All posts by Jonna

Rentoutumista auringon alla

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Meidän loma Espanjassa oli tosiaankin aivan ihana! Oli tosi kiva yhdistelmä olla ensin muutama päivä kaupungin vilskeessä ja sen jälkeen vielä viikko majoittuen villassa pienemmässä kylässä omassa rauhassa. Harvemmin tosin vietettiin pelkästään villallakaan kokonaista päivää, vaan joka päivä käytiin jossain ja ajettiin jonnekin lähikylään lounaalle tai illalliselle. Jokainen aamu muutamaa sadepäivää lukuun ottamatta aloitettiin aamukävelyllä ja käytiin usein samalla myös uimassa lähirannalla. Oli ihanaa nähdä auringonnousu ja olla liikkeellä kun muu kaupunki vasta heräili!

Loma oli siis sopivassa suhteessa aktiivista menoa ja totaalirentoutumista. Juuri rentoutuminen olikin loman tavoitteena – syyskuu oli aika rankka vauvan hulinoiden ja todella vähäisten yöunien myötä, joten ennen reissua olin ihan valtavan väsynyt. Silloin ei olisi tullut aamukävelyt kuuloonkaan, vaan nukuin aina pidempään ja mies heräsi vauvan kanssa aikaisin aamulla. Hulinat helpottivat juuri pari päivää ennen reissua ja huomasin jo heti alkulomasta muutamankin paremmin nukutun yön jälkeen, miten tunsin olevani taas itseni. Miten helpottavaa oli, kun päätä ei enää painanut sellainen totaalinen aivosumu eikä ollut ihan jyrän alle jäänyt heti aamusta. Hurjaa miten paljon uni vaikuttaa kaikkeen!

BookBeat1

Rentoutuminen oli siis todellakin tarpeeseen. Minulla oli yksi itsekäs haave lomalle – saada viettää hetki aurinkotuolissa, kuunnella äänikirjaa ja nauttia auringosta. Tästä haaveilin jo kesällä, mutta jotenkin se vaan jäi. Olen toki saanut paljon omaa aikaa, mutta juuri tällainen aurinkotuolihetki on jäänyt uupumaan. Kesällä vauva oli vielä niin pieni ja hän vaati paljon hytkyttelyä ja liikettä, eikä tosiaankaan nukkunut päiväunia sängyssä, joten tällaiset omat aurinkohetket esimerkiksi mökillä ollessa jäivät tyystin. Reissussa tämä haave kuitenkin toteutui ja ai että miten paljon nautin siitä! Oli parikin kertaa, kun vauva nukkui ihmeen hyvät päiväunet sängyssä ja saatiin sillä välin viettää päivää talon pihalla auringossa, mutta erityisesti jäi mieleen hetki, kun sain olla ihan täysin itsekseni. Mies lähti isänsä ja vauvan kanssa läheiseen luonnonpuistoon ulkoilemaan, anoppi teki etätöitä sisällä talossa ja minä sain keskittyä aurinkotuolissa kuulokkeissa soivaan äänikirjaan. Niin niin luksusta! Omaa aikaa arvostaa lapsensaannin jälkeen kyllä ihan eri tavalla – ehkä tällaisista hetkistä osaa sitten myös nauttia vielä tavallista enemmän.

BookBeat2 BookBeat4

Lomalla minulla oli kuuntelussa BookBeatista Hanna Tikanderin ja Wilma Ruohiston Selvin päin – Erään bilettäjän tarina ja olin odottanut kovasti pääseväni uppoutumaan tähän. Itse asiassa luin tätä jo koneessa, sillä olin tallentanut e-kirjan offlineen. Nyt olen ensimmäistä kertaa välillä myös lukenut kirjoja BookBeatin kautta, se on ollut kivaa vaihtelua! Enemmän tykkään kuitenkin kyllä kuunnella ja toki arjessa on myös enemmän sellaisia tilanteita, kun kuuntelu on helpompaa, kuten vaunulenkeillä käydessä, ruokaa laittaessa tai vaikka aamulla meikatessa. Joka tapauksessa on kiva, että BookBeatista löytyy molemmat vaihtoehdot. Kirjaan palatakseni, minulla on siitä nyt 70% kuunneltuna ja olen tykännyt tästä tosi paljon. Hannan tarina nuoruudesta, juhlimisesta, alkoholinkäytöstä ja mielenterveydestä on valtavan rehellinen ja se on avannut myös tosi hyvää keskustelua mediassa. Lämmin suositus tälle kirjalle, olen oikein ahminut tätä ja jatkanut kuuntelemista nyt kotona. Hannalla on myös tosi miellyttävä ääni kuunnella. Muita tällä hetkellä omalla listallani kuuntelua odottavia äänikirjoja ovat Operaatio Aavikkokettu (tätä jatko-osaa olen odottanut innolla!), Tulit luokseni kutsumatta (Ida Hanhiniemi suositeltua tätä juuri Instagramissa), Valo joka ei kadonnutkaan sekä Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa. Hyvin laidasta laitaan kirjoja siis, mutta BookBeatilla onkin valtava valikoima ääni- ja E-kirjoja mistä valita.

BookBeat3

Minulla on jakaa teille jälleen etu BookBeatiin – tämän linkin kautta kaikki uudet käyttäjät pääsevät kokeilemaan BookBeat Basicia 45 päivän ajan ilmaiseksi. Sain reissussa appiukonkin innostumaan lataamaan ekaa kertaa BookBeatin ja aloittamaan äänikirjojen kuuntelun!

Terkkuja Espanjasta ja 5kk kuulumisia

Terveisiä Espanjasta! Vietettiin 11 päivää Mallorcalla, lauantaina palattiin takaisin harmaaseen ja kylmään Suomeen, hrrh. Oltiin ensin muutama yö kolmistaan Palmassa, minkä jälkeen vaihdettiin majoitusta pienempään kylään Cala D’oriin, minne myös miehen vanhemmat tulivat. Loma oli aivan kertakaikkisen ihana! Tämä oli tosiaan ensimmäinen reissu tytön kanssa ja kaikki meni niiin hienosti. Muutama päivä ennen lähtöä hulinoiden vielä ollessa päällä olin melkein valmis jo perumaan koko reissun, kun olin niiin totaalisen puhki valvotuista öistä ja pitkistä illoista, ja ajattelin ettei tästä tule varmasti yhtään mitään. Ennen reissua hän myös huusi kaikki automatkat läpeensä ja mietin, että Mallorcalla autoilustakin tulee tuskaa. Liekö sitten syynä hulinoiden loppuminen, mittariin tullut viiden kuukauden ikä vai Espanjan rento meininki, mutta tyttäremme oikein kukoisti reissussa! :’D Eikä muuten huutanut autossakaan kertaakaan.

Eka reissu ja erityisesti lentäminen vauvan kanssa jännitti etukäteen, mutta oli kiva huomata että ihan turhaan. Molemmat lennot sujuivat tosi hyvin! Menomatkalla vauva nukkui parit hyvät päiväunet nukahtaen ihmeen helposti aina rinnalle – varmaan lentokoneen kova kohina auttoi. Lauantaina takaisin tullessa hän nukkui kolme tuntia eli lähes koko lennon! Tyttäremme joka ei yleensä harrasta pitkiä päiväunia, todella harvinaista siis. Muutenkin vauvan kanssa oli reissussa tosi helppoa – tämä ikä on siitä kiva ettei tarvitse vielä juosta lapsen perässä, niin on saanut tällaisen leppoisan ensikosketuksen lapsen kanssa matkustamiseen. Sain jo Instagramin puolella muutamia kysymyksiä vauvan kanssa reissaamisesta ja erityisesti lentoon liittyvistä käytännön jutuista, joten teen ehdottomasti vielä postauksen omista kokemuksista ja vinkeistä!

Tosiaan viime viikolla tuli viisi kuukautta naperolle mittariin ja tämä on ollut kyllä aivan kertakaikkisen valloittava ikä <3 Hän on niiin iloinen ja nauravainen, sydän pakahtuu niistä leveistä hymyistä ja nauruista joka kerta. Kentällä joku rouva ihasteli tyttöä ja ihmetteli että hyvänen aika, onko hän aina noin hyväntuulinen. Turvatarkastuksessa omaa vuoroa odottaessamme hän myös nauratti henkilökuntaa ja kanssamatkustajia kiljahtaessaan innosta niin että koko kenttä raikasi, hahah. Hän rakastaa seurailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja kädet vispaavat sivulla aina kun hän on innosta piukeana. Nyt tuntuu myös, että koko ajan opitaan uutta hurjaa vauhtia! Hulinoiden aikana hän oppi kääntymään vatsalleen ja nyt ei muuta tehdäkään kuin pyörähdetään ympäri. Hän myös päristelee kovasti, tekee kuplia ja jutustelee minkä kerkeää. Varpaatkin löytyivät muutama viikko sitten. Eilen huomasin, että hän pyrkii kovasti jo istumaan, joten ei varmaan mene kauaa kun sekin taito on opittu! Tyttö saa myös jo työnnettyä itseään eteenpäin lattialla, jos antaa jaloista hieman tukea siitä ponnistaakseen eli kohta siis varmaan myös ryömitään. Hullua miten nopeasti nuo pienet kehittyvät!

Jotain maagista tässä viiden kuukauden iässä on myös meidän kohdalla ollut, kun tyttö oppi yhtäkkiä nukahtamaan itse yöunille. Hulinoiden aikaan yöunille nukuttaminen oli aivan tuskaa, sillä se saattoi kestää pahimmillaan kolmekin tuntia, kun hän aina heräsi uudelleen ja uudelleen itkien.  Ennen hulinoita nukuttaminen oli hieman helpompaa eikä kestänyt noin kauaa, mutta hän on vaatinut aina sylissä hytkyttelyä ja uneen heijaamista, mikä alkoi vauvan painon karttuessa käydä vähän fyysisesti raskaaksi. Oltiin aiemminkin kokeiltu, nukahtaisiko hän itsekseen aikansa sängyssä jokeltaessaan, mutta se oli aina yltynyt lopulta itkuksi. Oltiin siis puhuttu, että hulinoiden jälkeen kokeillaan jotain unikoulun tyyppistä, jotta nukahtamiset saisi helpommiksi. Reissun ensimmäisinä iltoina vauvaa nukuttaessa vaikutti kuitenkin siltä, että hän alkoi vaan hermostua sylissä hytkyttelyyn, joten kokeiltiin laskea hänet sänkyyn. Pysytiin vierellä ja seurailtiin, kun hän näperteli sängyssä harsoa ja unilelua, jokelteli ja lopulta nukahti. Siis nukahti itse, ilman että hän oli sylissä hytkyteltävänä – amazing! Viiden kuukauden nukutusrumban jälkeen tämä tuntui niiin hienolta ja isolta voitolta. Reissussa illat helpottuivat siis todella paljon, kun hänet pystyi vaan laskemaan sänkyyn – vielä ollaan jääty makuuhuoneeseen viereen seurailemaan ja esimerkiksi nostamaan tuttia tarvittaessa. Välillä oli pari vähän hankalampaa iltaa, jolloin häntä piti muutaman kerran nostaa syliin jos rupesi itkemään, mutta laskettiin aina sänkyyn kun rauhoittui. Pääosin hän on kuitenkin nukahtanut sänkyyn helposti itsekseen ja vitsit että se on ollut ihanaa!

Päiväunilla sänkyyn nukahtaminen ei ole onnistunut kuin pari kertaa, joten sitä vielä treenaillaan, mutta ei haittaa vaikka hän siihen vielä kaipaisi enemmän läheisyyttä <3 Tänään hän sentään nukkui kahdet päiväunet rattaissa ja nukahti sinne ilman minkään sortin huutoa, jes! Meidän tyttö on ollut kyllä niin vaunuvihaaja lähes koko pienen ikänsä :’D Reissussa hän ei suostunut nukahtamaan rattaisiin kertaakaan – hereillä ollessa hän kyllä viihtyi jo vähän pidempiä hetkiä niissä ja esimerkiksi ravintolassa ollessa tykkäsi näperrellä leluja, mutta liikkuminen rattailla oli haastavaa ja meni aina lopulta itkuksi. Onneksi oli kantoreppu mukana! Autossa hän tosiaan viihtyi ihan mega hyvin matkalla – hereillä ollessa leikki itsekseen ja uni-ikkunoilla nukahti helposti. Olisipa ihanaa, jos sekin haaste olisi nyt taklattu ja autoilu olisi helpottunut nyt for good!

Viiden kuukauden kuulumisiin kuuluu tietysti myös kiinteiden syöminen imetyksen ohella, me aloitettiinkin maistelu jo neljän kuukauden iässä. Tyttö alkoi selvästi kiinnostua ruuasta jo tuolloin ja jo heti ensimmäiset pienet maisteluannokset upposivat hänelle super hyvin! Toistaiseksi hänelle on maistunut kaikki mitä on tarjottu ja suu on ammollaan kuin pienellä linnunpoikasella konsanaan, hän myös koittaa jo kovasti avustaa syömistä itse tarttuen lusikkaan. Viiden kuukauden iässä aloitettiin myös iltapuurot ja puurosta hän tykkää ihan hurjasti! Toivotaan, että ne pidentäisivät vähän unipätkiä, sillä meillä heräillään edelleen 2-3h välein, mikä sekin tosin on ihan luksusta niiden hulinoiden tunnin välein heräilyyn.

Sellaisia viiden kuukauden kuulumisia täältä <3 En voi käsittää, että muutaman viikon päästä hän on jo puolivuotias, voi että!

4kk kuulumisia

Heippa pitkästä aikaa täällä blogin puolella! On ollut jo monta viikkoa tarkoitus tulla kirjoittamaan kuulumisia vauvan kanssa, mutta se on vaan jäänyt. Nyt vihdoin tartun härkää sarvista ja koitan ehtiä näpyttelemään tässä samalla kun vauva nukkuu kantorepussa päiväunia <3

Nyt on tosiaan takana jo reilu neljä kuukautta vanhemmuutta ja arkea vauvan kanssa. Ihan käsittämätöntä, miten nopeasti aika on mennyt – toisaalta taas kun miettii niitä ihan ensimmäisiä päiviä, niin samalla niistä tuntuu olevan jo ikuisuus. Varsinkin kun tuota vauvaa katsoo – hän ei todellakaan ole enää mikään ruttuinen vastasyntynyt, vaan iloinen ja hyväntuulinen vauva, jonka posket ovat pyöristyneet ja raajoissa on ihanaa pientä makkaraa. Hän hymyilee aina kasvot nähdessään, nauraa kikattaa ja on muutama viikko sitten oppinut myös kiljahtelemaan. Hän tarttuu kaikkeen mitä tuo lähelle, näpertelee sormillaan suloisesti puseroani häntä imettäessäni ja tykkää tutkiskella myös kasvoja. Nyt sen ymmärtää, kun kaikki sanoivat alussa että vauva on sellainen tuhiseva vastasyntynyt vain ihan pienen hetken!

Viimeiset neljä kuukautta ovat olleet hyvin intensiivistä uuden opettelua ja pieneen ihmiseen tutustumista – joka päivä olen miettinyt sitä, miten kiitollinen olen meidän ihanasta pienestä perheestä <3 Alusta saakka vanhemmuus on tuntunut kyllä tosi luonnolliselta, ihan kuin näin olisi ollut aina. Toki ei ole ollut aina pelkkää vaaleanpunaista vauvakuplaa, vaan näihin kuukausiin on mahtunut rankkojakin hetkiä – varsinkin alussa kun vauva oli aika tyytymätön ja itkeskeli paljon. Masuvaivat onneksi rupesivat helpottamaan siinä kolmen kuukauden lähestyessä, kuten moni minulle tuolloin sanoikin, että siinä maagisen rajan tienoilla yleensä helpottaa. Ja miten valtava helpotus sitten olikin, kun illat eivät enää kuluneet vuorotellen miehen kanssa jumppapallolla pomppien ja itkevää vauvaa hyssytellen, tai kun hän yhtäkkiä viihtyikin sylissä paikallaan vaikka kirjaa lukien tai ihan vaan lähekkäin makoillen. Muistan vieläkin miltä ne ekat sellaiset hetket tuntuivat, että tätäkö tämä voi myös olla vauvan kanssa ettei tarvitse koko ajan hytkytellä <3 Kolmen kuukauden kohdalla meillä oli ihan eri vauva kuin muutama viikko taaksepäin, hänestä tuli niin hyväntuulinen ja iloinen tyyppi. Nyt jälkikäteen niitä vaikeimpia iltoja muistellessa sitä miettii, että oliko se nyt edes niin rankkaa, mutta kyllä siinä hetkessä oli välillä itku silmässä sekä vauvalla että äidillä.

Näin jälkiviisaana vauvan tyytymättömyydessä on ollut masuvaivojen lisäksi kyse varmasti myös yliväsymyksestä. Uutena vanhempana oli vaikea alkuun ymmärtää, että vauva täytyy ihan oikeasti väkisin nukuttaa unille tasaisin väliajoin, tai muuten hän olisi valvonut vaikka miten monta tuntia. Toki on niitäkin vauvoja, jotka nukahtavat helposti itsekseen minne vaan, mutta ihan ensimmäisten viikkojen jälkeen meidän vauva ei kyllä enää tehnyt tätä, vaan hän on vaatinut aina tosi paljon avustusta nukahtaakseen. Joskus heinäkuussa ruvettiin kiinnittämään enemmän huomiota valveillaoloaikaan ja väkisin nukuttamaan häntä uneen (eikä luovutettu vaikka hän ei heti suostunut nukahtamaan), ja aika pian saatiinkin yliväsymys taklattua ja iltoja aikaistettua. Aiemmin hänet sai yöunille vasta 23 aikaan, mutta pikkuhiljaa saatiin nukkumaanmenoa aikaisemmaksi ja pian hän meni jo 19-20 välillä nukkumaan. Tämä on kyllä sellainen asia, minkä suhteen olisi huomattavasti viisaampi mahdollisen toisen lapsen kohdalla, mutta niin sitä oppii! Valveillaoloaikojen ja uni-ikkunoiden tarkkailuun suosittelen muuten Huckleberry -appia, se on helpottanut tosi paljon kun ei tarvitse itse muistaa monelta vauva heräsikään ja koska pitäisi seuraavan kerran olla nukuttamassa.

Nyt on ollut siis huomattavasti helpompaa vauvan kanssa ja nyt kuvailisin häntä tosi tyytyväiseksi ja iloiseksi vauvaksi. Hänen leveät hymynsä ja naurunkikatukset sulattavat sydämen edelleen joka kerta! Miten paljon iloa hän tuokaan meidän päiviin. Ja kun äsken puhuin haasteista, niin moni asia meillä on ollut myös tosi helppoa, kuten imetyksen onnistuminen alusta alkaen. Omana toiveenani on ollut imettää ja etukäteen mietin sen onnistumista, joten on ollut ihanaa pystyä imettämään ilman ongelmia. Vauva on kuitenkin syntymästään saakka syönyt tarvittaessa hyvin myös pullosta. Meidän piti jo sairaalassa antaa hänelle lisämaitoa painonnousun takaamiseksi, joten hän tottui pulloon jo tuolloin. Se on helpottanut tosi paljon sitä, että en ole täysin kiinni vauvassa, vaan olen voinut käydä välillä myös omissa menoissani, sillä vauva pärjää yhtä lailla myös isänsä kanssa kun syöttäminenkin onnistuu hyvin. Siitä olen tosi kiitollinen, on tehnyt hyvää saada omaa aikaa!

Yöt vauvan kanssa ovat sujuneet ihan hyvin, meillä tosin ei missään nimessä nukuta mitään täysiä öitä tai pärjätä yhdellä syötöllä :’D Tuntuu että näitä tarinoita lukee koko ajan Facebookin Toukokuiset -ryhmästä, kun meillä vasta haaveillaan pidemmistä unipätkistä ja vauva herää yleensä 2-3 tunnin välein. Se on kuitenkin mennyt suhteellisen kevyesti, kun vauva nostetaan yöllä ekan syötön jälkeen meidän väliin ja imetän häntä siitä kyljellään. Nyt tosin meillä on ollut jo pari viikkoa käynnissä kuuluisat neljän kuukauden hulinat – ennen omaa lasta olin vaan kuullut tästä vaiheesta, mutta nyt ymmärrän että se on ihan totista totta. Ja aikamoinen vaihe tämä onkin, viimeiset pari viikkoa ovat menneet todella vähillä yöunilla. Nukutus saattaa kestää monta tuntia ja venähtää lähemmäs kymmentä sen normaalin 19-20 sijaan, kun hän heräilee sängystään vartin välein ja aina pitää nukuttaa uudelleen. Yöllä taas hän saattaa herätä tunnin välein, ja normaalisti hänet saa rauhoiteltua uneen tutilla, mutta tällä hetkellä yöllä tissi on ainoa mikä kelpaa. Muutamana yönä on myös valvottu aamuyön tunteina, kun hän onkin herännyt neljän tai viiden hujakoilla jokeltelemaan ja naureskelemaan, kunnes jonkin puolentoista tunnin päästä vasta suostuu nukahtamaan uudestaan. Huhheijaa :’D Toivon todella, että hulinat menevät pian ohi! Helpottaa toki ajatella, että tämä(kin) vaihe kuuluu asiaan ja johtuu kehityksestä.

Vaikka viimeiseen neljään kuukauteen on tosiaan mahtunut vaikeitakin hetkiä, niin on ollut maailman ihaninta olla tämän pienen ihmisen äiti. Ja niin ne haastavatkin hetket vauvan kanssa hälvenevät muistista, vaikkakin niissä hetkissä (varsinkin yön pikkutunneilla) tuntuu että aika on pysähtynyt. Tämän pienen ihmisen eteen tekisi kuitenkin ihan mitä tahansa <3 On parasta nähdä miten hän kasvaa ja kehittyy ja se tunne siitä, että on toiselle niin tärkeä. On ollut myös ihana nähdä aviomies uudessa roolissa, kun hän on isä ja universumin paras sellainen <3 Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meitä on tässä kaksi ja olemme loistava tiimi yhdessä vanhempina.

Voin kirjoitella kuulumisia lisää toisella kertaa, ajattelin yrittää nyt palata tänne blogin pariin vähän aktiivisemmin! Kiva kirjoittaa näitä vauva-ajan fiiliksiä myös itselle muistiin myöhempää varten :)