Aina kun joku toteaa minulle, ettei saa kamerastaan kaikkea irti ja etenkin kuvanmuokkaus tökkii, kysyn heti ensimmäisenä: “Kuvaatko raakakuvia?”. Usein tähän tulee sellainen hieman turhautunut vastaus, että no en mutta ehkä pitäisi. Niin pitäisi! Voin kyllä hyvin samaistua tähän, sillä minulla itselläni kesti aivan uskomattoman kauan ruveta kuvaamaan kuvia raakana. Jostain syystä pidin sitä liian monimutkaisena ja aikaavievänä, mutta nyt jälkikäteen en voi kuin soimata itseäni saamattomuudestani!

Mikä ihmeen raakakuva? Pähkinänkuoressa ja kaltaiseni amatöörin selostuksella raaka eli Raw on tiedostomuoto, jossa kuva tallentuu sellaisenaan ilman pakkaamista tai värienkorjausta, jota taas JPG-muoto tekee kuville. Raw-kuvaan tallentuu tieto kuvaushetkellä valittuina olleista säädöistä, joita on mahdollista muokata uudelleen editointivaiheessa. Raakakuvia suositaankin juuri siksi, että kuvaa pääsee käsittelemään jälkikäteen aivan eri tavalla ja todella paljon monipuolisemmin, kuin JPG-kuvia. Sanonkin aina, että raw-kuvaaminen on vienyt oman editoimiseni ihan uudelle tasolle. Raw-tiedostot vievät enemmän tilaa, mutta isompaan muistikorttiin satsaaminen ja raakojen kuvaaminen todella kannattaa!

Ajattelin selventää asiaa muutaman esimerkin voimin. Vasemmalla koskematon JPG-kuva, oikealla taas raw-käsittelyvaiheen läpi viety raakatiedosto. Olen käyttänyt Photoshopin Camera Raw-ohjelmassa muun muassa automaattista linssikorjausta, säätänyt valoa, sekä kuten tavallista kontrastia ja tasoja. Tasojen avulla etsin kuvista aina mustan ja valkoisen pään – tätä pääsee tekemään myös JPG-tiedoston muokkausvaiheessa. Näyttää aika paljon freesimmältä tämä muokattu raakakuva eikö?

Tässä sama kuin edellisessä – JPG on huomattavasti hailakampi kuin käsitelty raakakuva, sillä etenkin valoa on taas lisätty reippaasti. Kohde pääsee paljon paremmin esiin taustasta, käsitellyssä versiossa myös kasvot pomppaavat esiin tuosta harmaudesta. Lisäksi olen hiukan säätänyt värisävyä vihreästä pois, ja muuttanut kevyesti värilämpötilaa.

Siitä päästäänkin oivalla aasinsillalla viimeiseen esimerkkiin, joka lienee kaikkein radikaalein. Vasemmanpuoleisessa JPG-kuvassa värilämpötila on nimittäin aivan päin pyllyä, mihin raw-tiedosto on todellinen pelastus. Juuri värilämpötilaa on hyvin vaikea säätää jälkikäteen muuten kuin raakatiedostona, ja JPG:n kanssa ei olisi ollut paljoa tehtävissä tuolle kuvalle. Raakakuvassa taas vedin värilämpötilaa todella reippaasti alaspäin, jolloin näyttää, kuin kyseessä olisi tyystin eri kuva!

Joko nyt vakuutuitte siitä, miksi kannattaa kuvata raakana? ;) Varsinkin viimeinen esimerkki osoittaa sen, miten vaikeissakin kuvausolosuhteissa otetuista kuvista (esim. sisätiloille tyypillinen liian keltainen valaistus ym.) voi saada jälkikäteen hyvännäköisiä. Itse olen viime aikoina innostunut lisäksi käyttämään kuvissa actioneita, eli filtterin tyylisiä lisämausteita, mutta näistä jätin ne selvyyden vuoksi pois. Toivottavasti tästä oli jollekulle potkua raw-tiedostoihin tutustumiseen! :)