Sormuksesta saatu alennusta

Tajusin, etten ole esitellyt täällä vielä vihkisormustani, vaikka toki se on vilahdellut välillä kuvissa ja Instagramissa. Halusin kuitenkin omistaa tälle vielä ihan oman postauksensa. Vihkisormuksen hankinta meni aika viime tippaan, koska en millään osannut ensin päättää minkälaisen sormuksen haluaisin. Nauratti, että ihan kuin ei olisi ollut tarpeeksi aikaa päätöksentekoon. Alunperin olin ostamassa klassista rivisormusta Sandbergilta (eli samalta valmistajalta kuin kihlasormukseni), kesällä kuitenkin tutustuin yhteistyön myötä kotimaiseen, eettisistä laboratoriotimanteista koruja valmistavaan Korkeila Jewelleryyn. Ihastuin sen myötä brändiin ja halusin ostaa vihkisormukseni heiltä. Olin ensin päätymässä Korkeilalta hyvin siroon ja perinteiseen rivisormukseen, mutta otin vielä Antonin mukaan makutuomariksi käymään liikkeessä muutamaa viikkoa ennen häitä.

Kuva: Anrietta Kuosku

Sovittelin sitä alunperin ajattelemaani sormusta, kunnes kultaseppä kaivoi esiin tämän niinikään laboratoriotimanteilla varustetun Kastehelmi -sormuksen. Meinasin jo sanoa, että olen sovittanut tämän tyylisiä sormuksia aikaisemmin (mm. tässä postauksessa) ja todennut, että ei ole oma juttuni. Sormuksen nähdessäni ihastuin siihen kuitenkin samantien ja sovitettuani päätös oli tehty hyvin nopeasti – Antonkin totesi vieressä, että tämä se on ehdottomasti. Sormus tuntui heti omalta, jotenkin tässä oli kaikki kohdallaan ja se sopii täydellisesti kihlasormukseni kanssa. Ihana kun tämä on vähän spesiaalimpi, eikä ihan tavallinen rivisormus, vaikka hurjan kauniita ovat nekin.

Nyt vihkisormus on koristanut sormeani tasan kuukauden päivät ja rakastan tuota yhdistelmää. Täytyy katsoa, pitääkö sormusta kuitenkin pikkuisen pienentää, kun se heti ilmojen viilennyttyä tuntuukin isolta ja pyörii herkästi sormessa. Ainakin pitäisi viedä tämä vielä kaiverrukseen Korkeilalle!

Heippa ihanat pitkästä aikaa! Tulikin pidettyä hieman suunniteltua pidempi loma täältä blogista, kun en ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään. Töihin palasin kyllä jo viime viikolla pienen hääloman jälkeen, mutta blogin pariin ehdin vasta nyt. Olen fiilistellyt häitä jo useaan otteeseen Instagramin puolella, mutta kiva päästä jakamaan täälläkin vähän tunnelmia ensimmäisten kuvien muodossa.

Menimme tosiaan tasan kolme viikkoa sitten eli 13.8. VIHDOIN naimisiin, täällä kirjoittelee nyt siis Jonna Luukko <3 Päivä oli kyllä kaikkea mitä toivoimme ja vielä paljon enemmän.  Häiden takana oli ollut niin paljon kaikkea ylimääräistä säätämistä, järjestämistä, stressaamista ja turhautumista koronan takia, että varsinkaan viimeiset viikot eivät olleet mitään auvoista hääkuplaa. Jännitimme niin paljon ihan vaan sitä, että tulee jotain viime hetken mutkia matkaan ja huono onnemme kulminoituisi siihen, että itse sairastuisimme tai altistuisimme. Lopulta kun kaikki menikin ihan täydellisesti, niin olimme kyllä ihan sanoinkuvaamattoman onnellisia. Perjantai kolmastoista onkin tästä eteenpäin meidän onnen päivä!

Hyvää kannatti todellakin odottaa ja olemme monesti todenneet toisillemme, että tämän piti mennä juuri näin kaikkine juhlapaikanvaihtoineen ja jatkopaikkoineen. Itse hääpäivänä unohtui onneksi kaikki haasteet ja ei tarvinnut stressata yhtään mistään. Sai vaan keskittyä nauttimaan meidän päivästä, joka oli täynnä onnea, rakkautta, naurua, kyyneleitä ja tanssia <3 Maailman paras päivä ja mulla on maailman paras aviomies!

Tulen jakamaan enemmän palasia häistämme, jahka saamme loput kuvat kuvaajalta. Ja häävideon – ai vitsit en malta odottaa että pääsee palaamaan päivään vielä videonkin muodossa.

Kuvat: Anrietta Kuosku