Kaupallinen yhteistyö: Posti & Asennemedia
Vähän päälle vuosi sitten kirjoitin tekstin yksinäisyydestä ja aikuisiällä ystävystymisestä. En ollut ehkä koskaan jännittänyt julkaise -napin painamista niin paljon kuin tuolloin, postaus oli virunut luonnoksissani ikuisuuden ennen kuin olin kerännyt tarpeeksi rohkeutta sen julkaisemiseen. Se olikin tähän asti henkilökohtaisin ja jännittävin, mutta samalla ehdottomasti myös palkitsevin koskaan julkaisemani postaus. Ajattelin ennen julkaisua, että jos voisin tekstilläni tuoda vertaistukea edes yhdelle yksinäisyyttä kokevalle, olisi jännittäminen ja itsensä avaaminen sen arvoista. Lopulta se olikin yksi luetuimpia ja tykätyimpiä postauksiani, jonka myötä sain myös valtavasti yksityisviestejä ja kiitosta siitä, että puhuin aiheesta.
Tuolloin alunperin pelkäsin, voinko minä puhua yksinäisyydestä, kun en kuitenkaan ole täysin yksin. Olihan minulla kuitenkin avopuolisoni ja tämän perhe samassa kaupungissa, sekä oma perhe ja ystäviä välimatkan päässä, vaikka he eivät olleetkaan arjessa fyysisesti läsnä. Lukuisia saamiani viestejä ja kommentteja lukiessani kuitenkin vahvistui ajatus siitä, että ei ole vain yhdenlaista yksinäisyyttä, vaan tunne on tuttu todella monille eri elämäntilanteissa oleville – esimerkiksi uudelle paikkakunnalle työn, opiskeluiden tai rakkauden perässä muuttaneille, ulkomailla asuville tai muuten vaan aikuisiällä ystävystymisen kanssa kamppaileville. Viimevuotisen postaukseni myötä ymmärsin, että keskustelulle yksinäisyyden eri muodoista on tarvetta. Palasin aiheeseen ohimennen myös viime kesänä, kun teema oli sosiaalisessa mediassa jälleen pinnalla. Vaikka en kokenut oloani enää yksinäiseksi muutettuamme pois Tampereelta, tiesin kuitenkin tismalleen, miltä tuntui kun somen perusteella kaikki vaikuttivat olevan isojen kaveriporukoiden ympäröimänä viettämässä kesäiltaa. Teki mieli muistuttaa jotakuta ruudun takana olevaa ja näin ajattelevaa siitä, miten sosiaalinen media luo aina omat illuusionsa ja että et ole yksin <3
Kuten todettua, aikuisiällä ystävystyminen ilman opiskelu- tai työpaikan suomia “helpompia” olosuhteita voi olla haastavaa – se vie aikaa ja vaatii hurjasti omaa aktiivisuutta. Minullekin kuitenkin tarttui Tampereelta matkaan yksi erittäin arvokas ystävyys ja sain uuden läheisen ystävän, jonka kanssa ollaan paljon yhteydessä nykyisestä välimatkasta huolimatta. On ihana onnistua löytämään vielä näin vähän vanhemmallakin iällä uusia ystävyyssuhteita, erityisesti kun tietää ettei se ole itsestäänselvyys. Niin kuin ei ystävyyssuhteita ikinä muutenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä, vaan niitä tulee arvostaa ja vaalia. Takaisin Helsinkiin muutettuamme olenkin arvostanut ystävien ja perheen lähellä oloa entistä enemmän. Toki viime vuosi toi omat haasteensa itse kullekin, eikä läheisiä pystynytkään näkemään niin paljoa kuin oli toivonut, mutta miten paljon minulle merkitsee se, että pystyn kuitenkin käydä esimerkiksi kävelyillä ystävien kanssa nyt asuessani samassa kaupungissa heidän kanssaan. Ja aina kun on ollut hieman parempi tilanne ja on ollut mahdollista nähdä ystäviä huolettomammin, niin olen muistanut nipistää itseäni siitä, miten kiitollinen olen heistä.
Tuntuukin tärkeältä olla mukana tässä Postin ystävänpäiväkampanjassa. Lähestyvä ystävänpäivä on hyvä hetki kertoa ystäville, miten paljon he merkitsevät – aivan erityisesti nyt, kun moni voi olla tilanteessa, jossa vaikka kauempana asuvia ystäviään ei ole pystynyt fyysisesti näkemään pitkään aikaan. Perinteisen fyysisen, käsinkirjoitetun postikortin lähettäminen ystävälle on äärimmäisen pieni, mutta saajalleen valtavasti iloa tuova teko. Miten paljon ilahduttaa, että ystävä on halunnut muistaa juuri sinua! Esimerkiksi jouluna olin tosi otettu ystäväni yllätyksenä lähettämästä joulukortista, nyt ajattelinkin puolestani yllättää hänet ystävänpäiväkortilla. Vietin paperikaupassa pitkän tovin valikoiden kauneimpia ystävänpäiväkortteja miettien mikä sopisi kellekin ystävälle!
Ystävänpäiväkorttien viimeinen lähetyspäivä on 8.2., joten muistathan laittaa kortit matkaan viimeistään silloin <3
Kuvat: Mona Visuri / Editointi minä
Ihana postaus ja kuvat ❣
Mullakin lukee kalenterissa isolla, että muista lähettää ystävänpäiväkortit. Vaikka muutamaa ystävää satun näkemään sattumalta ensi viikolla, on ihanaa saada postia, jotain muuta kuin mainoksia :D
Niin pieni teko, mutta varmasti suuri vaikutus näinä aikoina.
Ihanaa alkavaa viikonloppua! :)
Kiitos ihana Johanna 💗 Joo siinä on kyllä ehdottomasti oma fiiliksensä, kun kortti tulee ihan perinteisellä postilla! Täytyykin tänään käydä viemässä kortit kirjelaatikkoon, kun on viimeinen päivä postittaa ☺️
Kivaa alkanutta viikkoa!
Yksinäisyyttä on niin monenlaista! Itseeni on lähivuosina koskettanut äitien kokema yksinäisyys: oon itse saanut lapsen ystäväpiiristäni ensimmäisenä ja edelleen olen ainoa, kenellä on lapsi. Kovin usein ystävät tuntuvat unohtavan kutsua mukaan menoihin, koska “ei se kuitenkaan pääse”. Tuntuu hurjan yksinäiseltä ja hylätyltä, kun huomaa, että iso osa ystävistä on viettämässä iltaa, mutta mua ei edes pyydetty mukaan. Ja kaikista ikävintä siinä ehkä on, että melkein aina pääsisin kyllä mukaan, puolisoni oikein patistaa aina menemään jos on mahdollisuus. Olen lapseni tahtomalla tahtonut enkä ole yhtään katkera omista valinnoistani, mutta en vain jotenkin olettanut että se tarkoittaa ystävieni menetystä.
Voi onpa kurja kuulla! Oletko jutellut tästä ystäviesi kanssa? Voihan olla, että he eivät tosiaan vaan ymmärrä, että pääsisit kyllä osallistumaan ja haluaisit olla edelleen mukana illanvietoissa, vaikka lapsi onkin. Asiasta avoimesti jutteleminen voisi auttaa ☺️ Ja tietysti jos voisi myös löytää jostain äiti & lapsi -kerhoista (pahoittelut termit eivät ole hallussa 😂) samassa elämäntilanteessa olevia uusia ystäviä. Muistan, että tuossa aiemman postaukseni kommenttiboksissa eräs seuraaja kertoi kokeneensa yksinäisyyttä esikoisen kanssa kotona ollessa, mutta hän löysi uusia ystäviä juuri jonkin tällaisen lapsiperhe -kerhon kautta.
Kiitos kun kirjoitit ajatuksiasi, toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää! 🥰