Rv 33

Sovellusten mukaan vauva painaa viikon alussa noin 2,18 kg ja viikon lopussa noin 2,35 kg! Tällä viikolla olen huomattavasti väsyneempi kuin aiemmin. Onneksi työtahti on jo vähentynyt, joten olen voinut lepäillä päivisin silloin kun siltä tuntuu. Uneliaisuus vaihtelee kyllä päivien mukaan – yhtenä aamuna pääsen ylös vasta kymmeneltä, toisena taas en saa viiden jälkeen pissalla käytyäni enää unta ja nousen lopulta kuuden aikaan. Hämmentävää!

Tällä viikolla on raskausjoogakurssin synnytysvalmennus, johon myös Anton tulee mukaan. Tämä oli tosi kiva kokemus – neuvolan synnytysvalmennus on kuitenkin niin teoriapainotteinen, kun taas täällä käydään läpi enemmän käytäntöä. Miten puoliso voi auttaa supistusten keskellä, mitä erilaisia asentoja on kipua helpottamaan tai synnytykseen. Parasta oli jakaa tämä yhdessä Antonin kanssa ja miettiä, että kohta sitä ihan oikeasti mennään! Lähenevän synnytyksen suhteen fiilis on samaan aikaan yhä vähän jännittynyt – “apua ei enää kauaa”, että toisaalta myös innoissaan – “pääsisipä jo kokemaan sen”.

Tästä tulikin oikea hemmotteluviikko, kun tälle viikolle osui niin raskaushieronta sekä yhdistetty kasvo- ja jalkahoito Kauneushoitola Hillassa, jota pääsin testaamaan. Marjamama -hoito oli taivaallinen ja ihan super rentouttava, iso suositus kaikille raskaanaoleville!

Rv 34

Raskausviikon vaihtuessa rakkaat ystäväni järkkäsivät minulle babyshowerit, joista kerroinkin jo tässä postauksessa <3 Vieläkin häkeltynyt onnesta, muistelen näitä lämmöllä varmasti vielä pitkään! Vauvan liikkeet alkavat olla todella kovia ja nyt ne osuvat usein myös kylkiluihin. Aina välillä kuuluu suustani “auuu” kun vauva onnistuu potkaisemaan jonnekin ylävatsaan tai kylkiin :’D

Vatsa alkaa olla jo tuntua aika paljon, kävely on tosi hidasta ja sängystä ylöspääsemiseen menee aina tovi. Huomaan kävelytyylin muuttuneen vaappuvaksi, naurattaa katsoa videoita joissa kävelen kun vaapun puolelta toiselle. Oli kuitenkin huojentavaa huomata, että liitoskivut helpottivat hieman (ainakin hetkellisesti) ja mikä riemu kun pystyin pitkästä aikaa kävelemään parikin korttelia koiran kanssa iltakävelyllä ilman että joka askeleella vihlaisee. Olisi ihana päästä tekemään pieniä kävelyitä nyt kun ilmatkin taas paranevat! Kerran kyllä innostuin liikaa, kun kävin ystävän ja koirien kanssa vähän pidemmällä kävelyllä ja sen jälkeen liitoskivut tuntuivat taas niin että huhh. Täytyisi siis osata ottaa nyt vaan rauhallisesti ja tehdä lyhyempiä kävelyitä!

Rv 35

Viisi viikkoa enää laskettuun aikaan, kääk! Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeasti, en voi uskoa että on enää niin vähän jäljellä. Nyt alkaa huomata omassa olossa, ettei ole enää niin paljoa energiaa ja väsymys on palannut kuvioihin. Olen kuitenkin osannut ottaa rauhallisesti ja sopia esimerkiksi ystävien kanssa treffit aina jonnekin lähelle, etten turhaan väsytä itseäni liikaa. Nyt olen myös virallisesti äitiyslomalla, joten voin hyvällä omatunnolla ottaa iisisti ja nukkua pitkään jos mieli tekee! Tällä viikolla meillä oli raskauden toinen lääkärintarkastus, vauvalla oli siellä kaikki hyvin <3 Ei saatu mitään kokoarviota, mutta sirolta tytöltä vaikuttaa kuulemma.

Tällä viikolla alkoi uusi erikoinen raskausoire, nimittäin nivelkipu sormissa etenkin aamuisin kun herään. Tämä menee kategoriaan oireet, joita en olisi yhtään osannut odottaa tai yhdistää raskauteen, jos en olisi lukenut jostain. Niin hämmentävää! Sormet ovat alkaneet myös hieman turpoamaan, piti ottaa jo kihlasormus pois ja jättää ainoastaan vähän isompi vihkisormus sormeen. Myös nilkoissa huomaan pientä turvotusta. Lisäksi olen huomannut alavatsassa sellaista menkkakipumaista särkyä, mitä oli ihan alkuraskaudessa kun en vielä edes tiennyt olevani raskaana. Ilmeisesti tämä on jotain viimeisille viikoille kuuluvaa ja synnytystä enteilevää jomotusta? Jännää!

Olimme Antonin kanssa perjantaina hotellissa yötä (viimeinen staycation ennen vauvantuloa) ja kun lauantaina palasimme kotiin, niin meillä odottikin pöytä koreana ja joukko rakkaita ystäviä. He olivat järjestäneet minulle babyshowerit! <3 Minulla oli pieni aavistus, että sellaiset saattaisi tänä viikonloppuna ehkä olla, mutta matkan varrella tuli kuitenkin vähän epäilyksiä että olisikohan sittenkään. Sisään astuessa ei vielä näkynyt ketään eteisestä, mutta tuoksu kertoi että täällä on jotain kokkailtu ja keittiöstä löytyikin kaikki odottamasta! Oli niiin ihana nähdä kaikki tärkeät ihmiset saman katon alla <3 Ja miten otettu olin, kuinka paljon täällä oli nähty vaivaa – koristeltu kauniisti ja tehty ihanat tarjoilut.

Ohjelmassa oli rennon hengailun ja syömisen lisäksi baby- tai mama -teemainen musavisa (rakastan musavisoja!), lapsuuskuvien tunnistamista sekä pienien viestien kirjoittaminen vauvalle. Jälkimmäisestä jää super ihana muisto – viestit liimattiin kauniiseen albumiin polaroidkuvien kera ja luin näitä terveisiä ihan itku silmässä. Lisäksi oli hauska lukea niistä nimiarvauksia ja veikkauksia siitä, koska vauva syntyisi ja millä mitoilla. Yksi ihana aktiviteetti oli myös se, kun jokainen veti vuorollaan kulhosta lapun, johon oli kirjattu kuukausi ja jokin kiva yhteinen tekeminen kanssani. Sieltä löytyi kaikkea yhteisistä brunssi- ja lounashetkistä babykinoon, antiikkiliikekierroksiin ja lukuhetkiin vauvan kanssa kirjastossa. Tosi ihana idea!

Viimeisenä ohjelmanumerona oli polttareistakin tuttu possun muovailu :’D Silloin tehtävänä oli muovailla possumorsian tälle Antonin lapsuudessa tekemälle (ja valitettavan hyvin paikkansa meidän sisustuksessa vakiinnuttaneelle) possukoristeelle, joten nyt luonnollisesti oli vauvan vuoro! Vauvasta tuli vähän creepyn näköinen, mutta kuten joku seuraaja totesi Instagramissa, niin niinhän nuo on kaikki enemmän tai vähemmän creepyjä, hahah.

Babyshowereiden jälkeen en voinut kuin miettiä, miten valtavan paljon rakkautta ja ihania ihmisiä meidän tytöllä tulee olemaan elämässään <3 Kiitos niin paljon kaikki rakkaat ystävät!