Huomioita poikkeusajan jälkeen

On kyllä ihanaa, miten viime viikkoina on päässyt jo elämään pikkuisen normaalia arkea. Kulunutta kevättä nyt ajatellessa tuntuu kotikaranteenissa eläminen ihan absurdilta painajaiselta, kun tilalle on tullut näin mieletön kesä, hiljalleen ystävien ja perheen näkemistä sekä tavallisen elämän tuntua. Varovaisuus kolkuttelee kyllä yhä takaraivossa ja hyvä niin, koska tilanne ei toki vielä ole ohi, mutta edelleen hyvää käsihygieniaa noudattamalla ja järkeä käyttämällä pääsee varmasti pitkälle. Huojentavaa kuitenkin, ettei tarvitse enää elää pelkästään neljän seinän sisällä!

Kirjoitin maaliskuussa Huomioita karanteenin keskeltä -postauksen, jossa listasin erinäisiä huomioita parin ekan viikon varrelta ja myös oletuksia kotikaranteeniarjesta. Joku listaamistani kohdista tuli mieleeni ja nauroin miten päinvastaisesti lopulta menikin, joten päätin tehdä tällaisen karanteenin jälkeen -editionin. Huvittaa muuten myös miten mainitsin postauksessa, kuinka meneillään on jo päivä 12 kotona. Jos joku olisi tuolloin sanonut, että päiviä tulee montakymmentä lisää, niin olisin varmasti tippunut tuolilta :’D

Mekkojahattu1

– Ne suunnitellut ruokakauppakäynnit kerran viikossa vesittyivät varmaan ensimmäisen kuukauden jälkeen. Alkuun pysyimme tässä hyvin, mutta hiljalleen laiskistuttiin suunnittelussa ja lipsuttiin kerran viikossa -kauppaan periaatteesta. Äh, olisipa tästä jäänyt pysyvä tapa karanteeniajan myötä! Päivittäistä kaupassa juoksemista ei sentään ollut, aina kun oli vähän huono omatunto kun lähti kauppaan hakemaan jotain pientä tarvitsemaansa, joten niitä ylimääräisiä käyntejä pyrki kyllä välttämään parhaansa mukaan.

– Isoissa ihmismassoissa (jos kauppakeskuksen ruuhkaisia käytäviä tai vaikka ruokakaupan ahtaita hyllyvälejä nyt voi sellaisiksi kutsua) iskee edelleen pieni ahdistus. Etenkin kun ei ole viime kuukausien aikana juuri käynyt missään, missä olisi kerralla enempää ihmisiä, niin tuntuu hämmentävältä nähdä yhtäkkiä niin paljon porukkaa samassa paikassa. Pari viikkoa sitten kuljin ekaa kertaa julkisilla ja naurattaa miten ahdistuin jonkun tuntemattoman tullessa junassa istumaan viereeni, mutta huojennuin hänen ottaessa käsidesin esiin, hahah.

– Totesin tuossa maaliskuisessa postauksessa, miten iho tulee olemaan varmaan ihan huippuhyvässä kunnossa kevään jälkeen, kun ei tule meikattua lainkaan. Ensimmäisinä viikkoina en tosiaan meikannutkaan kuin joskus harvoin esimerkiksi jotain kotona kuvatessani, mutta pikkuhiljaa aloin laittamaan useammin vähän meikkiä ihan omien kotipäivieni iloksi. Ja se kyllä freesasi omaa fiilistäni!

Mekkojahattu3

– En löytänyt itsestäni sisäistä Picassoa, kuten somen perusteella moni muu karanteenin myötä maalausharrastuksen aloittanut. Ihastelin kyllä kaikkien muiden tuotoksia, vitsi miten upeita maalauksia! Olisi kiva sanoa oppineeni jotain uutta tai kehittäneeni itseäni karanteenin aikana, mutta lähinnä kulutin Netflixiä entistäkin ahkerammalla syötöllä.

– Kuten olen täällä pariin otteeseen todennut, niin fiilikset vaihtelivat koronakevään aikana todella paljon ja tuntuu että sellainen selittämätön alakuloisuus ja ahdistuneisuus tuli aina tasaisin väliajoin.

– Nouto- ja tilausruokaan meni paljon enemmän rahaa kuin normaalioloissa. Vielä Tampereella asuessamme Wolt oli ahkerassa käytössä ja tilattiin aivan liian usein jotain kotiin, onni siis sinänsä että Helsinkiin muutettuamme emme asu enää Woltin tai ainakaan minkään hyvien ravintoloiden kuljetuspiirissä. Säästyy meinaan ainakin rahaa, kun lempiraflat eivät ole pelkän swaippauksen päässä ja on pakko kokata itse.

– Välillä sai lukea lehdistä, miten tämän kevään aikana oli monella joko parisuhde koetuksella taikka päinvastoin vahvistunut, ja minusta oli ihana huomata tämän ajan nimenomaan vahvistaneen meitä entisestään. Nautin yhteisestä ajasta kotona ja ennen kaikkea tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että on joku jonka kanssa jakaa kaikki tämä <3

Mekkojahattu2

– Olin kevään aikana aivan järjettömän laiska kotitreenaaja ja urheilin todella vähän. Kotitreenejä kertyi jos ei nyt yhden niin korkeintaan kahden käden laskettavin sormin, mikä on muutamalle kuukaudelle kuitenkin aika surkea suoritus. Pitkistä kävelylenkeistä sen sijaan innostuin, joten on sekin onneksi parempi kuin ihan nollasaldo! Olen tässä juuri mietiskellyt, että koskakohan sitä uskaltaisi takaisin salille. Tekisi mieli päästä jo kunnolla treenaamaan totuttuun tapaan, mutta jotenkin ajatus nihkeästä salista ja kaikken hipelöimistä välineistä ei houkuttele, haha. Oletteko te jo palanneet takaisin kuntosaleille?

– Innostuin nettishoppailemaan, näin on varmaan käynyt jollekulle muullekin karanteenin aikana! Nauratti miten jossain vaiheessa sama ystävällinen postimies toi paketin oven taakse harvase päivä ja huikkailin hänelle perään “kiitos taas!”.

Samaistuuko joku näihin, entä teittekö jotain muita omia huomioita viime kuukausien aikana?

Photos: Aino Maaranta / Edit by me

2 thoughts on “Huomioita poikkeusajan jälkeen

  1. Nettishoppaaja täälläkin! Tosin omalla kohdallani se oli toki vaatteita muutamia, mutta ennenkaikkea huonkaluja joka sitten olikin vähän kalliimpi paukku :D Onneksi ei tartte nyt sitten hetkeen sisustaa enää mitään.

    Salilla olen käynyt, meillä ainakin niin hyvät desinfioinnit siellä että harkitun riskin otin sinne mennessä. Tekee omalle päälle hyvää kun pääsee oikeasti treenaamaan ja tekemään ninikuin on tähänkin saakka tottunut tekemään.

    Aurinkoista Juhannusta!

    1. Haha, voin vaan kuvitella että iski pesänrakennusvimma näiden kotiviikkojen aikana! Jos olisi ollut jo uusi koti mitä sisustaa, niin olisi ollut kyllä mulla varmasti sama juttu 🙈

      Ehkä täytyy uskaltautua itsekin sinne salille, kyllä nyt alkaa tuntua siltä että voisi jo mennä. Eiköhän niitä tosiaan desinfioida niin hyvin ja täytyy vaan toivoa, ettei kukaan tule kipeänä salille treenaamaan!

      Samoin hei sinne ihanaa juhannusta 😍

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *