Category Archives: Pregnancy

Raskausviikot 29-32

Raskaus1

Rv 29

Huomasin ekaa kertaa kropan väsyvän fyysisesti huomattavasti herkemmin. Olimme esimerkiksi tehneet Nean kanssa töitä ja viettäneet neljän tunnin kuvauspäivää, jolloin olen siis käytännössä jalkeilla koko ajan, ja Nean lähdettyä lösähdin aiivan veto pois sohvalle ja kantapäitä särki julmetusti. Tuo kantapäiden särkeminen on kyllä jännä, mutta toki jaloilla on nyt huomattavasti normaalia enemmän painoa mitä kannatella. Piti siis alkaa kiinnittää huomiota siihen, että jos olin vaikka päivällä ollut jo useamman tunnin liikenteessä, niin en välttämättä jaksanut enää pitkiä kävelytreffejä illalla. Kroppa alkoi tarvita enemmän lepoa! Rupesin myös aktiivisemmin käyttämään tukivyötä aina liikkeellä ollessa, tämä on saatu kotimaiselta Lola & Lykkeltä ja on ihan loistava helpotus raskausaikaan.

Tällä viikolla alkoi myös Manipuran raskausjoogakurssi, jonne ilmoittauduin jo joskus alkuvuodesta. Vitsi miten nopeasti aika oli mennyt! Kurssi on kylläkin varsinaista joogaa enemmän sellaista synnytykseen valmistavaa, kaikenlaista venyttelyä ja hengittelyä, mutta  tekee hyvää ottaa maanantai-iltaisin puolentoistatunnin pieni breikki kaikesta ja keskittyä vaan ja ainoastaan raskauteen. Kurssiin kuuluu myös synnytysvalmennus, johon puolisotkin saavat tulla mukaan, joten sitä odotan innolla. Lisäksi tällä viikolla pidin seuraajilleni raskausjumppatapahtuman Lauttasaaren Health Clubilla Kanervan johdolla, oli tosi kivaa treffata muita raskaanaolevia.

Raskaus2

Rv 30

Ymmärsin ekaa kertaa “raskausaivojen” merkityksen, unohdin nimittäin tällä viikolla kaksi kertaa avaimet kotiin :’D En yleensä unohda avaimia ikinä! Onneksi toisella kertaa Anton oli kotona ja toisella kertaa ei juoksulenkkiä kauempana.

Vauvalla on nyt tosi usein hikka vatsassa <3 Muistan ihmetelleeni aiemmin lukiessani jostain, että vauvalla voi olla hikka ja mietin että miten sen muka tunnistaa. Ei kuitenkaan epäilystäkään siinä vaiheessa, kun pieni alkaa hikottelemaan! Se on hentoa, tasaisesti jatkuvaa tärähtelyä ja tuntuu aina samassa kohtaa vauvan selän tienoilla. Nyt vauva onkin muuten ollut koko ajan samassa asennossa, pää jo tosi alhaalla, selkä vasemmalla puolella vatsaa ja jalat taas oikeaa puolta potkiskellen. Toki hän voi siellä vielä käännähtää vaikka takaisin jalat edelläkin, mutta toivotaan että hän malttaisi pysyä tässä synnytyksen kannalta optimaalisessa asennossa :’D

Saatiin tällä viikolla vaunut kaikkine härpäkkeineen ja auton turvaistuin! Tai no vaunukoppaa odotetaan vielä saapuvaksi myöhemmin, mutta olipa ihanaa päästä fiilistelemään itse vaunuja jo. Anton oli niin hellyyttävän innoissaan työnnellessään niitä kotiin ensimmäistä kertaa <3 Ja myös Telma tutki tarvikkeita aivan innosta piukeana, luuli varmaan että ne ovat hänelle, heh. En malta odottaa, että päästään keväällä kärryttelemään pitkin Töölöä! Vaunuista kerron lisää myöhemmin, jahka saadaan tosiaan vielä se koppakin.

Raskaus3

Rv 31 

Nyt huomaa, että kroppa ei todellakaan ole enää kovin ketterä hahah, ja esimerkiksi sohvalta tai sängystä noustessa täytyy kierähtää kyljen kautta. Olen kuitenkin saanut nukuttua tosi hyvin, mistä olen kiitollinen! Onneksi ne aiemmin vaivanneet valvomiset eivät siis ole jatkuneet nonstop, usein kyllä edelleen herään kahden aikaan yöllä (miten se onkin aina sama kellonaika), mutta saan useimmiten nukahdetuksi helposti uudestaan.

Aiemmin raskaudessa olen valitellut iho-ongelmia, mutta nyt olen huomannut ihon kunnon parantuneen huomattavasti ja ehkä jopa vähän sitä kuuluisaa raskaus glow’ta! Myöskään tukka ei rasvoitu samalla tavalla kuin ennen vaan voin olla pidempään pesemättä hiuksia, eikä edes kuivashampoota kulu samalla tavalla kuin normaalisti. Näitä positiivisia raskausoireita siis, hih!

Tällä viikolla oltiin Porvoossa Antonin kanssa Runo-hotellissa, jatkettiin tätä meidän häälahjakassan käyttämistä koto-Suomessa (kun häämatka jäi tältä erää tekemättä) ja siitä nauttimista, että ollaan vielä kaksin. Tämä on ollut kyllä tosi ihanaa ja spesiaalia, tullaan varmasti muistelemaan tätä aikaa raskaudesta myöhemminkin. Huhtikuussa on vielä yksi staycation edessä, sen jälkeen varmaan tulee sitten oltua vaan kotona.

Raskaus4

Rv 32

Jo 80% raskaudesta takana, ihan kreisiä! Vauvalla alkaa olla jo kokoa, ainakin liikkeet ovat sen verran voimakkaita. Oltiin Tampereella Kinky Boots -musikaalissa ja liekö kovalla soinut musiikki vai mikä, mutta mulla oli vaikeuksia istua suorana penkissä, kun vauva liikkui niiin paljon ja potki ylävatsaan :’D Hän fiilisteli musikaalia!

Nyt tuli myös tutuksi uusi “ihana” asia nimeltä häpyliitoskivut. En aiemmin tiennyt yhtään, miltä ne tuntuvat, mutta nytpä tiedän ja olisin mieluusti jättänyt kokematta, haha. Häpyliitos kipeytyi yhtäkkiä ja sen myötä kävely oli tällä viikolla hieman epämukavaa, kun jokaisella askeleella tai asennonvaihdoksella vihlaisi. Kotona suht levossa ollessa se ei onneksi vaivannut, mutta heti kun vaikka iltapäivästä lähdin ekaa kertaa ulos kävelylle vaikka kauppaan tai koiraa viemään, niin kipu alkoi taas. Tosi inhottava vaiva! Tältä viikolta jäi siis pidemmät kävelyt suosiolla tekemättä.

Meillä oli ylimääräinen neuvola SF-mittausta varten. Mitan mukaan ollaan alakäyrällä mutta hyvin kasvaen kuitenkin, toisaalta olen itsekin pienikokoinen joten ei ihmekään jos myös vatsa ja vauva ovat siroja. Huojentavaa kuitenkin kuulla, että kaikki hyvin ja siellä hän kasvaa kuten pitääkin <3 Pitkästä aikaa jotain sanottavaa ruokahimojen saralla nimittäin jäätelöt olivat pop – erityisesti 3 Kaverin tuutit ja puikot, joita meni aika monta viikon aikana. Kinuski-Merisuola on taivaallista!

Raskausviikot 25-28

Raskaus1

Rv 25

Tällä viikolla palasi taas valvominen (joten kylmille geelisilmälapuille oli käyttöä). Yhtenä yönä valvoin kahdesta viiteen – lueskelin aikani kuluksi muiden vanhoja raskauspäivityksiä ja selailin lastentarvikkeita verkkokaupoista. Uni ei meinannut vaan millään tulla! Nälkäkin alkoi vaivata, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa sokerirasitus ja oli pitänyt olla syömättä. Samaan aikaan sängyssä unettomana pyöriessäni myös vauva veteli vatsassa jotain valtavia kuperkeikkoja. Ei siinä voinut ollut hymyilemättä, valvomiselle on onneksi syynsä ja hyvä sellainen <3

Sokerirasitus meni oikein hyvin, vaikka sitä pikkuisen jännitinkin etukäteen. Moni oli kuitenkin sanonut, että ei se ole yhtään niin paha rasti mitä joskus kuulee! Sokerilitku meni helposti alas (vaikka ei se mitään herkkuakaan ollut – vähän kuin mehua mutta super imelää) ja sen jälkeen ei onneksi iskenyt huonoa oloa. Pari tuntia labrassa istuskellessa ja verikokeita ottaessa meni tosi nopeasti, sen jälkeen maistui aamupala!

Muuten vointi on ollut edelleen tosi hyvä, edelleen ainoastaan iltaisin saattaa tulla se sellainen pinkeä olo ja välillä kolottaa alaselkää. Myös atopia on palannut taas vähän ärhäkämpänä kasvoihin, mutta kävin apteekissa hakemassa tehokkaampaa perusrasvaa ja sain kasvojen kovan punoituksen ja ärsytyksen kuriin. Muuten olen kiitollinen, että säästynyt vielä isommilta kolotuksilta ja vaivoilta! Tällä viikolla laiskotti enkä tehnyt mitään kotitreenejä,  mutta seuraavalla viikolla uusi yritys.

Raskaus2

Rv 26

Tällä viikolla alkoi jäätävät pissahädät. Tuntuu että kohtu on alkanut painaa rakkoa ihan eri tavalla, kun nyt pienikin pissahätä tuntuu yhtäkkiä ihan megalomaaniselta ja vessassa saa juosta koko ajan. Nyt ymmärrän myös kun sanotaan, että aivastaminen ja pissahätä on vaarallinen yhdistelmä raskaana :’D Kröhöm, miten niin olen hieman laiminlyönyt lantionpohjanlihaksien harjoittamista… Niistä puheen ollen, tällä viikolla kävin osteopaatilla SI-nivelen kipujen takia – pari viikkoa on vaivannut inhottava pistävä kipu oikealla alaselässä esimerkiksi askelta ottaessa tai antaessa painoa sen puolen jalalle. Kyse on juurikin SI-nivelen löystymisestä ja sain osteopaatilta hyvät neuvot pakaralihasten vahvistamiseen ja samoin lantionpohjanlihasten treenaamiseen. Lantionpohjanlihakset kun auttavat paitsi näihin vaivoihin niin myös mm. synnytykseen ja palautumiseen, joten osteopaatin sanat olivat hyvä motivaattori ruveta treenaamaan niitä aktiivisemmin. Hän myös tsemppasi jatkamaan kotitreenien parissa, tällä viikolla saankin itseni taas liikkumaan!

Jatketaan vielä pienillä vaivoilla hahah – tällä viikolla huomaan ensimmäistä kertaa kävellessäni hieman rivakampaa tahtia, että alkaa vihloa oikealla alavatsaan. Nämä taitaa olla jotain kohdun kiinnikkeiden kipuja? Joka tapauksessa inhottava vaiva, kun joutuu kunnolla hidastamaan tahtia ja välillä pysähtymäänkin, kunnes terävä tykytys menee ohi. Pienten kolotusten myötä on ihana päästä viikonloppuna raskaushierontaan, kun olimme yötä St. George -hotellissa Antonin kanssa ja pääsin käyttämään häneltä joululahjaksi saamani lahjakortin spa’han. Ja ainiin, yksi kiva raskausajan etappi tältä viikolta oli äitiyspakkauksen saapuminen! Sitä oli ihana tutkia yhdessä ja miten paljon kaikkea hyödyllistä pakkaus sisälsi, niin hienoa että Suomessa saa tällaisen.

Vauva on sovellusten mukaan myskikurpitsan kokoinen! Juuri olin katsellut edellisenä iltana kaupassa myskikurpitsaa, aikamoinen jötkäle se siis jo on. Ja aika paljon se tulee myös vielä kasvamaan, hahah. Hullua ajatella, että miten vatsassa tulee riittämään tila!

Raskaus3

Rv 27

Tältä viikolta odotin innolla varaamaamme 3D/4D -ultraa. Mietittiin pitkään mennäänkö ultraan, mutta toisaalta tuntui kutkuttavalta että pääsisi pikkuisen näkemään vauvan piirteitä etukäteen, mikä konkretisoisi että siellä vatsassa on ihan oikeasti ihminen. Rakenneultrastakin oli jo vierähtänyt niin pitkä aika, että olisi kiva päästä näkemään miten vauva on kasvanut. Käytiin ultrassa Malmilla Perhe Artessa Katrilla, jota eräs seuraajani minulle suositteli ja tykättiin kyllä kovasti. Ultran näkyvyyden kannalta oli hieman haasteita, kun edessä sijaitseva istukka peitti näkyvyyttä ja myös napanuora oli hieman kasvojen tiellä (ja vauva vielä nukkui kaiken lisäksi), mutta kyllä sieltä näkyi silmät, ihana nöpönenä ja suu <3 Vauva painoi n. 1250g ja oli jo kääntynyt pää alaspäin!

Tällä viikolla meillä oli myös neuvolan synnytysvalmennus, joka pidettiin etänä, mutta meistä se oli kuitenkin oikein hyödyllinen. Tuntui hyvältä saada enemmän tietoa synnytyksestä ja sen eri vaiheista, nyt olen myös kuunnellut podcasteista synnytyskertomuksia. Synnytys alkaa siis selkeästi pyöriä jo vähän mielessä ja kuten täällä postauksessa totesin niin se pikkuisen jännittää, mutta mitä enemmän tietoa siitä saan, niin sitä luottavaisempi fiilis tulee.

Mitään ruokahimoja ei ole kyllä ollut hetkeen, jos nyt jotain pitäisi sanoa tältä viikolta mikä on maistunut erityisen hyvin, niin aamupalaksi puuro vaniljaraejuustolla ja vadelmilla. Tätä söin tällä viikolla useampana päivänä!

Raskaus4

ihana vaatepaketti saatu The Mini Teamilta <3

Rv 28

Vikalla kolmanneksella ollaan, kääk! Aika on mennyt niin nopeasti, toisaalta samalla tuntuu että olisin ollut jo ikuisuuden raskaana, kun alkusyksystä on niin pitkä aika. Ei kuitenkaan kovin paljoa jäljellä, enää 2,5kk laskettuun aikaan! Tällä viikolla kävin raskaushieronnassa Naminassa, jonne olin saanut ystäviltä lahjakortin viime syksynä synttärilahjaksi. Tuo 85 minuutin kokovartalohieronta oli aivan ihanaa! Täytyy mennä vielä uudestaankin raskausaikana, nyt kaikki ilo irti itsensä hemmottelusta viimeisinä raskauskuukausina ennen vauvan syntymää.

Edelleen voin tosi hyvin ja nyt olen saanut nukuttuakin sikeästi. Ainoat vähän ikävät oireet ovat aiemmilla viikoilla mainitsemani ja edelleen vaivaavat pistävät kivut alavatsassa kävellessä, mutta on täytynyt vaan opetella kävelemään hieman hitaampaa tahtia ja varaamaan enemmän aikaa kävelymatkoihin. Yksi hämmentävä, mutta asiaankuuluva raskausoire viime viikoilta on nenäverenvuoto!

Lastenhuoneen (eli nykyisen työhuoneen) laittaminen on meillä vielä ihan totaalisen kesken – aloitimme kyllä siivoamaan kaappeja, mutta sisältö onkin nyt vaan räjäytetty keskelle huonetta :’D Viimeistään sitten kun saadaan olohuoneen alkoviin lasiseinät, niin voidaan siirtää työpiste siihen ja keskittyä laittamaan vauvalle huonetta. Huomaan jo kaipaavani sitä, että asioita olisi valmiina – tällainen pesänrakennusvaihe varmasti kuuluu asiaan ja kaiken valmiiksi laittaminen vauvaa varten tuo turvaa.

Viimeisen kolmanneksen ajatuksia

Kuten aiemmin viime viikolla jo mainitsinkin, pyörähti viikonloppuna käyntiin raskauden viimeinen kolmannes. Miten aika on voinut kulua näin nopeasti! Olen toki monesti kuullut raskauden hujahtavan ohi nopeasti, mutta tuntuu silti hullulta että ollaan yhtäkkiä jo näin pitkällä. Niin vaikea sisäistää, että enää kolme kuukautta, kunnes pääsemme näkemään kuka siellä mahassa oikein on möyrinyt nämä viime kuukaudet <3 Kolme kuukautta siihen, että saadaan pikkuruinen käärö syliin ja meistä tulee pienen tytön vanhempia. Tulee kyllä niin ikimuistoinen kevät – toukokuu on lempikuukauteni muutenkin, kun luonto alkaa taas pitkän talven jälkeen vihertää, aurinko lämmittää ja on ihana kutkuttava tunne, kun koko kesä on vielä edessä. Nyt tämä lempparikuukauteni tulee saamaan kuitenkin ihan uuden merkityksen ja päästään aloittamaan kesä perheenä uutta arkea opetellen <3

Raskaus2

Fiilis on odottavainen ja innostunut, mutta samalla myös tietysti jo pikkuisen jännittynyt ja epävarma. Miten me oikein osataan huolehtia vauvasta? Osaanko olla äiti? Miten yöheräämisten kanssa jaksaa? Minä olen meistä ehkä se jännittyneempi osapuoli – Anton totesi yhtenä iltana asiasta jutellessamme ihanan rauhallisesti, miten hän on kyllä hyvin luottavainen. Hyvä siis, että hän hieman tasapainottaa ja saa minutkin rauhallisemmaksi! Kaiken epävarmuuden keskellä minäkin kuitenkin lopulta järkeilen, että lapsia syntyy ympäri maailmaa koko ajan ties minkälaisissa olosuhteissa ja kaikenlaisille ihmisille, joten kyllä mekin pärjätään.

Uskon, että koko tämä tunteiden kirjo kuuluu asiaan, kun edessä on kuitenkin näin suuresti elämää mullistava muutos. Lueskelin yhtenä päivänä Facebookin Toukokuiset -ryhmän keskustelua samasta aiheesta ja joku totesi siellä kauniisti aloittajalle, miten jo se että hän pohtii näitä asioita, kertoo siitä että hän tulee tekemään parhaansa. Harva meistä on mikään synnynnäinen äiti ja valmis vanhemmuuden tietopankki heti alkuunsa, siinä sitä varmasti koko ajan oppii uuden arjen myötä ja lapsi muovaa meistä vanhempia. Ja toisaalta, eihän sitä voi myöskään mitenkään tietää etukäteen minkälainen persoona sieltä on tulossa meidän perhettä täydentämään, joten ei siihen pysty kovin hyvin valmistautumaankaan etukäteen.

Raskaus1

Hieman samat ajatukset on lähestyvän synnytyksen suhteen – pikkuisen jännittää, mutta fiilis on kuitenkin luottavainen. Vielä se tuntuu kylläkin aika absurdilta ja kaukaiselta asialta, mutta uskoisin, että myöhemmin tällä viikolla koittavan neuvolan synnytysvalmennuksen myötä se tuntuu asteen verran helpostilähestyttävämmältä ja “tutummalta” asialta kun saa lisää tietoa. Ihana neuvolahoitajamme on myös vinkannut kuuntelemaan esimerkiksi podcasteista synnytystarinoita tai katselemaan YouTubesta synnytysvideoita – jotain olen aiemmin katsonutkin, mutta aihe ei ole ollut silloin vielä itselle ajankohtainen, joten nyt niitä katsoisi varmasti eri silmin. Täytyy joku ilta pitää yhteinen videoidenkatseluhetki Antonin kanssa, haha.

Raskaus3

Jos siirrytään viimeisen kolmanneksen henkisistä tuntemuksista fyysisiin, niin vointini on vielä tosi hyvä. Mitä nyt pissalla saa juosta koko ajan useammin ja välillä alaselkää kivistää tai iltaisin vatsa painaa, mutta yleisesti ottaen voin tosi tosi hyvin. Olen jaksanut parin viikon laiskottelun jälkeen palata taas lyhyiden kotitreenien pariin ja se on tuntunut hyvältä. Odotan innolla sitä, että kadut alkaisivat pikkuhiljaa sulaa (tovi voi vierähtää tuon eilisen jäätävän lumimyräkän jälkeen) ja ei tarvitsisi joka askeleella varoa liukastumista, niin tulisi tehtyä myös kävelylenkkejä enemmän. Maaliskuussa starttaa myös raskausjooga, jonne ilmoittauduin alkuvuodesta, joten siitä tulee kiva viikoittainen aktiviteetti ja ehkä samalla pääsee tapaamaan myös muita raskaanaolevia. Joogakurssiin kuuluu myös synnytysvalmennus puolison kanssa myöhemmin keväällä.

Tällaisia viimeisen kolmanneksen alun fiiliksiä :) Olisi hauska kuulla muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia!