Category Archives: Pregnancy

Raskausviikot 14-21

Viimeksi jaoin teille ensimmäisen kolmanneksen fiiliksiä, nyt puolestaan luvassa kirjoittamiani muistiinpanojan toisen kolmanneksen raskausviikoilta 14-21. Nyt ollaan viikossa 22, joten päästään tämän jälkeen ajan tasalle ja pääsen kirjoittelemaan teille myös hieman ajankohtaisemmalla tahdilla tuntemuksia vaikka parin tai muutaman viikon välein :)

Raskaus1

Rv 14

 Huomaan, että nälkä alkaa taas voimistua ja erityisesti aamuisin on ihan hirvittävä nälkä, vaikka olisin syönyt ison iltapalan ennen nukkumaanmenoa. Nälkä taas aiheuttaa aamuisin välillä vähän etovaa oloa varmaan verensokerin laskettua liian alhaiseksi, neuvolassa vinkataan että jos käy öisin vessassa niin voisi samalla syödä jonkun pienen snäckin. Meillä oli tosiaan toinen neuvolakäynti, siellä käydessä tulee jotenkin aina kiva fiilis! Kuultiin myös vauvan sydänäänet <3 Yksi voimistuva raskausoire on aamujen tukkoisuus, vaikka edelleenkään ei mene jakeluun, miten raskaus voi vaikuttaa siihen että herään nenä tukossa joka aamu :’D

Raskaus2

Rv 15

Raskausviikolla 15 vauva on jo avokadon kokoinen! Hymyillään kaupassa heviosastolla typerästi toisillemme avokadojen kohdalla. Uskalletaan koko ajan kertoa useammille ystäville, on ihanaa päästä vihdoin jakamaan ilouutisia. Huojentavaa myös, ettei tarvitse enää salailla ihan niin paljoa! Odotan tosi paljon, että pian pääsen kertomaan myös somessa – valikoitiin ajankohta niin, että ensimmäinen kolmannes on selätetty ja olemme ehtineet kertoa ystäville kasvokkain. Himoitsen joulutorttuja, ihan eirtyisesti Gateaun!

Tunnen muuten välillä esimerkiksi makuulla asentoa vaihtaessani viiltävää kipua alavatsassa. Ensimmäisellä kerralla säikähdin sitä, sillä kipu on kova ja jää hetkeksi jomottamaan kunnes menee ohi. Kysyin asiaa seuraavalla kerralla lääkärissäkin ja rauhotuin ymmärtäessäni niiden olevan vaarattomia ja kuuluvan asiaan sisuskalujen hakiessa paikkaansa.

Raskaus3

Rv 16-17

Kerrotaan vihdoin julkisesti raskaudesta ja se tuntuu ihanalta ja huojentavalta! Oli yllättävän vaikeaa joutua aina miettimään, pömpöttääkö vatsa nyt jossain kuvassa näkyvästi tai arvaakohan joku nyt, kun halusi päästä itse kertomaan raskaudesta ennen kuin vaikka joku näkisi neuvolassa tms. Ja yllättävän moni olikin arvannut etukäteen, minä kun luulin salailleeni onnistuneesti, hehe. Oli ihana päästä fiilistelemään raskautta nyt ihan uudella tavalla, kun ei tarvinnut enää lainkaan salailla!

Ihoni kenkkuilee ja etenkin atooppinen ihoni reagoi voimakkaasti, moni laittoikin viestiä että raskauden myötä atooppinen iho on saattanut pahentua. Sitä kuuluisaa pregnancy glow’ta siis odotellessa, haha! Ruokahimoina on kaikki kunnon kotiruoka, kuten jauhelihapihvit ruskealla kastikkeella tai nakkikastike, perunamuusi ja mummonkurkut, ah!

Viikon 17 lopulla (ehkä 17+5) tunnen ensimmäistä kertaa pienesti vauvan liikkeet. Makoilen sängyssä aamulla ja meinaan ensin sekoittaa tunteen vatsan kuplintaan, kunnes tajuan sen tuntuvan kuitenkin erilaiselta. Miten maaginen fiilis, raskaus konkretisoituu taas ihan eri tavalla!

Raskaus4

Rv 18

Viikon 18 alkupuolella meillä on varattuna ultra yksityisellä. Tällä viikolla on joulu, jolloin näemme molempien perheitä, joten halusimme käydä hieman etukäteen kurkkimassa, selviäisikö vauvan sukupuoli. Olisi ihana kertoa meidän perheille kun kaikki ovat samaan aikaan koolla, etenkin minun puolen perheen pienimmät odottavat kovasti, tuleeko sieltä tyttö- vai poikaserkku! Matkalla ultraan heitimme vielä omat veikkauksemme, Anton arvasi poikaa ja minäkin meinasin kallistua siihen kaikkien läheistenkin arvatessa poikaa, mutta sanoin kuitenkin tyttö ihan pienen pienen siihen viittaavan fiiliksen takia. Ja tyttöhän sieltä sitten olikin tulossa <3 Ennen kaikkea oli kuitenkin ihana päästä näkemään taas pikkuinen ultrassa – miten paljon hän oli kehittynyt edellisestä, viikon 13 ultrasta! Tämä ylimääräinen ultra oli siis tosi kiva välietappi, kun ei tarvinnut odottaa ihan rakenneultraan saakka nähdäkseen taas vauvan. Nyt ruudulla näkyi jo ihan selkeä ihminen, joka liikkui kovasti, heilutteli raajojaan ja yritti imeä peukaloa <3 Vauva oli jo n. 14,5 cm pitkä päästä peppuun ja kokonaisuudessaan n. 20 cm pitkä. Ultran tehnyt kätilö torppasi minut muuten ihan täysin, etten ole voinut tuntea vielä liikkeitä ja hetkellisesti harmistunkin siitä, kunnes viikkojen kuluessa ja liikkeiden koko ajan voimistuessa luotan omaan kroppaani ja tiedä kyllä tuntevani ne. Myös moni teistä kommentoi Instagramissa tunteneensa liikkeet samoihin aikoihin!

Tähän asti ei olla ostettu vielä yhtään mitään vauvalle, mutta tällä viikolla uskalletaan ostaa ensimmäinen pikkuruinen pyjama. Saadaan myös joululahjaksi sisaruksilta muutamat pienet jutut, joita on ihana fiilistellä. Joulupöydässä teki muuten tiukkaa olla ilman kaikkia ihania graavikaloja ja mätiä, ahh. Ensi jouluna vedän niitä sitten tämänkin edestä, haha!

Raskaus5

Rv 19

Viikolla 19 olen hieman väsyneempi, liekö sitten syynä joululoma vai mikä, mutta jouluna nukuin yhtenä päivänä jopa kahdet päikkärit. Vatsa on alkanut kasvaa enemmän ja etenkin illalla on hauska huomata, että se alkaa muotoutua jo ylävatsastakin eri tavalla. Tällä viikolla menee klementiinejä monta päivässä! Sain joululahjaksi Antonilta Doomoo -imetystyynyn, josta olin haaveillut ja odottanut pääseväni nukkumaan sellaisen kanssa. Tyynyn kanssa on ihana nukkua, vaikka vatsa ei olekaan vielä mikään valtava, niin tyyny antaa silti kivasti tukea kyljellään nukkuessa.

Raskaus6

Rv 20

Vauvan liikkeet voimistuvat koko ajan ja tunnen niitä välillä useamman kerran päivässä. Vuosi vaihtuu ja vuoden ensimmäinen päivä jää mieleen, sillä silloin myös Anton tuntee liikkeet ensimmäisen kerran, kuva otettu sen jälkeen <3 Ollaan pari tuntia ulkoilemassa ja kotiin tultua makoilen sohvalla, totean ääneen miten jonkun sovelluksen mukaan nyt toinenkin voi tuntea liikkeet. Hetki sen jälkeen sanon vauvan liikkuvan ja Anton pistää käden vatsalleni, eikä kauaakaan kun hän tuntee potkun ja perään vielä toisenkin <3 Niin ihanaa, että nyt myös hän tuntee liikkeet! Myöhemmin viikolla potkuja pääsee tuntemaan myös siskoni ja ystäväni, joten liikkeet voimistuvat koko ajan.

Tällä viikolla löydän kaupasta kauden ensimmäiset veriappelsiinit ja hitsi ne maistuvat hyvältä, voisin syödä vaikka koko pussillisen putkeen jos vaan jaksaisin kuoria ja paloitella kaikki, haha. Myös pullahimo on piinannut tavallista enemmän – tekee mieli kaikkea leivonnaista makeaa koko ajan!

Raskaus7

Rv 21

Vauva on alkanut liikkumaan vatsassa toodella paljon. Ihan vaan muutamassa viikossa on tapahtunut kyllä iso ero, kun viikolla 17 tuntui pikkuruiset ekat liikkeet ja nyt ei ole kyllä enää epäilystäkään, etteivätkö ne olisi vauvan liikkeitä. Anton on joka kerta yhtä fiiliksissä, kun hänkin tuntee ne kädellä <3 Huomaan hengästyväni taas tavallista herkemmin, samaa oli alkuraskaudessa mutta välissä oli taukoa, nyt taas on vaikeuksia esimerkiksi kävellä ja puhua samaan aikaan hengästymättä.

Tällä viikolla meillä on rakenneultra, jota jännitettiin kovasti, mutta suureksi onneksi siellä oli pikkuisella kaikki hyvin <3 Oli kyllä valtavan iso huojennus kuulla, että kaikki oli niin kuin pitää – rakenneultra on kuitenkin iso välietappi raskaudessa. Ja tyttö sieltä oli edelleen tulossa, hehe. Ultran tehnyt kätilö oli aivan ihana, lopuksi hän vielä totesi että pitäkää huolta toisistanne. Sille ollaan hymyilty monta kertaa jälkikäteenkin! Hän myös kyseli, olemmeko miettineet missä haluaisimme synnyttää ja kertoi kuinka kannattaisi tutustua hyvissä ajoin etukäteen eri sairaaloiden synnyttäjien sisäänkäynteihin. Tuntui ihan absurdilta miettiä synnytystä, mutta eihän laskettuun aikaan ole enää kuin vähän päälle 4 kuukautta!

Pullahimo on edelleen kova ja tällä viikolla suurin himotukseni on laskiaispulla. Mikä pettymys kun perjantaina sellaista lähileipomoista metsästäessäni ne olivat kuitenkin jo ehtineet loppua kaikkialta! Anton oli ihana ja toi illalla kotiin tullessaan pakastepullia tykötarpeineen, joten sain kuin sainkin laskiaispullani :’)

Ensimmäinen kolmannnes

Täällä elellään jo raskauden puoliväliä, mutta nyt palataan kuitenkin ajassa vähän taaksepäin raskauden ensimmäisen kolmanneksen tunnelmiin. Olen kirjannut ylös tuntemuksiani viikoilta – silloin saadessani tietää raskaudesta googlasin muiden vastaavia postauksia ja lueskelin innolla, mitä viikot voisivat tuoda tullessaan. Lisäksi näihin muisteloihin on varmasti ihana palata joskus tulevaisuudessa itsekin :)

Ekakolmannes1

Rv 5

Testin tehtyäni olin kaikkien laskujeni mukaan raskausviikolla 4. Seuraavalla viikolla alkoi ilmestyä enemmän oireita – rinnat kipeytyivät ja tunsin hiljalleen enemmän nälkää ja lisäsin välipaloja, sekä väsymys tuli kuvioihin. Iltapäiväiset päikkärit tulivat osaksi päivärutiiniani. Myös ensimerkkeinä tuntemani kuukautismaiset vatsakivut jatkuivat, ilmeisesti kivut johtuvat kohdun kasvamisesta. Kauratyyny oli oivallinen apu kipuihin ja ne menivät onneksi muutenkin suhteellisen nopeasti ohi. Oli ihanaa tuntea enemmän merkkejä, niin raskauskin konkretisoitui enemmän. Luettiin Antonin kanssa joka päivä innoissamme raskaussovellusten infopläjäyksiä.

Tällä viikolla kerroimme myös meidän molempien vanhemmille, sillä halusimme jakaa uutisen heidän kanssaan mahdollisimman pian. Totesimme, että jos jotain ikävää sattuisikin, niin jakaisimme senkin tiedon joka tapauksessa heidän kanssaan ja olisi vaan parempi, että he olisivat silloin tukena. Uutisten kertominen oli ihana hetki <3 Viikonloppuna olimme Tampereella miehen vanhemmilla ja sunnuntain tienoilla alkoi tulla vähän sellaista pientä etovaa oloa, mutta ei vielä mitään pahoinvointia kuitenkaan. Välipaloista piti yhä huolehtia ja niin padel-kentällä kuin metsälenkilläkin oli evästä mukana taskussa!

Ekakolmannes2

Rv 6

Maanantaina oloni oli yhtäkkiä huonompi. Olin varannut monta viikkoa sitten tälle aamulle ajan poliisiasemalle passin uusimista varten, mutta aamulla tunsin oloni niin heikoksi ja etovaksi, että jouduin perumaan ajan. Yritin saada alas banaania ja smoothieta, mutta lopulta kaikki tulikin vauhdilla ulos. Kuuluisa aamupahoinvointi alkoi! Toisaalta lohduttavaa tietää että jotain siellä kehossa siis tapahtuu, mutta toisaalta taas olo oli niin inhottava. Koko päivän taistelin jäätävän nälän ja samaan aikaan etovan olon kanssa, kamalaa kun vatsa tuntuu koko ajan ihan tyhjältä, mutta juuri mitään ei oikein tee mieli syödä.

Loppuviikko meni onneksi paremmin – ainoastaan lauantaina kävin kerran halailemassa pönttöä, mutta pääosin oloni oli vähän parempi ja vaan etoi. Tärkeintä oli saada jotain energiaa heti herättyä ennen sängystä nousemista (Semperin mangosmoohtiepussit yöpöydällä best!) ja syödä koko päivän säännöllisin väliajoin niin, ettei nälkä päässyt yltymään ja näin ollen huono olo yllättämään. Aamupäivät oloni oli vähän heikko ja tein töitä silloin sängystä käsin ja varasin vierelle pieniä välipaloja, kuten keitettyjä munia, kasviksia tai viinirypäleitä. Iltapäivällä kävelylle lähteminen ja raitis ilma teki aina hyvää! Ruokahimoista satsumat, cantaloupe-meloni ja kotimaiset omenat maistuivat pitkin viikkoa.

Tällä viikolla oli myös illallinen isolla kaveriporukalla, mitä jännitin etukäteen toivoen, ettei kukaan huomaa etten juo viiniä. Kaikki meni kuitenkin lopulta tosi hyvin – otin alkuun salaa alkoholittoman drinkin ja illallisen aikana vastapäätä istunut raskaudesta tiennyt ystäväni sekä vieressä ollut Anton saivat juoda salaa minunkin viinilasini :’D Tälle ollaan jälkikäteen kavereiden kanssa naurettu, kun he ovat ihmetelleet että olinko silloin muka jo raskaana!

Ekakolmannes3

Rv 7

Maanantaina tunsin oloni niin hyväksi ja virkeäksi, että mieleen alkoi jo hiipiä pelko siitä, onhan kaikki hyvin. Niin ristiriitaista, miten huonovointisina päivinä olo on ihan hirveä, ja hyvinä taas iskee heti huoli. Onneksi meillä oli keskiviikkona edessä varhaisultra, jolloin saisimme vihdoin varmistuksen, olihan siellä masussa oikeasti joku. Jännitettiin molemmat keskiviikkona ihan hirveästi – en meinannut sinä päivänä jännitykseltäni saada mitään syötyä, mutta onneksi ultrassa näkyi ja kuului pikkutyyppi <3 Kyllä siinä kyyneleet vieri silmistä, kun sai varmistuksen.

Ekakolmannes4

Rv 8

Viikolla 8 olin taas hieman väsyneempi kuin aikaisemmilla viikoilla, mutta sekin vaihteli paljon päivän mukaan. Yhtenä päivänä olin ihan suhteellisen virkeä, toisena taas vietin koko päivän sängyssä tai sohvalla aivan junan alle jääneenä (kuten kuvassa suhteellisen kalpeana, haha). Hullua miten paljon se vaihteli! Kuuntelin kehoani ja tällaisina päivinä todella vaan lepäsin ja nukuin päiväunia, olin niin kiitollinen siitä että tein töitä yrittäjänä ja kotoa käsin. Väsymystä lukuun ottamatta voin tosi hyvin, joskus oli pientä etomista ja saattoi vähän oksettaa, mutta oloni oli pääosin hyvä, mistä olin valtavan kiitollinen. Mitään erityisiä ruokahimoja ei ollut vieläkään, mutta söin joka aamu aamiaiseksi turkkilaista tai luonnonjogurttia Kuningatar –pakastemarjasekoituksella ja granolalla. Tuo kombo meni aina parhaiten alas aamusta ja siitä en luopunut! Aamukahvi loisti muuten yhä poissaolollaan, ei tehnyt yhtään mieli kahvia aamuisin.

Viikonloppuna meillä oli Tampereella ystävän häät ja tuskastelin viikolla vaatetustani, koska en mahtunutkaan mukavasti mekkoon jota olin alunperin suunnitellut, tai se kiristi liikaa etenkin iltaa kohden. Yllättävän nopeasti jo alkuraskaudesta tuli se sellainen turvotus, ettei tiukemmat vaatteet menneet enää päälle. Jännitettiin häitä, koska kaikki siellä olleet ystävät eivät vielä tienneet raskaudesta emmekä halunneet vielä kertoa kaikille raskauden ollessa kuitenkin vielä alussa. Kaikki meni lopulta hyvin ja ravintola hoiti alkoholittomien viinien kaatamisen täydellisen huomaamattomasti! Tuntui hassulta esittää koko ilta juovansa alkoholia kuten muutkin ja sitten hypätä “salaa” auton rattiin, kun ei jätettykään autoa juhlapaikan pihaan yöksi :’D

Ekakolmannes5

Rv 9

Maanantaina kun raskausviikko 9 vaihtui, niin niin vaihtui myös meikäläisen mielialat :’D Purskahdin itkuun aivan typeristä asioista ja olin tosi herkillä – tämä selittyikin lukiessani raskaussovelluksista viikkokuvauksia, joissa mainittiin ”emotional ups and downs”. Edelleen olin myös tosi väsynyt, nukahdin pariksi tunniksi milloin iltapäivällä ja milloin illalla television ääreen. Mitään erityisiä cravingseja ei vieläkään ollut, paitsi kerran kyllä lähdin kauppaan ihan vaan ostaakseni kaurakeksejä (joita en ole vuosiin ostanut) kun näin jossain kuvan paketista. Myös kaikki hedelmät kuten satsumat ja persimonit olivat yhä kuumaa kamaa! Loppuviikosta meillä oli ensimmäinen neuvolatapaaminen ja se taas kivasti konkretisoi kaikkea, kaiken lisäksi meille osui aivan ihana neuvolatyyppi. Neuvolassa ehkä ihaninta oli myös se, miten hoitaja puhui “sitten kun teille syntyy vauva”, kun itse oli tottunut ekan kolmanneksen jännityksen keskellä jossittelemaan kaikkea ja lisäämään aina fraasin “jos kaikki menee hyvin”. Viikonloppuna vietettiin Antonin kanssa synttäreitäni St. George -hotellissa ja käytiin spa’ssa, hieroja teki minulle ihan taivaallisen raskausajan hieronnan!

Ekakolmannes6

Rv 10

Viikko 10 oli aika tasainen – pari väsynyttä päivää kyllä osui, mutta en ollut kuitenkaan niin naatti, että olisin nukkunut enää päikkäreitä kuten aikaisemmilla viikoilla. Tällä viikolla alkoi piinata pissahätä öisin tai aikaisin aamulla ennen kellonsoittoa. Vatsa on alkanut hiljalleen hieman näkyä, ainakin iltaisin näkyy selkeästi pikkuruinen kumpu alavatsassa! Ihan hullua ajatella, että siellä todella on joku pikkutyyppi kehittymässä <3 En enää oikein mahdu farkkuihini ja viiletänkin menemään lähinnä juoksutrikoissa tai neulemekoissa (ja kuvissa olen farkun vetoketju apposen auki, haha). Yksi tämän viikon ruokahimoista on kiivi, joiden suurin fani en ole koskaan aiemmin ollut, mutta nyt niitä menee useampi päivässä!

Ekakolmannes7

Rv 11-13

Ekan kolmanneksen viimeiset viikot olivat aika tasaisia, enää ei ollut mitään sen suurempia oireita tai pahoinvointia. Se taas tietysti sai aina välillä huolen nostamaan päätään, olinko oikeasti edelleen raskaana? Odotettiinkin kuin kuuta nousevaa viikon 13 NT-ultraa, sinne kävellessämme meitä jännitti ihan hirveästi. Siellä ruudulle ilmestyi kuitenkin heti vauvan tunnistettava sivuprofiili (ei tarvinnut kokea Frendien Rachel –hetkeä, hahha) ja kyyneleet tulivat silmiin. Siellä se oikeasti on! Kaikki oli ultrassa ja riskiseulonnassa hyvin, laskettu aika aikaistui parilla päivällä ja oli nyt 21.5. Meillä on ollut muuten tapana hakea aina ultran tai neuvolan jälkeen pullat ja juoda kotona pullakahvit <3

Ultran jälkeen uskallettiin kertoa taas muutamille ystäville ja myös sisarusteni lapsille, että heille on tulossa uusi serkku. Siskontyttöni totesi, että hän olikin viikonloppuna nähdessämme katsonut pömpöttääkö minulla vähän maha, joten ei tullut kuulemma ihan yllätyksenä :’D Appelsiinit ovat yksi suurimmista himoistani ja niitä menee välillä kolmekin päivässä, myös kaupan tuorepuristettu appelsiinimehu maistuu taivaalliselta.

Miten saimme tietää raskaudesta

Kiitos ihan valtavasti sekä täällä blogin että Instagramin puolella tulleista onnitteluista <3 Olen niin otettu, miten elätte mukana ja olette onnellisia meidän puolesta! Ja hauskaa miten paljon siellä seuraajien joukossa on myös samassa tilanteessa olevia, joten ihanaa kun täältä saa varmasti vertaistukea. Ajattelin vielä palata raskauden ensihetkiin ja siihen, miten saimme tietää minun olevan raskaana. Olen iloinen, että olen tuolloin kirjoittanut näitä ensifiiliksiä ylös ja jaan myös myöhemmin tuntemuksia ensimmäisen kolmanneksen ajalta.

Elettiin syyskuun puoliväliä ja olin aiemmin viikolla sanonut Antonille, kuinka mulla pitäisi pian alkaa kuukautiset. Tietysti molemmat jännitimme, alkaisivatko ne, mutta emme kuitenkaan liikaa puhuneet asiasta tai spekuloineet keskenämme, koska emme halunneet olla liian toiveikkaita. Kiertoni ei ollut ihan päivälleen säännöllinen, joten odotin kärsivällisesti, kunnes ne olisivat ihan takuuvarmasti myöhässä. Samalla kuitenkin olin aivan varma, että kuukautiset olisivat kyllä alkamassa, mutta ne viivästyisivät vaan, koska mietin asiaa niin paljon. Tunsin myös vatsassa kuukautiskipumaista särkyä useampana päivänä, mutta en aluksi ymmärtänyt sen voivan viestiä raskaudesta. Ajattelin kivun ilman muuta kertovan kuukautisten olevan kyllä tulossa, mutta kehoni vaan lykkäisi niiden alkamista. Muuten mitään erityisiä merkkejä ei juurikaan ollut – yhtenä yönä kyllä heräsin siihen, että toinen rintani oli yhtäkkiä vähän kipeytynyt, mutta kyseessä oli rinta josta leikattiin pari vuotta sitten hyvänlaatuinen kasvain, joten ajattelin sen liittyvän siihen.

Perjantaina kuukautisia ei vieläkään kuulunut, joten nyt ne olisivat virallisesti ainakin päivän myöhässä. Anton lähti aamupäivällä ystävänsä polttareihin koko viikonlopuksi. Kävin iltapäivällä kaupassa ja päätin samalla ostaa raskaustestin ihan varmuuden vuoksi – voisin tehdä sen viimeistään seuraavana aamuna, jos kuukautisia ei vieläkään kuuluisi. Tuolloin olisi nimittäin ystäväni kolmekymppiset ravintolassa ja halusin tietää, joisinko illallisella viiniä vai en. Viestittelin ystäväni kanssa asiasta ja hän ihmetteli, miksi en tekisi testiä heti. ”Samaa tulosta se tänäänkin näyttää, tee se nyt!!”.  Hän myös kertoi, miten (itse asiassa lähes päivälleen!) pari vuotta sitten hänellä oli ennen plussatestiä ollut juuri samanlaista, kuukautismaista vatsakipua. Rohkaistuin ja päätin tehdä testin – jännitti ihan hirmuisesti.

Raskaus1

Muistan elävästi hetken, kun istuin meidän pikkuruisessa vessassa ja tuijotin lattialla olevaa raskaustestiä, joka alkoi vilkkua sen merkiksi, että testi olisi onnistunut ja tuloksessa kestäisi hetki. Yhtäkkiä ruudulle ilmestyikin nopeasti + ja nappasin testin kädet täristen huutaen MITÄÄÄ. Eihän tämä voinut olla totta, että olisin raskaana!! Kädet edelleen täristen otin FaceTime -puhelun tälle samaiselle ystävälleni ja näytin onnellisen shokissa ja epäuskoisena testiä ruudulle heti hänen vastattua. Ystäväni puhkesi itkuun ja totesi, ”Jonna sä oot raskaana!”.

Tästä alkoi maailman pisin viikonloppu, kun en päässyt jakamaan uutisia Antonin kanssa kuin vasta sunnuntaina hänen palattua polttareista – en tietenkään halunnut kertoa asiasta hänelle minkään Whatsapin välityksellä, vaan kasvokkain. Oli toisaalta myös ihan hauskaa fiilistellä asiaa hetki ihan itsekseen – latasin heti useamman raskaussovelluksen ja lueskelin kaikkea mahdollista tietoa. Ainiin ja tilasin tuolloin perjantaina vielä Woltilla apteekista toisen, digitaalisen viikot näyttävän raskaustestin, koska epäilin olisiko tekemäni early detection -testi kuitenkaan luotettava. Samaa tulosta sekin kuitenkin näytti ja antoi viikot 2-3, aloin hiljalleen uskoa <3 Mietin koko viikonlopun, miten kertoisin Antonille (hänen tullessa pienessä krapulassa polttareista kotiin, hahah) – halusin jotenkin yllättää hänet. Lopulta päätin kääräistä testin silkkipaperikasaan ja laittaa sen pieneen paperikassiin huijaten, että olisin ostanut hänelle huomenlahjan. Olimme nimittäin puhuneet huomenlahjoista paljon ja ajatelleet, että hankkisimme jotain toisillemme näin jälkijunassa vasta häiden jälkeen. Yllätys onnistuikin ihan täydellisesti <3 Olen iloinen, että päätin myös videoida tuon hetken muistoksi, sillä siihen on ollut ihana palata myöhemminkin.