Kiitos ihan valtavasti sekä täällä blogin että Instagramin puolella tulleista onnitteluista <3 Olen niin otettu, miten elätte mukana ja olette onnellisia meidän puolesta! Ja hauskaa miten paljon siellä seuraajien joukossa on myös samassa tilanteessa olevia, joten ihanaa kun täältä saa varmasti vertaistukea. Ajattelin vielä palata raskauden ensihetkiin ja siihen, miten saimme tietää minun olevan raskaana. Olen iloinen, että olen tuolloin kirjoittanut näitä ensifiiliksiä ylös ja jaan myös myöhemmin tuntemuksia ensimmäisen kolmanneksen ajalta.

Elettiin syyskuun puoliväliä ja olin aiemmin viikolla sanonut Antonille, kuinka mulla pitäisi pian alkaa kuukautiset. Tietysti molemmat jännitimme, alkaisivatko ne, mutta emme kuitenkaan liikaa puhuneet asiasta tai spekuloineet keskenämme, koska emme halunneet olla liian toiveikkaita. Kiertoni ei ollut ihan päivälleen säännöllinen, joten odotin kärsivällisesti, kunnes ne olisivat ihan takuuvarmasti myöhässä. Samalla kuitenkin olin aivan varma, että kuukautiset olisivat kyllä alkamassa, mutta ne viivästyisivät vaan, koska mietin asiaa niin paljon. Tunsin myös vatsassa kuukautiskipumaista särkyä useampana päivänä, mutta en aluksi ymmärtänyt sen voivan viestiä raskaudesta. Ajattelin kivun ilman muuta kertovan kuukautisten olevan kyllä tulossa, mutta kehoni vaan lykkäisi niiden alkamista. Muuten mitään erityisiä merkkejä ei juurikaan ollut – yhtenä yönä kyllä heräsin siihen, että toinen rintani oli yhtäkkiä vähän kipeytynyt, mutta kyseessä oli rinta josta leikattiin pari vuotta sitten hyvänlaatuinen kasvain, joten ajattelin sen liittyvän siihen.

Perjantaina kuukautisia ei vieläkään kuulunut, joten nyt ne olisivat virallisesti ainakin päivän myöhässä. Anton lähti aamupäivällä ystävänsä polttareihin koko viikonlopuksi. Kävin iltapäivällä kaupassa ja päätin samalla ostaa raskaustestin ihan varmuuden vuoksi – voisin tehdä sen viimeistään seuraavana aamuna, jos kuukautisia ei vieläkään kuuluisi. Tuolloin olisi nimittäin ystäväni kolmekymppiset ravintolassa ja halusin tietää, joisinko illallisella viiniä vai en. Viestittelin ystäväni kanssa asiasta ja hän ihmetteli, miksi en tekisi testiä heti. ”Samaa tulosta se tänäänkin näyttää, tee se nyt!!”.  Hän myös kertoi, miten (itse asiassa lähes päivälleen!) pari vuotta sitten hänellä oli ennen plussatestiä ollut juuri samanlaista, kuukautismaista vatsakipua. Rohkaistuin ja päätin tehdä testin – jännitti ihan hirmuisesti.

Muistan elävästi hetken, kun istuin meidän pikkuruisessa vessassa ja tuijotin lattialla olevaa raskaustestiä, joka alkoi vilkkua sen merkiksi, että testi olisi onnistunut ja tuloksessa kestäisi hetki. Yhtäkkiä ruudulle ilmestyikin nopeasti + ja nappasin testin kädet täristen huutaen MITÄÄÄ. Eihän tämä voinut olla totta, että olisin raskaana!! Kädet edelleen täristen otin FaceTime -puhelun tälle samaiselle ystävälleni ja näytin onnellisen shokissa ja epäuskoisena testiä ruudulle heti hänen vastattua. Ystäväni puhkesi itkuun ja totesi, ”Jonna sä oot raskaana!”.

Tästä alkoi maailman pisin viikonloppu, kun en päässyt jakamaan uutisia Antonin kanssa kuin vasta sunnuntaina hänen palattua polttareista – en tietenkään halunnut kertoa asiasta hänelle minkään Whatsapin välityksellä, vaan kasvokkain. Oli toisaalta myös ihan hauskaa fiilistellä asiaa hetki ihan itsekseen – latasin heti useamman raskaussovelluksen ja lueskelin kaikkea mahdollista tietoa. Ainiin ja tilasin tuolloin perjantaina vielä Woltilla apteekista toisen, digitaalisen viikot näyttävän raskaustestin, koska epäilin olisiko tekemäni early detection -testi kuitenkaan luotettava. Samaa tulosta sekin kuitenkin näytti ja antoi viikot 2-3, aloin hiljalleen uskoa <3 Mietin koko viikonlopun, miten kertoisin Antonille (hänen tullessa pienessä krapulassa polttareista kotiin, hahah) – halusin jotenkin yllättää hänet. Lopulta päätin kääräistä testin silkkipaperikasaan ja laittaa sen pieneen paperikassiin huijaten, että olisin ostanut hänelle huomenlahjan. Olimme nimittäin puhuneet huomenlahjoista paljon ja ajatelleet, että hankkisimme jotain toisillemme näin jälkijunassa vasta häiden jälkeen. Yllätys onnistuikin ihan täydellisesti <3 Olen iloinen, että päätin myös videoida tuon hetken muistoksi, sillä siihen on ollut ihana palata myöhemminkin.