Sain jo loppuvuodesta toiveen kirjoittaa postauksen ajatuksista ja suunnitelmista tätä uutta vuotta varten. Jos olisin kirjoittanut vastaavan postauksen vuosi sitten tammikuussa, olisi suunnitelmat kuulostaneet varmasti hyvin samanlaisilta – ainakin uuden asunnon ja häiden osalta, jotka molemmat ovatkin siirtyneet tälle vuodelle. Nyt asuntoa ei tosin tarvitse enää etsiä, häät ovat “jälleen” edessä (joskin epävarmuuden saattelemana) ja olosuhteet ovat muutenkin hyvin erilaiset. Mitä muita ajatuksia vuosi 2021 herättää, entä mitä suunnitelmia tai tavoitteita minulla on tälle vuodelle?

Tavoitteista mieleeni muistuikin juuri vuosi sitten kirjoittamani postaus “Tavoitteista ja unelmista“. Kerroin, miten se, että ei olekaan mitään suuria tavoitteita tai tiedossa seuraavaa steppiä uralla, saattaa välillä ahdistaa. Kuten postauksessa kirjoitinkin, se varmasti liittyi valmistumisen jälkeiseen aikaan, kun valmistuminen oli ollut niin pitkään iso, edessä siintävä päämäärä ja tuntui tavallaan tyhjältä kun sen oli viimein saavuttanut. Hauskaa miten näin vuotta myöhemmin tuota tekstiä lukiessani mietin, kuinka nyt on päällimmäisenä mielessä vaan valtava kiitollisuus siitä, että oli ylipäätään töitä koko tuon poikkeusvuoden ajan. Ihania töitä, jotka pitivät kiireisenä ja antoivat muuta ajateltavaa pandemian keskellä. Tuosta vuoden takaisesta tunteesta ei ole ainakaan tällä hetkellä tietoakaan, vaikka mitään mullistavia uratavoitteita ei ole siis tiedossa tällekään vuodelle. Ei pitäisi ottaa paineita tai tuntea mitään huonommuuden tunnetta, vaikka näkisi samaan aikaan muiden julistavan suuria tavoitteita ja suunnitelmia uralla etenemisestä. On aivan yhtä ok nauttia siitä missä on nyt – toki toivon kiinnostavia töitä ja uusia asiakkuuksia vanhojen tuttujen ohelle, mutta edelleen rakastan työtäni näin ja toivon voivani jatkaa tätä samaan malliin. Päivä päivältä arvostan enemmän sitä, että saan tehdä työkseni jotain, mistä nautin näin paljon.

Veikkaan, että viime vuosi opetti monia meistä pysähtymään ja elämään hetkessä – iloitsemaan siitä, mitä on tässä ja nyt. Ja juuri tätä mentaliteettia ajattelinkin noudattaa myös tänä vuonna. Totesin aiemmin Instagramissa, miten mottoni tälle vuodelle on, että sillä mennään, mitä annetaan. Etenkin tämän koronan aiheuttaman epävarmuuden keskellä on mahdotonta ennustaa tulevaa, saati että siihen pystyisi kaikilta osin itse vaikuttamaan, joten parempi mennä päivä kerrallaan ja ottaa mitä annetaan. Näin ajattelen erityisesti lähestyvien häiden suhteen, vaikkakin välillä olen myös tyystin unohtanut oman mottoni ja vaipunut pieneen harmistukseen, mutta ei auta kuin seurailla tilannetta. Lähtökohtaisesti olemme kuitenkin päättäneet, että naimisiin menemme toukokuussa joka tapauksessa – vaikkakin sitten pienessä piirissä tilanteen niin vaatiessa. Yritän hiljalleen pienen takapakin jälkeen päästä takaisin tuohon optimistisempaan ajatteluun ja toivoa, että voimme kyllä pitää jonkinlaiset häät <3

Tältä vuodelta odotan häiden lisäksi tietysti sitä jo alussa mainitsemaani uutta asuntoa, jonne päästään myöhemmin keväällä vihdoin muuttamaan. Tällaisen väliaikaisen vaiheen jälkeen tuntuu ihanalta ajatukselta päästä rakentamaan pysyvämpää kotia meille! Niin kiva päästä nyt jo pikkuhiljaa enemmän suunnittelemaan ja tekemään erilaisia valintoja pintaremppaa varten. Vaikka odotus on ollut pitkä, niin lopulta se on varmasti sen arvoista. En malta odottaa uuteen asuinalueeseen tutustumista, uusiin naapureihin törmäämistä ja kaikenlaisia uusia arkisia rutiineja – missä käydään kaupassa, mistä leipomosta haetaan joskus viikonloppuisin leipää tai croissantteja, mistä lähikortteleista tulee meidän suosikkeja kävelyille. Ja tietysti ennen kaikkea itse asuntoon asettumista, sen sisustamista meidän näköiseksi, läheisten kutsumista kylään ja kaikkia ihania arjen hetkiä uudessa kodissa.

Läheisistä puheen ollen, toivon niin paljon, että tänä vuonna olisi mahdollista viettää enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa. Huomaankin, että tämän jonkinasteisen sosiaalisen eristäytymisen myötä olen viime aikoina ollut hieman huono ehdottamaan näkemistä ystävilleni, vaikka nytkin voisi aivan hyvin käydä vaikka kävelyillä. Jos jonkinlaisen tavoitteen siis otan tälle vuodelle, niin aktivoitua tällä saralla ja muistaa ystäviä enemmän. Pysähtymisen lisäksi viime vuosi nimittäin opetti epäilemättä arvostamaan läheisten kanssa vietettyä aikaa entistä enemmän <3

Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle, tai mitä ajatuksia vuosi 2021 herättää?