Kolmevuotias karvainen rakkaus

Juhannus on aina muistutus siitä, että pian juhlitaan myös meidän rakkaan karvaisen perheenjäsenen synttäreitä. Midsummer Magic viralliselta nimeltäänkin. Eilen Telmalla tulikin mittarissa täyteen kolme vuotta <3 Aika on mennyt kyllä ihan hurjan nopeasti, ihan kuin Telma olisi vasta tullut meille minikokoisena kömpelönä pentuna. Toisaalta taas tuntuu, että Telma olisi ollut aina osa tätä meidän pientä perhettä. Edelleen kuitenkin jonkun kysyessä lenkillä Telman ikää havahdun vastatessani ihan itsekin, että onhan se tosiaan jo ihan aikuinen koira (vaikka sitä pennuksi aina luullaankin).

Telma5

Koiran hankinta on ollut kyllä yksi meidän parhaista päätöksistä. Emme osaisi enää kuvitellakaan, ettei meillä olisi tätä pientä sulostuttajaa! Telma tuo niin paljon iloa, naurua ja rakkautta meidän arkeen. Päivittäin saamme nauraa sen hölmöilyille – kuten sille, kun se istuu pupuasennossa keskellä olohuonetta odottamassa, että joku heittäisi lelua. Päivittäin saamme todeta, miten ihanalta tuntuu kun se kömpii viereen päiväunille tai toivottaa onnellisena tervetulleeksi kotiin. Toki välillä on myös niitä päiviä, kun koira saa raivon partaalle, mutta eivätköhän ne hetket kuulu jokaisen koiranomistajan elämään joskus. Ne ovat kuitenkin harvassa, Telma on niin tärkeä osa tätä meidän pientä perhettä <3

Telma6

Paljon onnea maailman rakkain karvapallo!

10 thoughts on “Kolmevuotias karvainen rakkaus

    1. Telma kiittää kovasti onnitteluista 💗 Aika on todellakin mennyt ihan hullun nopeasti, melkein vastaan jonkun kysyessä Telman ikää että juu pentu se vielä on 😂

  1. Ihana Telma❣ Paljon onnea rapsutusten kera😇
    Meillekin on viime aikoina herännyt koirakuume ja usein kuvittelemmekin koiran menoihimme ja koti-iltoihin mukaan. Nimikin olisi jo tiedossa (tosin poikaystävä ei sitä ihan täysin hyväksy), mutta rotu aiheuttaa päänvaivaa. No, kaikki aikanaan 😊

    1. Telma lähettää kiitokset onnitteluista 😍 Voi, koirakuume on kyllä paha! Uskon, että sen sitten tuntee kun palaset loksahtaa paikoilleen ja jokin rotu tuntuu oikealta. Muistan miten haaveilin pitkään Cavalierista, mutta poikaystävän allergian vuoksi oli keksittävä jokin ei-allergisoiva rotu, mutta mikään ei jotenkin tuntunut “omalta”. Lopulta tapasin ensimmäistä kertaa ystävän maltankoiran ja se oli sitten menoa se, tiesin heti, että tämä olisi meidän rotu!

  2. Ai että, hän on suloinen!<3 Kyllä koira on ihan ehdottomasti aina osa perhettä. Meidän koko perhe muistelee niin lämmöllä vieläkin meidän perheen Helmi-koiraa, vaikka hän lähtikin koirien taivaaseen jo useampi vuosi sitten. Koirat on niin vain täyttä hyvyyttä <3
    Terveisiä ihanuudelle ja kiitos postauksesta sinulle!:) Mukavaa loppuviikkoa molemmille!<3
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Voi, tiedän tunteen 💗 Minullekin oli aikoinaan kova paikka, kun siskoni koira (joka tuli perheeseemme siskoni asuessa vielä tuolloin kotona) nukkui pois. Koirat ovat niin tärkeä osa perhettä ja arkea!

      Ihanaa alkavaa viikonloppua, Ida! :)

  3. Ihana Telma! <3 Olisipa kiva lukea tarkemmin teidän arjesta koiran kanssa, miten päivärutiinit sujuu ja minkälaisia aikataulullisia tai ajankäytöllisiä haasteita olette ehkä kohdanneet. Itsellänikin kova koirakuume ollut jo pidemmän aikaa ja pohdiskelen miten koiran hoitaminen mahtuisi mukaan nykyiseen elämänvaiheeseen, työkiireineen ja harrastuksineen. Tuntuu, että valitettavan usein ihmiset, jotka ovat hankkimassa ensimmäistä koiraansa, eivät täysin hahmota kuinka paljon aikaa ja huolenpitoa karvainen kaveri kuitenkin vaatii :)
    Onnea synttärisankarille! :)

    1. Kiva postausidea! Voisin jossain vaiheessa koittaa kirjoitella hieman lisää meidän päivärutiineista koiran kanssa :) Ja nimenomaan hyvä, että mietit koirakuumeen keskellä perinpohjin, miten koira sopisi omaan elämäntilanteeseen ja onko valmis antamaan tarpeeksi aikaa. Koira vaatii kuitenkin aikaa ja rakkautta! 🧡

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *