Täällä elellään jo raskauden puoliväliä, mutta nyt palataan kuitenkin ajassa vähän taaksepäin raskauden ensimmäisen kolmanneksen tunnelmiin. Olen kirjannut ylös tuntemuksiani viikoilta – silloin saadessani tietää raskaudesta googlasin muiden vastaavia postauksia ja lueskelin innolla, mitä viikot voisivat tuoda tullessaan. Lisäksi näihin muisteloihin on varmasti ihana palata joskus tulevaisuudessa itsekin :)

Rv 5

Testin tehtyäni olin kaikkien laskujeni mukaan raskausviikolla 4. Seuraavalla viikolla alkoi ilmestyä enemmän oireita – rinnat kipeytyivät ja tunsin hiljalleen enemmän nälkää ja lisäsin välipaloja, sekä väsymys tuli kuvioihin. Iltapäiväiset päikkärit tulivat osaksi päivärutiiniani. Myös ensimerkkeinä tuntemani kuukautismaiset vatsakivut jatkuivat, ilmeisesti kivut johtuvat kohdun kasvamisesta. Kauratyyny oli oivallinen apu kipuihin ja ne menivät onneksi muutenkin suhteellisen nopeasti ohi. Oli ihanaa tuntea enemmän merkkejä, niin raskauskin konkretisoitui enemmän. Luettiin Antonin kanssa joka päivä innoissamme raskaussovellusten infopläjäyksiä.

Tällä viikolla kerroimme myös meidän molempien vanhemmille, sillä halusimme jakaa uutisen heidän kanssaan mahdollisimman pian. Totesimme, että jos jotain ikävää sattuisikin, niin jakaisimme senkin tiedon joka tapauksessa heidän kanssaan ja olisi vaan parempi, että he olisivat silloin tukena. Uutisten kertominen oli ihana hetki <3 Viikonloppuna olimme Tampereella miehen vanhemmilla ja sunnuntain tienoilla alkoi tulla vähän sellaista pientä etovaa oloa, mutta ei vielä mitään pahoinvointia kuitenkaan. Välipaloista piti yhä huolehtia ja niin padel-kentällä kuin metsälenkilläkin oli evästä mukana taskussa!

Rv 6

Maanantaina oloni oli yhtäkkiä huonompi. Olin varannut monta viikkoa sitten tälle aamulle ajan poliisiasemalle passin uusimista varten, mutta aamulla tunsin oloni niin heikoksi ja etovaksi, että jouduin perumaan ajan. Yritin saada alas banaania ja smoothieta, mutta lopulta kaikki tulikin vauhdilla ulos. Kuuluisa aamupahoinvointi alkoi! Toisaalta lohduttavaa tietää että jotain siellä kehossa siis tapahtuu, mutta toisaalta taas olo oli niin inhottava. Koko päivän taistelin jäätävän nälän ja samaan aikaan etovan olon kanssa, kamalaa kun vatsa tuntuu koko ajan ihan tyhjältä, mutta juuri mitään ei oikein tee mieli syödä.

Loppuviikko meni onneksi paremmin – ainoastaan lauantaina kävin kerran halailemassa pönttöä, mutta pääosin oloni oli vähän parempi ja vaan etoi. Tärkeintä oli saada jotain energiaa heti herättyä ennen sängystä nousemista (Semperin mangosmoohtiepussit yöpöydällä best!) ja syödä koko päivän säännöllisin väliajoin niin, ettei nälkä päässyt yltymään ja näin ollen huono olo yllättämään. Aamupäivät oloni oli vähän heikko ja tein töitä silloin sängystä käsin ja varasin vierelle pieniä välipaloja, kuten keitettyjä munia, kasviksia tai viinirypäleitä. Iltapäivällä kävelylle lähteminen ja raitis ilma teki aina hyvää! Ruokahimoista satsumat, cantaloupe-meloni ja kotimaiset omenat maistuivat pitkin viikkoa.

Tällä viikolla oli myös illallinen isolla kaveriporukalla, mitä jännitin etukäteen toivoen, ettei kukaan huomaa etten juo viiniä. Kaikki meni kuitenkin lopulta tosi hyvin – otin alkuun salaa alkoholittoman drinkin ja illallisen aikana vastapäätä istunut raskaudesta tiennyt ystäväni sekä vieressä ollut Anton saivat juoda salaa minunkin viinilasini :’D Tälle ollaan jälkikäteen kavereiden kanssa naurettu, kun he ovat ihmetelleet että olinko silloin muka jo raskaana!

Rv 7

Maanantaina tunsin oloni niin hyväksi ja virkeäksi, että mieleen alkoi jo hiipiä pelko siitä, onhan kaikki hyvin. Niin ristiriitaista, miten huonovointisina päivinä olo on ihan hirveä, ja hyvinä taas iskee heti huoli. Onneksi meillä oli keskiviikkona edessä varhaisultra, jolloin saisimme vihdoin varmistuksen, olihan siellä masussa oikeasti joku. Jännitettiin molemmat keskiviikkona ihan hirveästi – en meinannut sinä päivänä jännitykseltäni saada mitään syötyä, mutta onneksi ultrassa näkyi ja kuului pikkutyyppi <3 Kyllä siinä kyyneleet vieri silmistä, kun sai varmistuksen.

Rv 8

Viikolla 8 olin taas hieman väsyneempi kuin aikaisemmilla viikoilla, mutta sekin vaihteli paljon päivän mukaan. Yhtenä päivänä olin ihan suhteellisen virkeä, toisena taas vietin koko päivän sängyssä tai sohvalla aivan junan alle jääneenä (kuten kuvassa suhteellisen kalpeana, haha). Hullua miten paljon se vaihteli! Kuuntelin kehoani ja tällaisina päivinä todella vaan lepäsin ja nukuin päiväunia, olin niin kiitollinen siitä että tein töitä yrittäjänä ja kotoa käsin. Väsymystä lukuun ottamatta voin tosi hyvin, joskus oli pientä etomista ja saattoi vähän oksettaa, mutta oloni oli pääosin hyvä, mistä olin valtavan kiitollinen. Mitään erityisiä ruokahimoja ei ollut vieläkään, mutta söin joka aamu aamiaiseksi turkkilaista tai luonnonjogurttia Kuningatar –pakastemarjasekoituksella ja granolalla. Tuo kombo meni aina parhaiten alas aamusta ja siitä en luopunut! Aamukahvi loisti muuten yhä poissaolollaan, ei tehnyt yhtään mieli kahvia aamuisin.

Viikonloppuna meillä oli Tampereella ystävän häät ja tuskastelin viikolla vaatetustani, koska en mahtunutkaan mukavasti mekkoon jota olin alunperin suunnitellut, tai se kiristi liikaa etenkin iltaa kohden. Yllättävän nopeasti jo alkuraskaudesta tuli se sellainen turvotus, ettei tiukemmat vaatteet menneet enää päälle. Jännitettiin häitä, koska kaikki siellä olleet ystävät eivät vielä tienneet raskaudesta emmekä halunneet vielä kertoa kaikille raskauden ollessa kuitenkin vielä alussa. Kaikki meni lopulta hyvin ja ravintola hoiti alkoholittomien viinien kaatamisen täydellisen huomaamattomasti! Tuntui hassulta esittää koko ilta juovansa alkoholia kuten muutkin ja sitten hypätä “salaa” auton rattiin, kun ei jätettykään autoa juhlapaikan pihaan yöksi :’D

Rv 9

Maanantaina kun raskausviikko 9 vaihtui, niin niin vaihtui myös meikäläisen mielialat :’D Purskahdin itkuun aivan typeristä asioista ja olin tosi herkillä – tämä selittyikin lukiessani raskaussovelluksista viikkokuvauksia, joissa mainittiin ”emotional ups and downs”. Edelleen olin myös tosi väsynyt, nukahdin pariksi tunniksi milloin iltapäivällä ja milloin illalla television ääreen. Mitään erityisiä cravingseja ei vieläkään ollut, paitsi kerran kyllä lähdin kauppaan ihan vaan ostaakseni kaurakeksejä (joita en ole vuosiin ostanut) kun näin jossain kuvan paketista. Myös kaikki hedelmät kuten satsumat ja persimonit olivat yhä kuumaa kamaa! Loppuviikosta meillä oli ensimmäinen neuvolatapaaminen ja se taas kivasti konkretisoi kaikkea, kaiken lisäksi meille osui aivan ihana neuvolatyyppi. Neuvolassa ehkä ihaninta oli myös se, miten hoitaja puhui “sitten kun teille syntyy vauva”, kun itse oli tottunut ekan kolmanneksen jännityksen keskellä jossittelemaan kaikkea ja lisäämään aina fraasin “jos kaikki menee hyvin”. Viikonloppuna vietettiin Antonin kanssa synttäreitäni St. George -hotellissa ja käytiin spa’ssa, hieroja teki minulle ihan taivaallisen raskausajan hieronnan!

Rv 10

Viikko 10 oli aika tasainen – pari väsynyttä päivää kyllä osui, mutta en ollut kuitenkaan niin naatti, että olisin nukkunut enää päikkäreitä kuten aikaisemmilla viikoilla. Tällä viikolla alkoi piinata pissahätä öisin tai aikaisin aamulla ennen kellonsoittoa. Vatsa on alkanut hiljalleen hieman näkyä, ainakin iltaisin näkyy selkeästi pikkuruinen kumpu alavatsassa! Ihan hullua ajatella, että siellä todella on joku pikkutyyppi kehittymässä <3 En enää oikein mahdu farkkuihini ja viiletänkin menemään lähinnä juoksutrikoissa tai neulemekoissa (ja kuvissa olen farkun vetoketju apposen auki, haha). Yksi tämän viikon ruokahimoista on kiivi, joiden suurin fani en ole koskaan aiemmin ollut, mutta nyt niitä menee useampi päivässä!

Rv 11-13

Ekan kolmanneksen viimeiset viikot olivat aika tasaisia, enää ei ollut mitään sen suurempia oireita tai pahoinvointia. Se taas tietysti sai aina välillä huolen nostamaan päätään, olinko oikeasti edelleen raskaana? Odotettiinkin kuin kuuta nousevaa viikon 13 NT-ultraa, sinne kävellessämme meitä jännitti ihan hirveästi. Siellä ruudulle ilmestyi kuitenkin heti vauvan tunnistettava sivuprofiili (ei tarvinnut kokea Frendien Rachel –hetkeä, hahha) ja kyyneleet tulivat silmiin. Siellä se oikeasti on! Kaikki oli ultrassa ja riskiseulonnassa hyvin, laskettu aika aikaistui parilla päivällä ja oli nyt 21.5. Meillä on ollut muuten tapana hakea aina ultran tai neuvolan jälkeen pullat ja juoda kotona pullakahvit <3

Ultran jälkeen uskallettiin kertoa taas muutamille ystäville ja myös sisarusteni lapsille, että heille on tulossa uusi serkku. Siskontyttöni totesi, että hän olikin viikonloppuna nähdessämme katsonut pömpöttääkö minulla vähän maha, joten ei tullut kuulemma ihan yllätyksenä :’D Appelsiinit ovat yksi suurimmista himoistani ja niitä menee välillä kolmekin päivässä, myös kaupan tuorepuristettu appelsiinimehu maistuu taivaalliselta.