Rv 25

Tällä viikolla palasi taas valvominen (joten kylmille geelisilmälapuille oli käyttöä). Yhtenä yönä valvoin kahdesta viiteen – lueskelin aikani kuluksi muiden vanhoja raskauspäivityksiä ja selailin lastentarvikkeita verkkokaupoista. Uni ei meinannut vaan millään tulla! Nälkäkin alkoi vaivata, sillä seuraavana aamuna oli tiedossa sokerirasitus ja oli pitänyt olla syömättä. Samaan aikaan sängyssä unettomana pyöriessäni myös vauva veteli vatsassa jotain valtavia kuperkeikkoja. Ei siinä voinut ollut hymyilemättä, valvomiselle on onneksi syynsä ja hyvä sellainen <3

Sokerirasitus meni oikein hyvin, vaikka sitä pikkuisen jännitinkin etukäteen. Moni oli kuitenkin sanonut, että ei se ole yhtään niin paha rasti mitä joskus kuulee! Sokerilitku meni helposti alas (vaikka ei se mitään herkkuakaan ollut – vähän kuin mehua mutta super imelää) ja sen jälkeen ei onneksi iskenyt huonoa oloa. Pari tuntia labrassa istuskellessa ja verikokeita ottaessa meni tosi nopeasti, sen jälkeen maistui aamupala!

Muuten vointi on ollut edelleen tosi hyvä, edelleen ainoastaan iltaisin saattaa tulla se sellainen pinkeä olo ja välillä kolottaa alaselkää. Myös atopia on palannut taas vähän ärhäkämpänä kasvoihin, mutta kävin apteekissa hakemassa tehokkaampaa perusrasvaa ja sain kasvojen kovan punoituksen ja ärsytyksen kuriin. Muuten olen kiitollinen, että säästynyt vielä isommilta kolotuksilta ja vaivoilta! Tällä viikolla laiskotti enkä tehnyt mitään kotitreenejä,  mutta seuraavalla viikolla uusi yritys.

Rv 26

Tällä viikolla alkoi jäätävät pissahädät. Tuntuu että kohtu on alkanut painaa rakkoa ihan eri tavalla, kun nyt pienikin pissahätä tuntuu yhtäkkiä ihan megalomaaniselta ja vessassa saa juosta koko ajan. Nyt ymmärrän myös kun sanotaan, että aivastaminen ja pissahätä on vaarallinen yhdistelmä raskaana :’D Kröhöm, miten niin olen hieman laiminlyönyt lantionpohjanlihaksien harjoittamista… Niistä puheen ollen, tällä viikolla kävin osteopaatilla SI-nivelen kipujen takia – pari viikkoa on vaivannut inhottava pistävä kipu oikealla alaselässä esimerkiksi askelta ottaessa tai antaessa painoa sen puolen jalalle. Kyse on juurikin SI-nivelen löystymisestä ja sain osteopaatilta hyvät neuvot pakaralihasten vahvistamiseen ja samoin lantionpohjanlihasten treenaamiseen. Lantionpohjanlihakset kun auttavat paitsi näihin vaivoihin niin myös mm. synnytykseen ja palautumiseen, joten osteopaatin sanat olivat hyvä motivaattori ruveta treenaamaan niitä aktiivisemmin. Hän myös tsemppasi jatkamaan kotitreenien parissa, tällä viikolla saankin itseni taas liikkumaan!

Jatketaan vielä pienillä vaivoilla hahah – tällä viikolla huomaan ensimmäistä kertaa kävellessäni hieman rivakampaa tahtia, että alkaa vihloa oikealla alavatsaan. Nämä taitaa olla jotain kohdun kiinnikkeiden kipuja? Joka tapauksessa inhottava vaiva, kun joutuu kunnolla hidastamaan tahtia ja välillä pysähtymäänkin, kunnes terävä tykytys menee ohi. Pienten kolotusten myötä on ihana päästä viikonloppuna raskaushierontaan, kun olimme yötä St. George -hotellissa Antonin kanssa ja pääsin käyttämään häneltä joululahjaksi saamani lahjakortin spa’han. Ja ainiin, yksi kiva raskausajan etappi tältä viikolta oli äitiyspakkauksen saapuminen! Sitä oli ihana tutkia yhdessä ja miten paljon kaikkea hyödyllistä pakkaus sisälsi, niin hienoa että Suomessa saa tällaisen.

Vauva on sovellusten mukaan myskikurpitsan kokoinen! Juuri olin katsellut edellisenä iltana kaupassa myskikurpitsaa, aikamoinen jötkäle se siis jo on. Ja aika paljon se tulee myös vielä kasvamaan, hahah. Hullua ajatella, että miten vatsassa tulee riittämään tila!

Rv 27

Tältä viikolta odotin innolla varaamaamme 3D/4D -ultraa. Mietittiin pitkään mennäänkö ultraan, mutta toisaalta tuntui kutkuttavalta että pääsisi pikkuisen näkemään vauvan piirteitä etukäteen, mikä konkretisoisi että siellä vatsassa on ihan oikeasti ihminen. Rakenneultrastakin oli jo vierähtänyt niin pitkä aika, että olisi kiva päästä näkemään miten vauva on kasvanut. Käytiin ultrassa Malmilla Perhe Artessa Katrilla, jota eräs seuraajani minulle suositteli ja tykättiin kyllä kovasti. Ultran näkyvyyden kannalta oli hieman haasteita, kun edessä sijaitseva istukka peitti näkyvyyttä ja myös napanuora oli hieman kasvojen tiellä (ja vauva vielä nukkui kaiken lisäksi), mutta kyllä sieltä näkyi silmät, ihana nöpönenä ja suu <3 Vauva painoi n. 1250g ja oli jo kääntynyt pää alaspäin!

Tällä viikolla meillä oli myös neuvolan synnytysvalmennus, joka pidettiin etänä, mutta meistä se oli kuitenkin oikein hyödyllinen. Tuntui hyvältä saada enemmän tietoa synnytyksestä ja sen eri vaiheista, nyt olen myös kuunnellut podcasteista synnytyskertomuksia. Synnytys alkaa siis selkeästi pyöriä jo vähän mielessä ja kuten täällä postauksessa totesin niin se pikkuisen jännittää, mutta mitä enemmän tietoa siitä saan, niin sitä luottavaisempi fiilis tulee.

Mitään ruokahimoja ei ole kyllä ollut hetkeen, jos nyt jotain pitäisi sanoa tältä viikolta mikä on maistunut erityisen hyvin, niin aamupalaksi puuro vaniljaraejuustolla ja vadelmilla. Tätä söin tällä viikolla useampana päivänä!

ihana vaatepaketti saatu The Mini Teamilta <3

Rv 28

Vikalla kolmanneksella ollaan, kääk! Aika on mennyt niin nopeasti, toisaalta samalla tuntuu että olisin ollut jo ikuisuuden raskaana, kun alkusyksystä on niin pitkä aika. Ei kuitenkaan kovin paljoa jäljellä, enää 2,5kk laskettuun aikaan! Tällä viikolla kävin raskaushieronnassa Naminassa, jonne olin saanut ystäviltä lahjakortin viime syksynä synttärilahjaksi. Tuo 85 minuutin kokovartalohieronta oli aivan ihanaa! Täytyy mennä vielä uudestaankin raskausaikana, nyt kaikki ilo irti itsensä hemmottelusta viimeisinä raskauskuukausina ennen vauvan syntymää.

Edelleen voin tosi hyvin ja nyt olen saanut nukuttuakin sikeästi. Ainoat vähän ikävät oireet ovat aiemmilla viikoilla mainitsemani ja edelleen vaivaavat pistävät kivut alavatsassa kävellessä, mutta on täytynyt vaan opetella kävelemään hieman hitaampaa tahtia ja varaamaan enemmän aikaa kävelymatkoihin. Yksi hämmentävä, mutta asiaankuuluva raskausoire viime viikoilta on nenäverenvuoto!

Lastenhuoneen (eli nykyisen työhuoneen) laittaminen on meillä vielä ihan totaalisen kesken – aloitimme kyllä siivoamaan kaappeja, mutta sisältö onkin nyt vaan räjäytetty keskelle huonetta :’D Viimeistään sitten kun saadaan olohuoneen alkoviin lasiseinät, niin voidaan siirtää työpiste siihen ja keskittyä laittamaan vauvalle huonetta. Huomaan jo kaipaavani sitä, että asioita olisi valmiina – tällainen pesänrakennusvaihe varmasti kuuluu asiaan ja kaiken valmiiksi laittaminen vauvaa varten tuo turvaa.