Viimeksi jaoin teille ensimmäisen kolmanneksen fiiliksiä, nyt puolestaan luvassa kirjoittamiani muistiinpanojan toisen kolmanneksen raskausviikoilta 14-21. Nyt ollaan viikossa 22, joten päästään tämän jälkeen ajan tasalle ja pääsen kirjoittelemaan teille myös hieman ajankohtaisemmalla tahdilla tuntemuksia vaikka parin tai muutaman viikon välein :)
Rv 14
Huomaan, että nälkä alkaa taas voimistua ja erityisesti aamuisin on ihan hirvittävä nälkä, vaikka olisin syönyt ison iltapalan ennen nukkumaanmenoa. Nälkä taas aiheuttaa aamuisin välillä vähän etovaa oloa varmaan verensokerin laskettua liian alhaiseksi, neuvolassa vinkataan että jos käy öisin vessassa niin voisi samalla syödä jonkun pienen snäckin. Meillä oli tosiaan toinen neuvolakäynti, siellä käydessä tulee jotenkin aina kiva fiilis! Kuultiin myös vauvan sydänäänet <3 Yksi voimistuva raskausoire on aamujen tukkoisuus, vaikka edelleenkään ei mene jakeluun, miten raskaus voi vaikuttaa siihen että herään nenä tukossa joka aamu :’D
Rv 15
Raskausviikolla 15 vauva on jo avokadon kokoinen! Hymyillään kaupassa heviosastolla typerästi toisillemme avokadojen kohdalla. Uskalletaan koko ajan kertoa useammille ystäville, on ihanaa päästä vihdoin jakamaan ilouutisia. Huojentavaa myös, ettei tarvitse enää salailla ihan niin paljoa! Odotan tosi paljon, että pian pääsen kertomaan myös somessa – valikoitiin ajankohta niin, että ensimmäinen kolmannes on selätetty ja olemme ehtineet kertoa ystäville kasvokkain. Himoitsen joulutorttuja, ihan eirtyisesti Gateaun!
Tunnen muuten välillä esimerkiksi makuulla asentoa vaihtaessani viiltävää kipua alavatsassa. Ensimmäisellä kerralla säikähdin sitä, sillä kipu on kova ja jää hetkeksi jomottamaan kunnes menee ohi. Kysyin asiaa seuraavalla kerralla lääkärissäkin ja rauhotuin ymmärtäessäni niiden olevan vaarattomia ja kuuluvan asiaan sisuskalujen hakiessa paikkaansa.
Rv 16-17
Kerrotaan vihdoin julkisesti raskaudesta ja se tuntuu ihanalta ja huojentavalta! Oli yllättävän vaikeaa joutua aina miettimään, pömpöttääkö vatsa nyt jossain kuvassa näkyvästi tai arvaakohan joku nyt, kun halusi päästä itse kertomaan raskaudesta ennen kuin vaikka joku näkisi neuvolassa tms. Ja yllättävän moni olikin arvannut etukäteen, minä kun luulin salailleeni onnistuneesti, hehe. Oli ihana päästä fiilistelemään raskautta nyt ihan uudella tavalla, kun ei tarvinnut enää lainkaan salailla!
Ihoni kenkkuilee ja etenkin atooppinen ihoni reagoi voimakkaasti, moni laittoikin viestiä että raskauden myötä atooppinen iho on saattanut pahentua. Sitä kuuluisaa pregnancy glow’ta siis odotellessa, haha! Ruokahimoina on kaikki kunnon kotiruoka, kuten jauhelihapihvit ruskealla kastikkeella tai nakkikastike, perunamuusi ja mummonkurkut, ah!
Viikon 17 lopulla (ehkä 17+5) tunnen ensimmäistä kertaa pienesti vauvan liikkeet. Makoilen sängyssä aamulla ja meinaan ensin sekoittaa tunteen vatsan kuplintaan, kunnes tajuan sen tuntuvan kuitenkin erilaiselta. Miten maaginen fiilis, raskaus konkretisoituu taas ihan eri tavalla!
Rv 18
Viikon 18 alkupuolella meillä on varattuna ultra yksityisellä. Tällä viikolla on joulu, jolloin näemme molempien perheitä, joten halusimme käydä hieman etukäteen kurkkimassa, selviäisikö vauvan sukupuoli. Olisi ihana kertoa meidän perheille kun kaikki ovat samaan aikaan koolla, etenkin minun puolen perheen pienimmät odottavat kovasti, tuleeko sieltä tyttö- vai poikaserkku! Matkalla ultraan heitimme vielä omat veikkauksemme, Anton arvasi poikaa ja minäkin meinasin kallistua siihen kaikkien läheistenkin arvatessa poikaa, mutta sanoin kuitenkin tyttö ihan pienen pienen siihen viittaavan fiiliksen takia. Ja tyttöhän sieltä sitten olikin tulossa <3 Ennen kaikkea oli kuitenkin ihana päästä näkemään taas pikkuinen ultrassa – miten paljon hän oli kehittynyt edellisestä, viikon 13 ultrasta! Tämä ylimääräinen ultra oli siis tosi kiva välietappi, kun ei tarvinnut odottaa ihan rakenneultraan saakka nähdäkseen taas vauvan. Nyt ruudulla näkyi jo ihan selkeä ihminen, joka liikkui kovasti, heilutteli raajojaan ja yritti imeä peukaloa <3 Vauva oli jo n. 14,5 cm pitkä päästä peppuun ja kokonaisuudessaan n. 20 cm pitkä. Ultran tehnyt kätilö torppasi minut muuten ihan täysin, etten ole voinut tuntea vielä liikkeitä ja hetkellisesti harmistunkin siitä, kunnes viikkojen kuluessa ja liikkeiden koko ajan voimistuessa luotan omaan kroppaani ja tiedä kyllä tuntevani ne. Myös moni teistä kommentoi Instagramissa tunteneensa liikkeet samoihin aikoihin!
Tähän asti ei olla ostettu vielä yhtään mitään vauvalle, mutta tällä viikolla uskalletaan ostaa ensimmäinen pikkuruinen pyjama. Saadaan myös joululahjaksi sisaruksilta muutamat pienet jutut, joita on ihana fiilistellä. Joulupöydässä teki muuten tiukkaa olla ilman kaikkia ihania graavikaloja ja mätiä, ahh. Ensi jouluna vedän niitä sitten tämänkin edestä, haha!
Rv 19
Viikolla 19 olen hieman väsyneempi, liekö sitten syynä joululoma vai mikä, mutta jouluna nukuin yhtenä päivänä jopa kahdet päikkärit. Vatsa on alkanut kasvaa enemmän ja etenkin illalla on hauska huomata, että se alkaa muotoutua jo ylävatsastakin eri tavalla. Tällä viikolla menee klementiinejä monta päivässä! Sain joululahjaksi Antonilta Doomoo -imetystyynyn, josta olin haaveillut ja odottanut pääseväni nukkumaan sellaisen kanssa. Tyynyn kanssa on ihana nukkua, vaikka vatsa ei olekaan vielä mikään valtava, niin tyyny antaa silti kivasti tukea kyljellään nukkuessa.
Rv 20
Vauvan liikkeet voimistuvat koko ajan ja tunnen niitä välillä useamman kerran päivässä. Vuosi vaihtuu ja vuoden ensimmäinen päivä jää mieleen, sillä silloin myös Anton tuntee liikkeet ensimmäisen kerran, kuva otettu sen jälkeen <3 Ollaan pari tuntia ulkoilemassa ja kotiin tultua makoilen sohvalla, totean ääneen miten jonkun sovelluksen mukaan nyt toinenkin voi tuntea liikkeet. Hetki sen jälkeen sanon vauvan liikkuvan ja Anton pistää käden vatsalleni, eikä kauaakaan kun hän tuntee potkun ja perään vielä toisenkin <3 Niin ihanaa, että nyt myös hän tuntee liikkeet! Myöhemmin viikolla potkuja pääsee tuntemaan myös siskoni ja ystäväni, joten liikkeet voimistuvat koko ajan.
Tällä viikolla löydän kaupasta kauden ensimmäiset veriappelsiinit ja hitsi ne maistuvat hyvältä, voisin syödä vaikka koko pussillisen putkeen jos vaan jaksaisin kuoria ja paloitella kaikki, haha. Myös pullahimo on piinannut tavallista enemmän – tekee mieli kaikkea leivonnaista makeaa koko ajan!
Rv 21
Vauva on alkanut liikkumaan vatsassa toodella paljon. Ihan vaan muutamassa viikossa on tapahtunut kyllä iso ero, kun viikolla 17 tuntui pikkuruiset ekat liikkeet ja nyt ei ole kyllä enää epäilystäkään, etteivätkö ne olisi vauvan liikkeitä. Anton on joka kerta yhtä fiiliksissä, kun hänkin tuntee ne kädellä <3 Huomaan hengästyväni taas tavallista herkemmin, samaa oli alkuraskaudessa mutta välissä oli taukoa, nyt taas on vaikeuksia esimerkiksi kävellä ja puhua samaan aikaan hengästymättä.
Tällä viikolla meillä on rakenneultra, jota jännitettiin kovasti, mutta suureksi onneksi siellä oli pikkuisella kaikki hyvin <3 Oli kyllä valtavan iso huojennus kuulla, että kaikki oli niin kuin pitää – rakenneultra on kuitenkin iso välietappi raskaudessa. Ja tyttö sieltä oli edelleen tulossa, hehe. Ultran tehnyt kätilö oli aivan ihana, lopuksi hän vielä totesi että pitäkää huolta toisistanne. Sille ollaan hymyilty monta kertaa jälkikäteenkin! Hän myös kyseli, olemmeko miettineet missä haluaisimme synnyttää ja kertoi kuinka kannattaisi tutustua hyvissä ajoin etukäteen eri sairaaloiden synnyttäjien sisäänkäynteihin. Tuntui ihan absurdilta miettiä synnytystä, mutta eihän laskettuun aikaan ole enää kuin vähän päälle 4 kuukautta!
Pullahimo on edelleen kova ja tällä viikolla suurin himotukseni on laskiaispulla. Mikä pettymys kun perjantaina sellaista lähileipomoista metsästäessäni ne olivat kuitenkin jo ehtineet loppua kaikkialta! Anton oli ihana ja toi illalla kotiin tullessaan pakastepullia tykötarpeineen, joten sain kuin sainkin laskiaispullani :’)
Oi, laskiaispullia pitäisi saada itsekin 😍 Olipa ihana lukea raskauskuulumisia, ehdottomasti odotan lisää näitä! 😍😍
Onneksi niitä on tarjolla vielä monta viikkoa ennen kuin on laskiainen, ehtii maistamaan kaikki läpi 🙊 Hei ihana kuulla, kiitos Katariina! ❤️
Hi Jonna! I’m a new reader, I noticed that your instagram page cannot be found though :( Is it just me?
Hi Vera! Glad you found your way here, welcome 💗 I’m so sorry there’s my old username written, but if you click any of the photos below it should work correctly! The new username is @jonnaluukko ☺️
Thank you so much, I now follow you there too! ❤️
Hei Jonna. Ei liity tähän postsukseen mutta mitä kokoa sinulla on nanson vihreästä tikkitakista ja onko hyvän kokoinen? Kiitos paljon vastauksesta <3
Moikka Emilia! Nyt en muista ihan tarkkaan enkä pääse tarkistamaan kokoa, mutta muistelisin että mulla on siitä koko S ☺️
Ihana lukea <3 Mä tunsin ekasta kanssa rv 18 liikkeet, eli todellakin aikaisin. Toisesta rv 18 potkut tuntui jo vatsan päältä ja rakenneultrassa ultraaja oli aivan kummissaa, kun potkut näkyi selvästi vatsan päältä hänen ultratessaan siellä pimeässä. Toisilla vaan vauvat kasvaa aivan navassa (ja siksi mulla on kanssa masu tullut näkyviin "aikasin"!) ja toisilla taas piiloutuu tonne selkärankaan. Hyvä luottaa siihen omaan kroppaan <3
Ihana kuulla kokemuksia 💗 Ensin oli tosiaan vaikea luottaa omaan kroppaan tietysti kun kokee kaiken ensimmäistä kertaa, mutta onneksi pian tuli se fiilis että tiedän kyllä itse parhaiten ja osaan luottaa 🥰