Kaupallinen yhteistyö: Euroopan komission Suomen-edustusto & Asennemedia

Yhteistyöni Euroopan komission kanssa jatkuu taas – jos et ole vielä kurkannut aikaisempia postauksiani, niin olen kirjoittanut yhteistyön tiimoilta tähän asti koulutuksesta sekä naisyrittäjyydestä. Tämä yhteistyö on ollut kyllä jo nyt todella antoisa ja varmasti opettavaisin koskaan tekemistäni kampanjoista, sillä olen oppinut niin paljon uutta. Miten nykypäivän lukio-opetus eroaa omista ajoistani ja miten EU tukee opiskelua, miten suomalainen muotialan yritys kansainvälistyy ja minkälaisia tukia sitä varten on olemassa, entä mitä tapahtuu Brysselissä Euroopan komissiossa? Olen päässyt tapaamaan ihmisiä hankkeiden takana sekä eri alan ihmisiä, jotka tekevät omaa työtään valtavan intohimoisesti. Ennen kaikkea tämä on saanut minut ajattelemaan näiden konkreettisten esimerkkien myötä entistä enemmän sitä, miten iso merkitys EU:lla on ihan meidän jokaisen elämään – en voi olla kuin ylpeä siitä, että saan toimia komission lähettiläänä!

Tällä kertaa sivutaan jälleen koulutusta, tämän postauksen teemana on nimittäin Erasmus+ -vaihto. Pidempään blogiani lukeneet varmasti muistavatkin, että minulla on myös omakohtaista kokemusta opiskelijavaihdosta muutaman vuoden takaa, joten aihe on jälleen sydäntäni lähellä. Olin onnekas ollessani yksi 5 900 suomalaisesta korkeakouluopiskelijasta, joka osallistui Erasmus+ vaihtoon – kokonaisuudessaan vaihtoon lähti silloin 330 000 opiskelijaa. Erasmus+ ei kuitenkaan ole ainoastaan yliopisto-opiskelijoille suunnattu projekti, vaan se tarjoaa myös esimerkiksi opettajille opettajavaihtoja, harjoitteluja eri koulutustaustaisille ihmisille sekä vapaaehtoistyötä eri jäsenmaissa Solidarity Corpsin myötä. Tämä oli itselleni uutta tietoa, sillä olen luullut Erasmuksen liittyvän ainoastaan opiskeluihin, mutta olikin kiinnostavaa kuulla, että sen avulla kehitetään monen eri alan osaamista ja työkokemusta.

Gentissä vaihto-opiskeluaan suorittava Mari

Sateinen mutta kaunis Gent

Tässä postauksessa kuitenkin keskitytään Eramus+:saan nimenomaan opiskelujen näkökulmasta. Kävin keväällä Belgiassa tapaamassa suomalaista vaihto-opiskelijaa Maria, joka opiskelee Tampereen yliopistossa hallintotieteitä ja suorittaa nyt vaihtoaan Gentissä. Mari päätyi hakemaan nimenomaan Erasmus -vaihtoon sen helppouden takia – kaikki käytännön asiat hoituvat Euroopan sisällä helposti, ei ole lukukausimaksuja, saa Erasmus -apurahan ja kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus lähteä ja päästä kouluun. Nämä olivat pääsyitä miksi itsekin halusin vaihtoon Eurooppaan – kynnys lähteä on pieni, kun käytännön järjestelyjä ei paljoa vaadita. Vaihtoon lähteminen ei kuitenkaan ollut minulle monien opiskelutovereiden tapaan mikään itsestäänselvyys, ennen yliopiston aloittamista en olisi kuvitellutkaan lähteväni jossain vaiheessa ulkomaille opiskelemaan. Tajutessani miten hienosta mahdollisuudesta tässä onkaan kyse, hain minäkin tosiaan lopulta vaihtoon Etelä-Ranskan Marseilleen. Ja kyllä muuten harmittaisi, jos en olisikaan päättänyt lopulta lähteä. Opiskeluvaihto on ollut varmasti yksi hauskimpia kokemuksiani ja yhä muistelen lämmöllä aikaani Ranskassa. Kolme vuotta sitten tähän aikaan valmistauduin yliopiston tenttiviikkoon Etelä-Ranskan rannalla auringosta ja lämmöstä nauttien – ei yhtään hullumpi opiskelumiljöö siis!

Mari kertoi olevansa tosi kiinnostunut EU:sta ja toivovansa työllistyvänsä EU:lle tulevaisuudessa, joten hän koki vaihdon olevan siinäkin mielessä hyödyllinen. Ylipäätään ulkomailla opiskelemisen myötä kertyvä kansainvälinen kokemus on tämän päivän työelämän kannalta varmasti todella iso etu. Monessa työpaikassa (alasta toki riippuen) kansainvälistä kokemusta ehkä jopa odotetaan tai ainakin sitä pidetään suuressa arvossa, ovathan yrityksetkin tänä päivänä yhä monikansallisempia. Moni ystävänikin on kertonut, kuinka työnantaja on työhaastattelussa nostanut esiin vaihdon, ja kansainvälinen kokemus on varmasti yksi keino erottua työnhaussa. Ulkomailla opiskelu paitsi kehittää osaamista ja kasvattaa verkostoja, niin se on myös eräänlainen osoitus itsenäisyydestä – tällaisia piirteitä arvostaa taatusti jokainen työnantaja.

Pystyinkin samaistumaan Marin puheisiin siitä, miten vaihtoon lähtö oli itsenäistymisen paikka. Olen aina puhunut sen puolesta, miten jokaiselle tekisi joskus hyvää lähteä niistä omista tutuista ympyröistä uusiin tilanteisiin, joissa on pärjättävä myös yksin. Tällaiset tilanteet kasvattavat ja saattavat opettaa jotain uutta itsestä, mutta ne ovat myös oiva tapa kehittää uutta tukiverkkoa. Mari sanoikin ihanasti, miten vaihdossa on ollut parasta se, miten “kaikki ovat kokonaan luopuneet vanhasta ja ollaan yhdessä aloitettu jotain uutta puhtaalta pöydältä”. Jos sieltä ruudun takaa löytyy jotain vaihtoon tulevaisuudessa lähteviä, niin Mari neuvookin menemään ennakkoluulottomasti mukaan etenkin alussa kaikkeen mitä järjestetään, jotta löytää sen oman paikkansa ja uudet ihmiset ympärille. Tämän voin myös itse allekirjoittaa – erityisesti ne ensimmäiset päivät ovat ratkaisevia sen kannalta, että pääsee mukaan menoon ja löytää samanhenkiset ystävät. Muistan alun olleen itselleni myös ajoittain vaikeaa, kun yhtäkkiä iski vasten kasvoja se, että täällä minä nyt tosiaan elän seuraavan puoli vuotta kaukana läheisistäni. Äkkiä sitä kuitenkin tottuu uuteen arkeen ja keskittyy nauttimaan sekä arvostamaan sitä, ettei tällaista tilaisuutta luultavasti tule enää tulevaisuudessa eteen.

Gentin yliopisto

Marin kanssa tuli puheeksi myös se, miten jotakuta saattaa jännittää vaihtoon lähtemisessä esimerkiksi omasta mielestä heikko kielitaito ja vaikka kursseilla esitelmien pitäminen vieraalla kielellä. Hän kuitenkin rohkaisi, miten vaihto on juuri loistava tapa kasvattaa omaa varmuutta ja kielitaitoa, kun harva opiskelutovereistakaan puhuu vaikkapa englantia äidinkielenään. Minulle vaihto olikin juuri kielitaidon vahvistamista – olin toki käyttänyt englantia aiemmissa asiakaspalvelutöissäni, mutta sellainen päivittäinen kanssakäyminen vieraalla kielellä ja arkiset tilanteet ovat kuitenkin ihan eri asia. Samassa pääsin treenaamaan ranskaa, en nyt tosin mitään sujuvaa ranskaa puhu tänäkään päivänä, mutta paloni kieltä kohtaan kasvoi ja ymmärrän sitä paremmin. Koen saaneeni tosi paljon varmuutta siitä, että puhuin päivittäin englantia vaihtarikavereiden kanssa ja pidin esitelmiä englanniksi, mihin en taas ole omissa opinnoissani Suomessa tottunut.

On todella etuoikeutettua, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus lähteä kartuttamaan arvokasta kokemusta, verkostoitumaan ja kansainvälistymään ulkomaille apurahan kera. EU:n budjetti Erasmus+ ohjelmalle vuonna 2017 oli 2,6 miljardia euroa – näin maallikon korvaan se kuulostaa ihan valtavalta summalta. Tällaisia EU:n mahdollistamia etuuksia ja Euroopan unionin sisällä tapahtuvaa helppoa liikkuvuutta ei osaa ehkä aina arvostaa, kun siihen on vuosien myötä jo niin tottunut. Asia kuitenkin realisoituu pohtimalla esimerkiksi sitä, miten Iso-Britannian vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden käy tulevaisuudessa brexitin myötä – onko Britteihin mahdollista lähteä tulevaisuudessa vaihtoon ilman oleskelulupaa ja katkeaako EU-rahoitus? Saa ainakin perspektiiviä siihen, miten helppoa moni asia EU:n sisällä on.

Ensi kerralla syvennytäänkin hieman siihen, mitä tapahtuu Brysselissä Euroopan komissiossa ja keskustellaan myös kestävästä kehityksestä päästessäni tutustumaan meren puhdistukseen Italiassa – tätä teemaa odotan itse jo innolla! Oli kyllä jälleen niin kiinnostavaa päästä tutustumaan entistä syvemmin EU:n toimintaan ja vieläpä Belgiasta käsin. Nämä asiat ovatkin ajankohtaisia nyt, kun toukokuussa lähestyvät myös europarlamenttivaalit. Tänä vuonna on puhuttu paljon äänestämisen tärkeydestä täällä kotimaassa eduskuntavaaleissa, mutta yhtä lailla tärkeää olisi käyttää äänioikeuttaan myös näissä eurovaaleissa. Yle:n uutisten (9.5.2018) mukaan suomalaisten nuorten äänestysprosentti vuoden 2014 eurovaaleissa oli vain kymmenen prosenttia, mikä on todella hälyttävä luku – samaisen uutisen mukaan naapurimaassamme Ruotsissa nuorista 66 % käytti äänioikeuttaan. Ymmärrän, että monelle EU voi tuntua kovin etäiseltä, mutta olisi tärkeää ymmärtää, että siellä tehtävä päätöksenteko koskettaa meitä suomalaisiakin.  Juuri siksi tämä yhteistyö on ollut mielestäni loistava tapa tuoda EU:ta lähemmäs meitä ihan tavallisia pulliaisia ja lähestyä aihetta ymmärrettävin, konkreettisin esimerkein, jotka koskettavat meidän kaikkien arkea.