä <3 En voi käsittää, että muutaman viikon päästä hän on jo puolivuotias, voi että!

4kk kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa täällä blogin puolella! On ollut jo monta viikkoa tarkoitus tulla kirjoittamaan kuulumisia vauvan kanssa, mutta se on vaan jäänyt. Nyt vihdoin tartun härkää sarvista ja koitan ehtiä näpyttelemään tässä samalla kun vauva nukkuu kantorepussa päiväunia <3

Nyt on tosiaan takana jo reilu neljä kuukautta vanhemmuutta ja arkea vauvan kanssa. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt – toisaalta taas kun miettii niitä ihan ensimmäisiä päiviä, niin samalla niistä tuntuu olevan jo ikuisuus. Varsinkin kun tuota vauvaa katsoo – hän ei todellakaan ole enää mikään ruttuinen vastasyntynyt, vaan iloinen ja hyväntuulinen vauva, jonka posket ovat pyöristyneet ja raajoissa on ihanaa pientä makkaraa. Hän hymyilee aina kasvot nähdessään, nauraa kikattaa ja on muutama viikko sitten oppinut myös kiljahtelemaan. Hän tarttuu kaikkeen mitä tuo lähelle, näpertelee sormillaan suloisesti puseroani häntä imettäessäni ja tykkää tutkiskella myös kasvoja. Nyt sen ymmärtää, kun kaikki sanoivat alussa että vauva on sellainen tuhiseva vastasyntynyt vain ihan pienen hetken!

Kuvablogi

Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet hyvin intensiivistä uuden opettelua ja pieneen ihmiseen tutustumista – joka päivä olen miettinyt sitä, miten kiitollinen olen meidän ihanasta pienestä perheestä <3 Alusta saakka vanhemmuus on tuntunut kyllä tosi luonnolliselta, ihan kuin näin olisi ollut aina. Toki ei ole ollut aina pelkkää vaaleanpunaista vauvakuplaa, vaan näihin kuukausiin on mahtunut rankkojakin hetkiä – varsinkin alussa kun vauva oli aika tyytymätön ja itkeskeli paljon. Masuvaivat onneksi rupesivat helpottamaan siinä kolmen kuukauden lähestyessä, kuten moni minulle tuolloin sanoikin, että siinä maagisen rajan tienoilla yleensä helpottaa. Ja miten valtava helpotus sitten olikin, kun illat eivät enää kuluneet vuorotellen miehen kanssa jumppapallolla pomppien ja itkevää vauvaa hyssytellen, tai kun hän yhtäkkiä viihtyikin sylissä paikallaan vaikka kirjaa lukien tai ihan vaan lähekkäin makoillen. Muistan vieläkin miltä ne ekat sellaiset hetket tuntuivat, että tätäkö tämä voi myös olla vauvan kanssa ettei tarvitse koko ajan hytkytellä <3 Kolmen kuukauden kohdalla meillä oli ihan eri vauva kuin muutama viikko taaksepäin, hänestä tuli niin hyväntuulinen ja iloinen tyyppi. Nyt jälkikäteen niitä vaikeimpia iltoja muistellessa sitä miettii, että oliko se nyt edes niin rankkaa, mutta kyllä siinä hetkessä oli välillä itku silmässä sekä vauvalla että äidillä.

Näin jälkiviisaana vauvan tyytymättömyydessä on ollut masuvaivojen lisäksi kyse varmasti myös yliväsymyksestä. Uutena vanhempana oli vaikea alkuun ymmärtää, että vauva täytyy ihan oikeasti väkisin nukuttaa unille tasaisin väliajoin, tai muuten hän olisi valvonut vaikka miten monta tuntia. Toki on niitäkin vauvoja, jotka nukahtavat helposti itsekseen minne vaan, mutta ihan ensimmäisten viikkojen jälkeen meidän vauva ei kyllä enää tehnyt tätä, vaan hän on vaatinut aina tosi paljon avustusta nukahtaakseen. Joskus heinäkuussa ruvettiin kiinnittämään enemmän huomiota valveillaoloaikaan ja väkisin nukuttamaan häntä uneen (eikä luovutettu vaikka hän ei heti suostunut nukahtamaan), ja aika pian saatiinkin yliväsymys taklattua ja iltoja aikaistettua. Aiemmin hänet sai yöunille vasta 23 aikaan, mutta pikkuhiljaa saatiin nukkumaanmenoa aikaisemmaksi ja pian hän meni jo 19-20 välillä nukkumaan. Tämä on kyllä sellainen asia, minkä suhteen olisi huomattavasti viisaampi mahdollisen toisen lapsen kohdalla, mutta niin sitä oppii! Valveillaoloaikojen ja uni-ikkunoiden tarkkailuun suosittelen muuten Huckleberry -appia, se on helpottanut tosi paljon kun ei tarvitse itse muistaa monelta vauva heräsikään ja koska pitäisi seuraavan kerran olla nukuttamassa.

Nyt on ollut siis huomattavasti helpompaa vauvan kanssa ja nyt kuvailisin häntä tosi tyytyväiseksi ja iloiseksi vauvaksi. Hänen leveät hymynsä ja naurunkikatukset sulattavat sydämen edelleen joka kerta! Miten paljon iloa hän tuokaan meidän päiviin. Ja kun äsken puhuin haasteista, niin moni asia meillä on ollut myös tosi helppoa, kuten imetyksen onnistuminen alusta alkaen. Omana toiveenani on ollut imettää ja etukäteen mietin sen onnistumista, joten on ollut ihanaa pystyä imettämään ilman ongelmia. Vauva on kuitenkin syntymästään saakka syönyt tarvittaessa hyvin myös pullosta. Meidän piti jo sairaalassa antaa hänelle lisämaitoa painonnousun takaamiseksi, joten hän tottui pulloon jo tuolloin. Se on helpottanut tosi paljon sitä, että en ole täysin kiinni vauvassa, vaan olen voinut käydä välillä myös omissa menoissani, sillä vauva pärjää yhtä lailla myös isänsä kanssa kun syöttäminenkin onnistuu hyvin. Siitä olen tosi kiitollinen, on tehnyt hyvää saada omaa aikaa!

Yöt vauvan kanssa ovat sujuneet ihan hyvin, meillä tosin ei missään nimessä nukuta mitään täysiä öitä tai pärjätä yhdellä syötöllä :’D Tuntuu että näitä tarinoita lukee koko ajan Facebookin Toukokuiset -ryhmästä, kun meillä vasta haaveillaan pidemmistä unipätkistä ja vauva herää yleensä 2-3 tunnin välein. Se on kuitenkin mennyt suhteellisen kevyesti, kun vauva nostetaan yöllä ekan syötön jälkeen meidän väliin ja imetän häntä siitä kyljellään. Nyt tosin meillä on ollut jo pari viikkoa käynnissä kuuluisat neljän kuukauden hulinat – ennen omaa lasta olin vaan kuullut tästä vaiheesta, mutta nyt ymmärrän että se on ihan totista totta. Ja aikamoinen vaihe tämä onkin, viimeiset pari viikkoa ovat menneet todella vähillä yöunilla. Nukutus saattaa kestää monta tuntia ja venähtää lähemmäs kymmentä sen normaalin 19-20 sijaan, kun hän heräilee sängystään vartin välein ja aina pitää nukuttaa uudelleen. Yöllä taas hän saattaa herätä tunnin välein, ja normaalisti hänet saa rauhoiteltua uneen tutilla, mutta tällä hetkellä yöllä tissi on ainoa mikä kelpaa. Muutamana yönä on myös valvottu aamuyön tunteina, kun hän onkin herännyt neljän tai viiden hujakoilla jokeltelemaan ja naureskelemaan, kunnes jonkin puolentoista tunnin päästä vasta suostuu nukahtamaan uudestaan. Huhheijaa :’D Toivon todella, että hulinat menevät pian ohi! Helpottaa toki ajatella, että tämä(kin) vaihe kuuluu asiaan ja johtuu kehityksestä.

Kuvablogi2

Vaikka viimeiseen neljään kuukauteen on tosiaan mahtunut vaikeitakin hetkiä, niin on ollut maailman ihaninta olla tämän pienen ihmisen äiti. Ja niin ne haastavatkin hetket vauvan kanssa hälvenevät muistista, vaikkakin niissä hetkissä (varsinkin yön pikkutunneilla) tuntuu että aika on pysähtynyt. Tämän pienen ihmisen eteen tekisi kuitenkin ihan mitä tahansa <3 On parasta nähdä miten hän kasvaa ja kehittyy ja se tunne siitä, että on toiselle niin tärkeä. On ollut myös ihana nähdä aviomies uudessa roolissa, kun hän on isä ja universumin paras sellainen <3 Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meitä on tässä kaksi ja olemme loistava tiimi yhdessä vanhempina.

Voin kirjoitella kuulumisia lisää toisella kertaa, ajattelin yrittää nyt palata tänne blogin pariin vähän aktiivisemmin! Kiva kirjoittaa näitä vauva-ajan fiiliksiä myös itselle muistiin myöhempää varten :)

Päivä meidän vauva-arkea

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Nyt on takana kolme kuukautta vauva-arkea ja tarkoituksena onkin kirjoitella vähän enemmän fiiliksiä kuluneiden kuukausien ajalta, mutta ensin ajattelin vähän vilauttaa meidän päivärytmiä vauvan kanssa. Sitä on kyselty jo aikaisemmin ja ennen me ei vielä kauheasti kiinnitetty huomiota rytmiin, mutta nyt se on alkanut hieman enemmän muodostua. Tässä siis kurkistus yhteen tavalliseen päivään meidän kanssa!  Kiva toteuttaa tällainen my day -tyyppinen postaus yhdessä pitkäaikaisen kumppanini BookBeatin kanssa – ovathan äänikirjat edelleen osa ja ehkä jopa vielä entistä suurempikin osa arkeani esimerkiksi vaunulenkkien myötä. Lopussa on myös tuttuun tapaan teille BookBeatin etu!

Bookbeat1 BookBeat3

7.30-9

Vauva alkaa heräilemään – hän herää yleensä seitsemän ja kahdeksan välillä nykyään. Hän on ihanan hyväntuulinen aina aamuisin herätessään ja hymyilee siinä meidän välissä ihan aurinkona! Hetken sängyssä loikoilun ja hymyjen vaihtamisen jälkeen Anton nousee hänen kanssaan ja minä saan jatkaa vielä hetken unia. Minä herään lopulta 8.15 aikaan ja siirryn keittiöön, jossa vauva hengailee lelun äärellä syöttötuolin newborn -osassa ja Anton tekee aamupalaa. Täällä tuoksuu banaanipannarit! Anton haaveili niistä edellisenä iltana – yleensä niitä tehdään meillä vaan viikonloppuisin, joten näin keskellä viikkoa tällainen aamupala on ihan luksusta. En siis todellakaan herää joka aamu valmiiseen pannaripöytään, hahah.

Aamupalan jälkeen Anton viihdyttää vauvaa, joten ehdin nopeasti meikata ja juoda samalla kahvia. Kuuntelen meikatessani äänikirjaa – minulla on aina ollut tapana kuunnella samalla jotain kun meikkaan, nykyään toki jos vauva on hereillä niin seurustelen samalla hänen kanssaan (multitasking ja esimerkiksi sitterin heijailu samaan aikaan on tuttua puuhaa nykyään, haha!). Nyt saan kuitenkin pienen hetken ihan itselleni – korvissa soi BookBeatin sovelluksesta tällä kertaa Jill Mansellin Mirandan suuri virhe, jonka aloitin hetki sitten. Täydellistä kepeää kesäkuunneltavaa, juuri tämän tyylisiä keveitä kirjoja tykkään kuunnella erityisesti kesällä!

BookBeat4 BookBeat5

9.30-12

Vauva on nukahtanut hetkeksi Antonin syliin ja ollaan toiveikkaita, että hänet saisi siitä siirrettyä helposti vaunuihin jatkamaan unia, kun lähdetään kymmeneltä neuvolaan. Hän kuitenkin havahtuu hereille, eikä suostu millään nukahtamaan vaunuihin vaan huutaa pää punaisena, joten lopulta minä lykin vaunuja ja Anton kantaa vauvaa :’D Onneksi matka neuvolaan on lyhyt. Kotimatkalla hän ottaa jälleen vaan pienet vartin powernapit vaunuissa, kipaistaan samalla minulle paketti postista. Kotona laitan hänet lounaan syötyäni 12 aikaan kantoreppuun, jotta hän saisi otettua pidemmät päiväunet ja siihen hän heti nukahtaakin sikeästi – kantoreppu on ihan pelastus nykyään. Voisin samalla olla tehokas ja laittaa vaikka pyykkejä, mutta lopulta vaan köllöttelen sohvalla ja katson sarjaa.

BookBeat6

14-17

Kahden aikaan vauva herää, joten hän sai hyvät melkein kahden tunnin päikkärit! Tällaisissa välessä seurustellaan, leikitään leikkimatolla tai katsellaan kirjoja. On ihanaa kun hän on nykyään niin hyvällä tuulella ja jaksaa ihmetellä leluja tai kirjoja – kaikki värikkäät asiat kiinnostavat nyt tosi paljon! Neljän aikaan lähden käymään hänen kanssa pienellä vaunulenkillä – ne eivät ole olleet viime aikoina ihan great success, koska hän ei ole oikein viihtynyt vaunuissa. Tällä kertaa saan hänet kyllä nukahtamaan vaunuihin, mutta hän nukkuu lopulta vaan parikymmentä minuuttia ja loput matkasta menee taas huutaen. Ennen hänen heräämistään ehdin kuitenkin jatkaa äänikirjaani – vaunulenkit ovat olleet täydellistä aikaa äänikirjojen kuuntelemiseen. Useimmiten kuitenkin tulee käytyä itsekseen vaunulenkeillä, joten kirja korvissa tekee puuhasta huomattavasti mielekkäämpää. Nyt kuuntelemani Mirandan suuri virhe kertoo rakkautta etsivästä Mirandasta, jolla ei ole ollut parasta tuuria miesten kanssa ja hänen elämässään sattuu ja tapahtuu. Kävelen Hietsun rannan ohi ja haaveilen, että pääsisin viettämään rentoa rantapäivää loikoillen viltillä, syöden jotain hyviä eväitä ja kuunnellen samalla kirjaa. Kirja sopisi täydellisesti rantsukuunneltavaksi!

BookBeat7

18-23

Vaunulenkin jälkeen ystäväni (joka on myös lapsemme kummi) tulee kylään ja tilataan yhdessä ruokaa, Anton lähtee samalla näkemään omaa ystäväänsä. Vaihdetaan kuulumisia vauvan kanssa seurustelun lomassa – hän on ihan aurinkona ja nauttii kummitädin seurasta. Hieman seitsemän jälkeen tehdään iltapuuhat, joihin kuuluu joko kylpy tai suihku tai sitten vaan kasvojen ja käsien pesu kuten tällä kertaa, vaipan vaihto sekä vauvan pukeminen kapalopussiin ja tietysti imetys. Aletaan rauhoittua pikkuhiljaa kohti yöunia ja ystäväni pitelee vauvaa vielä hetken sylissä olohuoneessa. Vähän ennen kahdeksaa siirrytään makkariin, laitetaan kohina päälle ja nukutetaan hänet sänkyyn. Hän nukahtikin tällä kertaa tosi nopeasti, niin ihanaa että hänet saa nykyään jo näin aikaisin yöunille! Jatketaan ystäväni kanssa olkkarissa, katsellaan telkkaria ja ihan vaan hengaillaan.

Anton tulee yhdeksän jälkeen kotiin ja samalla ystäväni lähtee kotiin, käyn viemässä Telmaa vielä ulkona. Vauva pysyy edelleen sikeässä unessa, joten loppuilta menee yhdessä Antonin kanssa sohvalla sarjaa katsoen. Mennään itse nukkumaan 11 jälkeen, hitsi kun pitäisi mennä jo pikkuisen aikaisemmin kun joutuu kuitenkin yöllä heräilemään. Illalla on kuitenkin ihana nauttia yhteisestä tai omasta ajasta, niin ei malta mennä kovin aikaisin. Uni tulee itselle aina äkkiä, eipä ole enää vauvan syntymän jälkeen tarvinnut kuunnella äänikirjaa nukahtaakseen kuten meillä oli ennen pitkään tapana :’D

Sellainen oli meidän päivä! Päivien sisältö toki vaihtelee sen mukaan mitä on ohjelmassa ja ollaanko enemmän liikkeellä jossain, mutta pääasiassa päivät ovat tällä hetkellä vauvan kanssa seurustelua, hänen syöttämistä ja kellon tuijottamista päikkäreiden varmistamiseksi, hehe. Tällaista ihan tavallista arkea, mikä onkin parasta tällä hetkellä <3 Onneksi arkeen mahtuu kuitenkin aina myös niitä omia hetkiä! Kuten mainitsin BookBeatin sovellus ja äänikirjat ovat olleet ahkerassa käytössä vaunulenkeillä, parasta kun on jotain mitä kuunnella samalla kun vaunuttelee menemään. Tuttuun tapaan minulla on teille BookBeatin etu – tämän linkin kautta kaikki uudet käyttäjät pääsevät kokeilemaan BookBeat Basicia 45 päivän ajan. Jos ette ole siis vielä aiemmin testanneet BookBeatia, niin kannattaa hyödyntää etu ja ryhtyä kuuntelemaan! Valinnanvaraa kirjoissa on vaikka millä mitalla, vinkkaankin Storyjen puolella muutamia muita omalla listallani olevia kirjoja. Mitä kirjoja te olette kuunnelleet tai lukeneet viime aikoina?