Loppukesän luovuusblokki

Olen huomannut viime päivinä olevani jonkinlaisen luovuusblokin keskellä. Päässä pyörii ajatuksia ja ideoita, mutta ei ole kuitenkaan inspiraatiota ottaa härkää sarvista ja toteuttaa niitä sanoin tai kuvin. Läppäri on täynnä viikkojen ja jopa kuukausien takaisia kuvia, mutta en saa kirjoitettua mitään niiden kaveriksi. Puhumattakaan niistä kaikista vähänkään henkilökohtaisimmista postausaiheista, jotka palaisin halusta saada julkaistuksi ja jaettua teidän kanssa, mutta joita en vaan saa kirjoitetuksi kasaan. Normaalisti syksyä kohden pursun intoa ja inspiraatiota uuden luomiseen, joten on tullut sellainen hämmentynyt fiilis, että enhän minä ole tällainen.

Italia1

Olen yrittänyt rauhoitella itseäni, että kaikissa luovuutta vaativissa duuneissa tulee varmasti joskus hetkiä, kun tuntuu että luovuus ei oikein kukoista. Ehkä tässä vaiheessa vuotta ilmassa on jonkinlaista haikeutta kesän loppumisesta ja toisaalta epätietoutta siitä, mitä kaikkea syksy tulee tuomaan tullessaan. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen syksyn alkaessa en myöskään ole enää opiskelija, vaan ainoastaan täysipäiväinen yrittäjä. Ei sillä, että opiskelijastatus olisi vaikuttanut arkeeni hallitsevasti enää Vaasa-vuosien jälkeen, mutta silti jokin tuntuu erilaiselta. Uskon kuitenkin, että suurimpana taustalla tässä henkisessä blokissa on se, miten paljon olen ollut kotona Tampereella ja tehnyt töitä yksin. Kukapa sitä nyt saisi erityisemmin uusia ideoita tuijotellessaan omassa ylhäisyydessään samoja seiniä työpäivästä toiseen. Tai ehkä joku juuri saakin, ollaanhan me kaikki erilaisia. Pitkästä aikaa huomaan todella kaipaavani ympärilleni työyhteisöä tai ainakin useampaa kollegaa, joiden kanssa tehdä välillä yhdessä töitä. Katselen kaiholla helsinkiläisten bloggaajien yhteisöllistä toimistomeininkiä – miten ihanaa, että aina olisi vieressä joku, jonka kanssa sparrailla tai jonka kanssa kuvata yhdessä.

Tänään lähdenkin loppuviikoksi Helsinkiin ja nauroin poikaystävälleni näitä tuntoja hänelle purkaessani, että lähden inspiraatioretriitille. Oikeasti menen parin työjutun perässä sekä läheisten synttäreitä viettämään, mutta muutama päivä muissa maisemissa tulee kuitenkin tosi hyvään saumaan. Päiväni Helsingissä ovat huomattavasti aktiivisempia ja näen ystävien ja perheen lisäksi myös kanssabloggaajia ja asiakkaita, joten imen itseeni siellä aina uutta virtaa myös työn saralla. Ja toisaalta sellaisten hektisten ja super sosiaalisten päivien jälkeen nautin taas niistä rauhallisista kotitoimistopäivistä, tiedostan tarvitsevani molempia.

Uskon, että se inspiraatiota tursuava ja lähestyvästä syksystä voimaa saava minä vielä herää.

4 thoughts on “Loppukesän luovuusblokki

  1. Mulla on ollut jo pidemmän aikaa tälläinen luovuusblokki ja olen yrittänyt miettiä miten siitä pääsee eroon. Mutta siitä stressaaminen ei ainakaan auta. Ajan kanssa se varmasti helpottaa :) Tsemppiä sinne! :)

    1. Voi ei! Toisaalta lohduttavaa kuulla, että muiltakin tällaisia blokkeja löytyy. Olet kyllä ihan oikeassa, että stressaamisesta ei ainakaan ole mitään hyötyä. Toivottavasti sielläkin helpottaa pian ja inspiraatio iskee taas! ☺️

  2. Täälläkin yksi samasta ongelmasta jo pitkään kärsinyt. Ehkä asiaan saisi helpotusta, kun löytäisi jonkun uuden näkökulman siihen omaan tekemiseen/elämään. Sitä jotenkin jumittuu niihin samoihin tuttuihin elämäntapoihin ja mitäs uutta ne samat tutut toimintatavat enää herättävät? Suosittelen hyppäämään ulos omalta mukavuusalueelta ja tekemään jotain erilaista, yllättävää ja katsomaan asioita pintaa syvemmälle uusin silmin. Miettiä, mikä elämässä on itselle aidosti tärkeintä ja arvokkainta. Tsemppiä uuden inspiraation löytymiseen!

    1. Hyviä ajatuksia, kiitos näistä Sofia! Olen ehdottomasti samaa mieltä, että välillä täytyy hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle ja uskaltautua kokeilemaan jotain uutta. Ehkä tällainen uuden kaipuukin kuuluu tähän syksyyn :) Samoin paljon tsemppiä, toivottavasti pian helpottaa ja inspiraatio palaa sinnekin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *