Category Archives: Studies

Huojentunut fiilis

Nämä kuvat ovat viime perjantailta Helsingissä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pienen epäröinnin jälkeen uskaltauduin jopa lähtemään liikenteeseen ilman huivia – tuntui ensimmäistä kertaa ihan oikeasti keväältä. Treffasin Mariannan Fredan Relovessa myöhäisellä aamiaisella, myöhemmin seuraamme liittyi myös Mona ja kahvit venähtivät vielä lounaallekin. Iloitsin kollegojen näkemisestä ja viikonlopun alkamisesta, ennen keskustasta lähtöä poikkesin vielä parin putiikin kautta ihan vaan fiilistelläkseni. Lähdin extempore vielä siskoni luo ja juotiin kahvit ulkona terassilla (ilman takkia kun oli suojaisa kohta, ah!) ja pompin trampalla siskontyttöni kanssa.

Oli hymy herkässä jo siinä vaiheessa, mutta se vaan leveni päästessäni myöhemmin päivittämään koulun sähköpostia (mitä olin tehnyt varmaan tunnin välein viimeiset kolme viikkoa) ja nähdessäni graduohjaajani vastanneen. Hikikarpalot nousivat otsalle ja kädet alkoivat täristä – olin jännittänyt niin paljon tuomiota gradustani ja panikoinut jo, jos en ehtisikään valmistua kesään mennessä kuten olin suunnitellut. “Kaikki osiot asianmukaisesti ja huolellisesti tehty, joten laitetaan eteenpäin prosessissa.” Rupesin kiljumaan ilosta viestin lukiessani ja tunsin, kuinka ihan valtavan iso kivi vierähti harteiltani. Tämä on ollut sellainen tuskien taival kuten täällä kirjoitinkin, joten en voinut uskoa, että nyt graduni olisi todellakin valmis ja ihan oikeasti valmistuisin. Tuota fiilistä ei kyllä peittoa ihan heti mikään! 

Helsinki1 Helsinki2 Helsinki3

Koko viikonloppu meni siis aika hyvissä ja huojentuneissa tunnelmissa – lauantaina oltiin juhlimassa opiskelukaverin valmistumista ja skoolattiin samalla muutaman ystävän kanssa, jotka olivat niinikään saaneet juuri hyväksynnän graduillensa. Me päästään ihan pian sille meidän juhlaillallisellekin! Nyt koitan ehtiä vielä tekemään kypsärin ennen meidän reissua, niin olisi kaikki sitten siihen mennessä tehtynä ja voisi vaan nauttia lomasta. Ihan huikea fiilis! <3

Laiska ja saamaton vätys?

Otin ylös teidän Instagramissa lähettämiä kysymyksiä työstä ja opiskelusta myöhemmin tulevaa Q&A -postausta varten, ja monessa kysymyksessä tiedusteltiin graduprosessistani. Miltä gradun kirjoittaminen on tuntunut, entä miten löytää motivaatiota tehdä gradu loppuun? Voin kertoa, että kyllä sitä motivaatiota on saanut itsekin välillä kaivella jostain aivan helkkarin syvältä. Gradua kirjoittaessani olen monesti tuntenut oloni äärimmäisen turhautuneeksi. En varsinaisesti itse työhön (tai no jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin välillä toki siihenkin, heheh), mutta eniten olen turhautunut itseeni ja omaan saamattomuuteeni. Tiesin jo etukäteen, että mulle voi aiheutua hankaluuksia siitä, ettei gradun kanssa ole mitään tiettyä deadlinea, vaan vastuu sen loppuun saattamisesta on tyystin mulla itselläni. Saan itsestäni parhaiten irti, kun on jokin tiukka deadline, kun taas muuten saatan helposti lykätä tällaisia epämieluisia juttuja hamaan tulevaisuuteen.

Gradu1

Aloitin gradun tekemisen toissa syksynä, jolloin palaveerasin ensimmäistä kertaa ohjaajani kanssa ja tein tutkimussuunnitelman. Ekat haastattelut sen sijaan tein vasta vuosi sitten keväällä, minkä jälkeen hyvin hitaalla tahdilla lähdin litteroimaan niitä. Meni viikkoja kun en koskenutkaan graduun, kesällä varmasti kuukausia. Pidin itseni kiireisenä töiden kanssa, ahdistuin edes ajatellessani gradua. Koko ajan takaraivossa jyskytti kuitenkin muistutus siitä, että pitäisi nyt tehdä se alta pois. Vasta loppuvuodesta aloin saada sivuja edes jotakuinkin kasaan, joskin edelleen varsin hitaasti. Hommaa ei olisi ollut enää paljoa ja jäljellä olevat osiot olisi saanut nopeasti kasaan, mutta en vaan kerta kaikkiaan saanut itseäni tekemään. Mitä pidempään olin asiaa lykännyt ja mitä useampi viikko oli kulunut, sitä vaikeampaa oli taas saada Word avattua.

Olin kehittänyt gradusta itselleni sen kuuluisan mörön. Aloin ymmärtää sitä monesti kuulemaani tarinaa siitä, miten gradu on jäänyt roikkumaan pidemmäksi aikaa ja valmistuminen on siitä kiinni. Aikaisemmin kun olin ihmetellyt, miten gradusta voi tehdä itselleen niin suuren henkisen ongelman, ettei siihen saa tartuttua. Enpä ihmettele enää oltuani itse yksi näistä! Tunsin itseni luuseriksi ja piston omatunnossani aina kun joku ystävistä tai tutuista valmistui. Miten minä voin olla näin helkkarin laiska ja saamaton vätys, etten saa tätä tehtyä loppuun? Pienen itsensä ruoskimisen jälkeen ymmärsin lopulta lopettaa muihin vertaamisen – huono tapa johon syyllistyn aina toisinaan, mutta josta olen pyrkinyt pääsemään eroon. Jokaisella meistä on oma polkumme eikä ole yhtä oikeaa tai väärää, miksi siis verrata omaa tekemistä muihin. En myöskään usko, että kukaan tulevaisuuden työnantaja tulee ihmettelemään sitä, miksi valmistuin kuudessa enkä oletetussa viidessä vuodessa. Varsinkin, kun olen samalla pyörittänyt omaa yritystä! Mulle itselleni on pääasia, että valmistun ja tulen olemaan itsestäni kyllä ihan pirun ylpeä, kun paperit ovat viimein kourassani.

Gradu2

Palatakseni alun kysymykseen – mistä sitä motivaatiota sitten saisi? Lopulta mua alkoi ärsyttämään oma venkoiluni ja saamattomuuteni niin paljon, että keräsin itsekurini ja rutistin vaan viimeiset sivut kasaan. Kukaan muukaan ei sitä puolestani tee, joten ei auttanut kuin ryhtyä hommiin. Lopulta kun se suurin kynnys oli ylitetty, alkoi tekstiä syntyä helpommin ja tajusin, miten turhaan olen kammonnut tätä kuukausia. Yritin pitää mielessäni sen, että olen jo niin lähellä maaliviivaa. Nyt tekele on lähetetty ohjaajalle ja odottelen kuumeisesti kommentteja siitä, mitä voisi tarvittaessa parantaa tai lisätä ennen lopullista palautusta. Että kuinka iso työsarka tässä on vielä jäljellä, vai voiko kohta huokaista helpotuksesta. Minua on kyllä auttanut hurjasti myös vertaistuki opiskelukavereilta, joiden kanssa ollaan samassa veneessä. Viimeksi viime viikonloppuna kävin tsemppaavan keskustelun opiskelukaverini kanssa, jolla oli niinikään gradu enää viimeistelyä vaille valmis. Toisen kanssa taas ollaan sovittu, että mennään oikein kunnon monen ruokalajin juhlaillalliselle, jahka molemmat saadaan gradut viimein palautettua. Opiskelukaverit ja heiltä saatu vertaistuki ovat kyllä olleet koko tämän opiskeluajan suola – en tiedä miten olisin rämpinyt tieni yliopiston läpi ilman heitä!

Loppukaneettina täytyy vielä toivottaa hurjan paljon tsemppejä muille gradun kanssa painiskeleville. Ja jos joku on paraikaa samanlaisessa pattitilanteessa, niin työntäkää se mörkö syrjään ja näyttäkää sille närhen munat!

Yksi parhaista päätöksistäni

Kaupallinen yhteistyö: Vaasan yliopisto

Siitä on tullut kuluneeksi yli viisi vuotta, kun astuin ensimmäistä kertaa sisään Vaasan yliopiston marmoriportista. Tai itse asiassa toista kertaa, sillä kävinhän muutamaa kuukautta aikaisemmin tekemässä pääsykokeen. Muistan vieläkin, etten ole jännittänyt varmaan mitään niin paljon kuin ensimmäistä päivää yliopistolla. Luulisi että tällaisesta ekojen koulupäivien jännityksestä olisi näin aikuisiällä jo päässyt eroon, mutta ihan ymmärrettävääkin että vatsaa väänsi, kun oli entuudestaan tuntemattomassa kaupungissa aivan uusien ihmisten kanssa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna hymy kirpoaa huulille tätä muistellessani – enpä tuolloin päälle parikymppisenä fuksin alkuna tiennyt, että tulisin viettämään varmasti elämäni hauskinta aikaa opiskeluvuosien parissa. Saati sitä, että löytäisin yliopistolta kasan ihania ystäviä ja vielä kaupan päälle avopuolisonkin. Te jotka olette lukeneet postauksiani viimeisten viiden vuoden ajalta tiedätte varmasti, että Vaasan yliopistoon hakeminen oli yksi parhaista päätöksistäni. Sanomattakin siis selvää, että näin kevään yhteishaun taas lähestyessä lähdin mielelläni yhteistyöhön opinahjoni kanssa – mulle on kunnia toimia Vaasan yliopiston kauppatieteiden sanansaattajana!

Vaasan yliopisto kauppatieteet Vaasanyliopisto2

Jos joku teistä on hypännyt kyytiin vastikään tai ei ole lukenut aikaisempia opiskelupostauksiani niin kerrottakoon, että itse hain siis aikoinaan Vaasan yliopistoon paitsi Helsinkiä alhaisempien sisäänpääsypisteiden myös sen hyvän maineen takia. Minulle oli alusta asti selvää, että mikäli haluaisin opiskella kauppatieteitä, olisi edessä muutto jonnekin muualle päin Suomea – se ei kuitenkaan ollut minulle mikään varsinainen myönnytys, vaan asennoiduin siihen tosi avoimesti. Halusin palavasti päästä opiskelemaan kauppatieteitä, ei sillä opiskelukaupungilla niin väliä. Koin sen tietysti hieman pelottavana, mutta ennen kaikkea virkistävänä ajatuksena lähteä pois niistä tutuista ympyröistä (kurkkaa myös postaukseni 6 syytä lähteä muualle opiskelemaan). Vaasan yliopistosta olin kuullut paljon hyvää, erityisesti sen kauniista kampusalueesta ja avoimesta sekä rennosta yhteishengestä opiskelijoiden kesken. Näin vuosien jälkeen voin allekirjoittaa kaiken tämän ja laittaa sanaa omasta puolestani kiertämään.

Tuolloin nuorena korkeakoulututkintoa tavoittelevana naisenalkuna en tiennyt yhtään mitä elämältäni haluaisin, joten koin kauppatieteiden olevan hyvä ratkaisu. En tiedä olenko tähän päivään mennessä erityisemmin viisastunut tulevaisuudensuunnitelmieni suhteen, mutta ainakin opinnot ovat antaneet loistavan pohjan, josta voi lähteä kehittämään omaa osaamistaan ja uraa. Vaikka nyt teenkin töitä yrittäjänä, pidän opiskeluja suuressa arvossa – ikinä ei tiedä minne tie tulevaisuudessa vie, joten tutkinto tuo minulle samalla tietynlaista turvaa. Olen myös useasti kuullut, kuinka monet työnantajat arvostavat Vaasan yliopistosta saatua tutkintoa – Vaasasta tulee kuulemma hyvää porukkaa.

Vaasanyliopisto3 Vaasanyliopisto5

Opiskeluvuosieni parhautta on ollut ehdottomasti se yhteisöllisyys, mitä Vaasassa koin. Samanhenkisten ihmisten löytäminen oli helppoa kaikkien ollessa vailla uutta tukiverkkoa, opiskelukaveria jeesataan ja kilpailemisen sijaan tentteihin valmistaudutaan yhdessä, suurin osa opiskelijoista vietti iltaa aina samassa paikassa ja kirjaston kahvilasta löytyi poikkeuksetta joku tuttu, jonka kanssa pitää taukoa lukemisen lomassa. Pitkät päivät kirjastolla olisivat olleet huomattavasti tylsempiä, jos ei olisi voinut jakaa urakkaa muiden samassa veneessä olevien kanssa. Vaikka sana verkostoituminen aiheuttaa välillä vilunväristyksiä, niin pidän ehdottoman tärkeänä Vaasassa luotuja verkostoja. Monet opiskelukavereistani ovat tänä päivänä töissä yrityksissä, joiden kanssa olen itsekin tekemisissä – hauskaa miten meidän tiet kohtaavat myös näin työelämässä! Lisäksi olen törmännyt asiakkaissani useampaan Vaasan yliopistossa opiskelleeseen – tiesittekö esimerkiksi että menestysbrändi Balmuirin perustanut Heidi Jaara on niinikään Vaasan yliopiston kasvatteja?

Minulle henkilökohtaisesti oli myös todella hyvä kokemus lähteä opiskelijavaihtoon, sillä paitsi että vietin älyttömän hauskat viisi kuukautta Etelä-Ranskassa, oli se myös itsenäistävää ja kasvattavaa aikaa (vaihdostani voit lukea esimerkiksi täältä). Kauhistuttaa, että olin vähällä jättää vaihdon välistä, koska lukukausi ulkomailla ei ollut ihan siellä omalla mukavuusalueellani. Jos siellä ruudun takana on siis joku fuksi, joka löytää itsensä isosta auditoriosta kohtaamassa kysymyksen “meinaatko lähteä vaihtoon?”, niin eikun kättä pystyyn muiden mukana! Voin lähes taata, että et tule katumaan päätöstä.

Vaasanyliopisto1

Niin kuin en itse kadu kyllä päivääkään sitä, että tuolloin vuonna 2013 hain juuri Vaasan yliopistoon. Niin paljon hauskoja muistoja, inspiroivia proffia (erityismaininta HR:n Viitalalle, joka veti varmasti yliopiston parhaat luennot!) ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka ovat jääneet elämääni myös opiskeluajan jälkeen. Jos sinua kiinnostaa kauppatieteiden opiskelu Vaasassa, niin lisätietoa löydät yliopiston sivuilta täältä. Tuntuu kyllä ihan hullulta, että vuodet Vaasassa ovat jo takana päin ja viimeisiä viedään valmistumisen osalta! Jatkoin juuri eilen taas graduprojektini työstämistä ja kirjoitan siitä varmasti enemmän vielä kevään aikana – oli muuten vaikeaa ryhtyä hommiin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kyllä minusta se kauppatieteiden maisteri kuitenkin vielä saadaan. 

Photos of me: Essi / Edit by me