Category Archives: Studies

Viisi kysymystä opinnoistani

Moni toivoi Instagramin puolella opiskeluihin liittyvää postausta ja sain useamman kysymyksen opinnoistani. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut mitään aiheeseen liittyvää, joten tartuin tähän mielelläni. Kokosin viisi teidän esittämää kysymystä, mutta jos teillä tulee jotain muuta mieleen vielä, niin vastaan tietysti mielelläni :)

Duuni2

– Missä menen opinnoissani tällä hetkellä?

Loppusuoralla, onneksi! Keväällä tein yhden etänä suoritettavan maisterikurssin ja nyt syksylle on vuorossa vihoviimeinen kurssi, jonka aiheena määrällinen tutkimus. Tätä olen tovin lykännyt, kun mielenkiintoa ei suoraan sanottuna tätä kohtaan ole mitenkään liikaa, mutta pakkohan se on saada pois jaloista pyörimästä. Onneksi kurssin voi suorittaa yhtä lailla etänä, joten Vaasaan ei tarvitse enää palata, ja niin ryhmätyöt kuin luennotkin ovat jo takana päin.

Viimeisen kurssin ohella on tietenkin se gradu, jota olen tehnyt hyyyvin hitaalla tahdilla tähän mennessä. Haastattelut ovat jo paketissa kuten myös teoria, joten nyt agendallani on empiirinen osuus. Nyt kun saisi vaan jonkun oikein kunnon puuskan ja potkun persauksille, niin saisin varmaan suhteellisen nopeasti graduni kasaan. Kunnianhimoisimpana tavoitteenani on valmistua jouluna, mutta ensi vuoden alkukaan ei olisi huono vaihtoehto. Riippuu myös paljon loppuvuoden työtilanteestani ja siitä, miten saan yhdistettyä nämä kaksi palikkaa.

– Onnistuuko maisterivaiheen suorittaminen etänä?

Tämä kysymys esitetään minulle aina tasaisin väliajoin, mutta en valitettavasti osaa antaa tähän sataprosenttista vastausta. Olin itse maisterivaiheessa vuoden Vaasassa suorittaen henkilöstöjohtamisen maisterikursseja paikan päällä ja tosiaan pari etäkurssia jäi sitten myöhempään. Monilla HR:n kursseilla sai valita etä- ja lähisuoritusvaihtoehdon väliltä, joten joustavuus oli huomioitu. Tämä kuitenkin riippuu varmasti myös paljolti pääaineesta, joten kannattaa olla suoraan yhteydessä yliopistoon, jos on kysyttävää suoritustavasta.  Tietysti maisterivaiheessa on myös pakollisia kielten kursseja ja arvelisin, että niiden osalta vaaditaan läsnäoloa.

– Miten olen yhdistänyt opinnot ja työnteon?

Perustin yrityksen keväällä 2014, joten oikeastaan läpi koko opiskeluaikani olen tehnyt samalla töitä. Kolmena ensimmäisenä opiskeluvuotenani tein kesäisin kahta työtä ollessani lisäksi kesätöissä pankissa, mikä oli hyvää kokemusta. Töiden ja opintojen yhdistäminen on onnistunut omalta osaltani aika hyvin – olen tietysti ollut onnellisessa asemassa siinä mielessä, että pystyin määrittelemään itse omat työaikani ja tekemään töitä kotoa käsin. Tietenkin se tarkoitti joskus myöhäisiä iltoja, menojen skippaamisia deadlinejen vuoksi ja viikonlopputöitä, mutta päivääkään en vaihtaisi. Muistan myös olleeni joskus tosi stressaantunut, kun samaan aikaan puski päälle niin tentit, kurssitehtävät ja esseet kuin ne työtkin, mutta paletti pysyi kuitenkin kasassa. Sain suoritettua niin kanditutkinnon kuin kaikki kurssitkin määräajassa kuten opiskelukaverinikin, joten työt eivät haitanneet opintojeni etenemistä.

Ehkä tämä loppuvaihe on hieman venynyt, kun viimeisen vuoden aikana motivaatio niiden töiden tekemiseen on ollut suurempi kuin opintojen viimeistelemiseen. Jos en olisi ollut yrittäjä, olisi töiden puolesta saattanut tulla painetta saada tutkinto suoritettua tai valmistuminen olisi kenties voinut mahdollistaa jonkin toisen havittelemani työpaikan. Yrittäjänä minulla ei kuitenkaan ole ollut mikään tulipalokiire valmistua.

Opiskelu

– Vastasivatko odotukset kauppatieteiden opiskelusta todellisuutta?

Hmm, kyllä ja ei. Esimerkiksi maisterivaiheessa osa ensimmäisen vuoden kursseista oli pettymyksiä ja välillä ihmettelin, miten yliopistossa on voitu organisoida kurssit näin surkeasti ja odotin proffilta enemmän. Sisältökään ei tuntunut antavan juuri mitään, mutta onneksi keväällä oli huomattavasti mielenkiintoisempia kursseja laadukkaamman opetuksen kera. Välillä sitä on myös opiskelukavereiden kanssa naurettu, että onko koulussa tullut opittua oikeasti mitään, mutta uskon siihen, että parhaat opit tulevat loppupeleissä työelämässä, kun näkee käytännön puolen ja osaa yhdistää oppimaansa teoriaa siihen.

Edelliseen kysymykseen liittyen, olen muuten ihmetellyt sitä, ettei yliopistossa oman kokemukseni mukaan juurikaan tueta yrittäjyyttä tai erityisemmin kannusteta siihen. Esimerkiksi maisterivaiheessa on mahdollista suorittaa opintopisteitä kartuttava työharjoittelu, mutta yrittäjälle ei tästä ollut paljoa iloa (saati niitä opintopisteitä, vaikka täysipäiväisesti työskentelenkin). Olisin toivonut myös jotain yrittäjyys -kurssia tai vaikka sivuainekokonaisuutta, jonka avulla voitaisiin ehkä madaltaa kynnystä lähteä tekemään omaa juttua ja tuoda yrittäjyyteen sekä sen byrokratiaan liittyvät asiat helpommin lähestyttäviksi. Minusta kurssi olisi oiva lisä yliopiston kurssivalikoimaan – saa toki korjata, jos tällainen nykyään Vaasasta jo löytyykin.

– Olenko tyytyväinen päätöksestäni opiskella Vaasassa?

Ehdottomasti! Ilman Vaasaan lähtemistä elämästäni puuttuisi monta mahtavaa ihmistä (mukaan lukien tuo rakas toinen puoliskonikin), ja muistelen opiskeluvuosiani lämmöllä varmasti vielä kiikkutuolissakinEnnen kaikkea oli myös henkisesti todella kasvattavaa lähteä pois niistä tutuista ympyröistä ja pärjätä omillaan satojen kilometrien päässä kotoa. Jos kiinnostaa lukea lisää kokemuksiani ja mietteitäni aiheesta, kannattaa lukea aikaisemmin kirjoittamani postaus 6 syytä lähteä muualle opiskelemaan.

Viimeisiä viedään

Maaliskuun loppu lähestyy pian ja se tarkoittaa myös opiskelujen käymistä vähiin. Suurin osa läsnäoloa vaativista maisterikursseistani on jo tässä vaiheessa kevättä päättynyt ja jäljellä on enää ranskaa sekä yksi graduun valmistava tutkimusaiheinen kurssi. Unohtamatta tietenkään käynnissä olevaa englannin verkkokurssia ja erinäisiä kevään pääainekursseihin liittyviä palautuksia, joita on to do -lista pullollaan. Hommat eivät siis suinkaan ihan heti lopu, vaikka muutaman viikon päästä ei enää tarvitsekaan kuluttaa kirjaston penkkiä täällä Vaasassa.

Koulu3

Kevään henkilöstöjohtamisen pääainekurssit ovat olleet kyllä antoisampia kuin syksyn kurssit, joista moni oli suoraan sanottuna pettymys niin sisällöllisesti kuin organisoinninkin puolesta. Nyt on saanut hieman enemmän irti kiitos inspiroivan ja osaavan proffan, joka on kursseillaan teettänyt myös paljon käytännön harjoituksia, joista uskon olevan hyötyä tulevaisuudessa. Vaikka kuten vuoden alussa kirjoitin, en yhäkään ole sataprosenttisen varma, onko HR oma alani tulevaisuudessa vai ei, mutta onneksi sitä ei tarvitsekaan vielä tietää, joten turha murehtia nyt!

Näillä kevään pääainekursseilla suoritustapa on virkistävän erilainen, ja saamme itse valita useammasta eri moduulista kuinka monta niistä suoritamme määrittäen näin arvosanaa itse. Palautusaikaakin olisi poikkeuksellisesti jopa elokuun loppuun saakka, ja totesin alussa kuinka pelkään itseni tuntien jättäväni kaiken viime tinkaan, mutta olenkin päässyt homissa jo hyvin alkuun. Jotain kehitystä siis tapahtunut omissa opiskelumetodeissa ja ajankäytön suunnittelussa tässä vuosien mittaan.. :D Auttaa kyllä myös hurjasti kun on ystäviä samassa pääaineessa ja voimme tsemppailla toinen toisiamme niinä hetkinä, kun ei millään huvittaisi puurtaa.

Koulu1 Koulu2

Hommia tosiaankin riittää ja lisäksi meneillään on ollut yksi kiireisimmistä kuukausista blogitöiden osalta, mutta toistaiseksi olen saanut pidettyä kaikki langat käsissä. Ei auta kun seurata tiukasti kalenteria ja to do -listaa priorisoiden kiireisimpiä tehtäviä, niin kyllä kaikki taas järjestyy kuten asioilla on aina tapana. Jotenkin en kyllä ole ainakaan vielä edes varsinaisesti ehtinyt stressata työmäärää, ehkä olen keskittynyt iloitsemaan siitä, kuinka muutaman viikon jälkeen pääsen ihan oikeasti asettumaan Helsinkiin. Ei sillä, etteikö viikonloppuna olisi ollut ilmassa pientä haikeutta meidän porukan viettäessä iltaa luultavasti viimeistä kertaa yhdessä näissä maisemissa.

Tällainen kevyt päivitys opiskelujen saralla – eikun taas kiinni arkeen ja uuteen viikkoon! Tehokasta maanantaita kaikille ja erityistsempit muille kanssaopiskelijoille kevään pakerruksiin :)

6 syytä lähteä muualle opiskelemaan

Nyt neljäntenä ja viimeisenä opiskeluvuotenani olen usein sanonut, kuinka alan olla kypsä kahden kaupungin välillä elämiseen ja tavaroiden edestakaisin rahtaamiseen. Puhumattakaan siitä, ettei voi ikinä vastata heti myöntävästi ystävien juhliin tai sisarusten lasten synttärikutsuille, kun ei tiedä onko juuri silloin kiinni toisessa kaupungissa, tai kuinka kotona käydessä yrittää mahduttaa viikonloppuun mahdollisimman monien läheisten näkemiset. Odotan niin paljon jo sitä, että voin asettua yhteen paikkaan, jota kutsua kodikseni ympäri vuoden.

Vaikka nyt tuntuukin, että aikansa kutakin ja olen enemmän kuin valmis palaamaan Helsinkiin, en ole ikinä hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä muualle opiskelemaan. Päinvastoin, taputan yhä olalle parikymppistä itseäni, joka laittoi hakupaperit Vaasan yliopistoon ja karisti hetkeksi Helsingin pölyt. Saan yhä usein kysymyksiä, miten olen viihtynyt Vaasassa ja miltä tuntui muuttaa kauas kotikaupungista opiskelujen perässä. Innostuinkin näin opintojeni loppuvaiheilla listaamaan kuusi syytä, miksi lähteä muualle opiskelemaan – ehkä tästä olisi nyt korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä rohkaisuksi jollekin harkita muitakin vaihtoehtoja kuin sitä tuttua ja turvallista kotikaupunkia.

Patrickphotouusi4

Paremmat sisäänpääsymahdollisuudet

Aloitetaan siitä perimmäisestä syystä, miksi alunperin itse päädyin tutkimaan vaihtoehtoja Helsingin ulkopuolella. Lukiossa hoin vielä, kuinka en ikinä voisi lähteä Helsingistä pois, mutta oman ajatusmaailman avartaminen teki hyvää – miksi en lähtisi? Haaveenani oli kauppatieteellinen ja tiedostin Helsinkiin pääsyn olevan itselleni lähes mahdottomuus – toki itseensä pitää uskoa, mutta välillä on hyvä olla myös realistinen. Kauppatieteellisessä on tätä nykyä korkeat rajat ympäri Suomea, mutta mahdollisuudet päästä sisään ovat hieman kauemmaksi mentäessä kuitenkin paremmat kuin esimerkiksi Helsingissä tai Turussa.

Henkisen kasvun ja itsenäistymisen paikka

Olen aina ollut vähän mamman tyttö ja useiden satojen kilometrien päähän muuttaminen tuntui silloin maailman jännittävimmältä asialta, etenkin kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni. Siskoni on jälkeenpäin todennut kuinka hän oli tuolloin varma, että palaan maitojunalla äkkiä takaisin, mutta minäpäs pärjäsin. Koen kokemuksen kasvattaneen ja itsenäistäneen minua ihan valtavasti – muuttaa nyt kaupunkiin, jossa en ole pääsykoetta lukuunottamatta ikinä käynyt saati tunne koko kaupungista ketään. Teki nuorelle aikuiselle niiin hyvää!

Patrickphotouusi1

Opiskelijakaupungit & tiivis yhteishenki

Siinä on oma fiiliksensä asua pienessä opiskelijakaupungissa, jossa törmäät tuttuihin lähes joka kadun kulmassa ja tiedät lauantaisin löytäväsi kaverit tietystä baarista. Jos en ihan väärin muista, niin esimerkiksi Vaasassa asuu lukukausina yli 12 000 opiskelijaa, joka on väkilukuun suhteutettuna paljon. Ainakin itse koen Vaasassa olevan myös tiivis yhteishenki eikä juurikaan kilpailua – jos joku on esimerkiksi saanut käsiinsä tiivistelmän tenttiä varten se mitä todennäköisemmin laitetaan myös muille jakoon itsellään pimittämisen sijaan. Opiskelukavereita autetaan ja tsempataan!

Uuden tukiverkon edessä

Jatkona edellisiin – opiskelijakaupungin parhautta on myös se, että sinne muuttaessasi kaikki muut ovat kanssasi samassa tilanteessa, joten uusia kavereita löytää aivan varmasti. Lähes jokainen on uutta tukiverkkoa vailla vieraassa kaupungissa, joten jos vaan itse osoitat edes himpun verran aktiivisuutta, ei ole pelkoa yksin jäämisestä. Voisin omalta osaltani kuvitella, että jos olisin jäänyt Helsinkiin opiskelemaan, olisin saattanut tukeutua jo siellä oleviin kavereihin ja jättää monet ensimmäisen vuoden opiskelijariennot menemättä, kun ei olisi ollut niin sanotusti painetta hankkia uusia ystäviä.

Patrickphotouusi3

Verkostoituminen ja ystävät ympäri Suomea

Tulevaisuudessa ei välttämättä tule enää vastaan tilaisuutta, jossa voisin tutustua ihmisiin ympäri Suomea yhtä helposti, vaikka esimerkiksi työelämässä varmasti tuleekin tapaamaan ihmisiä sieltä sun täältä. Minusta on ollut näiden vuosien aikana mahtava saada opiskelukavereita eri puolilta Suomea – kuunnella vahvaa Turun murretta, ihmetellä mitä tamperelaiset tarkoittavat rotvallilla ja niin edespäin. Vaasaan tulee tietysti paljon opiskelijoita pääkaupunkiseudulta ja pieneksi Espooksikin sitä on joskus kuvailtu, mutta ilman tänne muuttamista en olisi luultavasti ikinä tavannut poikaystävääni tai tutustunut yhteen läheisimmistä ystävistäni.

Kotikaupungin katsominen uusin silmin

Vielä viimeisenä – olen oppinut kuinka muualla asuessa sitä alkaa arvostaa omaa kotikaupunkiaan taas ihan eri tavalla ja katsomaan tuttuja kulmia uusin silmin. Aina Helsinki-visiiteilläni fiilistelen kaupungin vilinää, ihastelen kauniita rakennuksia ja käyn suosikkipaikoissani. Samaa tuntuvat tekevän myös ystäväni, jotka ovat lähteneet opiskelujen perässä muualle Suomeen. Olen aina rakastanut kaupunkia, mutta kun on asunut puolet vuodesta muualla, on rakkauteni Helsinkiä kohtaan kasvanut vuosi vuodelta vaan suuremmaksi.

Photography & Edit: Patrick Karkkolainen