Vakkarilukijani Mimmu heitti minulle jo hävettävän kauan aikaa sitten postaustoiveen, josko voisin kirjoittaa tulevaisuuden haaveistani. Tämä oli jäänyt luonnoksiini roikkumaan, kunnes asia muistui jälleen mieleeni meidän keskusteltua haaveista ystävieni kanssa. Ensimmäistä kertaa aihetta miettiessäni mieleeni tuli heti, kuinka olin luonnostellut postausta haaveistani jo pari kesää sitten kirjoittaen muutamasta asiasta, joista unelmoin juuri nyt. Sekin postaus kuitenkin unohtui sinne luonnosten sekaan, mutta myöhemmin siihen palatessani oli hauska huomata, miten yllättävän moni asia listalta oli toteutunut. Tuolloin kirjoitin muun muassa haaveilevani koirasta, joka tulikin pieneen perheeseemme yllättäen jo muutaman kuukauden päästä tekstin kirjoittamisesta, sekä keskusta-asunnosta leveine ikkunalautoineen ja korkeine huonekorkeuksineen. Mitä nyt kaupunki muuttui matkan varrella alkuperäisistä suunnitelmista, mutta hassua miten unelmilla on usein tapana toteutua.
Kuten Mimmukin totesi tuolloin kommentissaan, ikinä ei tiedä minne elämä kuljettaa, mutta suunnitella ja haaveilla saa aina. Ja pitääkin, uskon nimittäin siihen, että villeimmätkin unelmat voivat toteutua, jos niihin vain itse uskoo tarpeeksi. Uskon myös, että kun asiat sanoo ääneen tai esimerkiksi kirjoittaa haaveet ihan vaan itselleen ylös, niin ne tulevat suuremmalla todennäköisyydellä myös tapahtumaan. Kun itse tiedostaa omat unelmansa, tulee tällöin myös tehtyä asioita sen eteen, että ne toteutuvat.
Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia ne omat tulevaisuuden haaveet ovat. Totesimme tyttöjen kanssa aiheesta keskustellessa, että on yllättävän vaikea määritellä tarkemmin, mitä kaikkea omalta tulevaisuudelta toivoo. Yleisesti ottaen haaveilen tietenkin siitä, että sekä minulla että läheisilläni olisi edessä pitkä ja terve elämä – niin perheelläni, ystävilläni kuin avopuolisollanikin. Pidän itseäni myös ihan mielettömän onnekkaana, kun olen löytänyt jo näin nuorena rinnalleni ihmisen, jonka kanssa tahdon jakaa tulevaisuuteni. Haaveilen naimisiinmenosta ja pidemmällä tähtäimellä myös perheen perustamisesta. Jos joku kysyisi, minkä ikäisenä haaveilisin perheenlisäyksestä en osaisi vastata sen tarkemmin, mutta vielä hetkeen en näe sitä ajankohtaisena. Uskon, että sen aika tulee sitten kun on tullakseen, eikä lapsien saamista voi tietenkään edes pitää itsestäänselvänä asiana.
Tulevaisuuteen liittyy tietysti vahvasti myös urahaaveet. Juuri nyt teen yhtä unelmieni työtä elättäessäni itseni yrittäjänä tekemällä sitä mistä nautin ihan suunnattomasti, mutta tulevaisuus on täysin avoinna. Tavoitteenani on valmistua pian kauppatieteiden maisteriksi, minkä jälkeen alan varmasti pohtia enemmän, mitä haluaisin tehdä jatkossa. Olen kuitenkin oppinut olemaan stressaamatta asiaa liikaa (jo oli aikakin vuoden parin hätäilyn jälkeen) – ennemminkin nautin nykyhetkestä ja katson, mihin suuntaan elämä vie. Minulla on paljon nykyiseen työhöni liittyviä unelmia ja tavoitteita, mutta niistä voisin kirjoittaa ihan omassa postauksessaan, sillä tähän liittyy vahvasti myös toinen aihe – itseensä ja omaan tekemiseensä uskominen.
Aiemmin ajattelin, että tulevaisuudessa en näkisi itseäni enää yrittäjänä vaan ennemmin palkkatyöläisenä, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mieleni on alkanut muuttua. Juuri juttelimme isosiskoni kanssa, kuinka nuorempana me molemmat yrittäjäperheen kasvatit ajattelimme, ettei meistä olisi yrittäjiksi, mutta ehkä se kuitenkin on jollain tapaa veressä. Olisi mieletöntä löytää tulevaisuudessa joku oma juttu, mihin laajentaa tätä nykyistä yritystäni. Unelmieni työssä saisin haastaa itseäni, oppia uusia asioita, hyödyntää vahvuuksiani ja tehdä töitä kivassa työympäristössä. Mitä se työ sitten tulee joskus olemaan ja tulenko olemaan yrittäjä vai palkkatyöläinen, niin sen näyttää aika.
Ystävieni kanssa haaveista jutellessa tuli puheeksi se, miten kaikista tärkeintä on se onnellisuuden tunne. Haaveilen tuntevani oloni tulevaisuudessa vähintään yhtä onnelliseksi kuin nyt. Perhe ja läheiset ovat arvomaailmassani korkeimmalla, joten kunhan tärkeät ihmiset ovat ympärilläni, niin tulevaisuus näyttää aika hitsin hyvältä <3
Olisi ihana kuulla, mistä te haaveilette? Oli se sitten jotain pientä tai suurta.
Photos: Riikka Kuusisto / Edit by me
Tää oli kivs postaus!:) Se, että haaveilee, auttaa näkemään kokonaiskuvaa arjessa räpiköidessä, ja luo merkityksiä ja ihanaa innostusta :) Mulla suurempien perhe- ja urahaaveiden lisäki on myös harrastushaaveita ja lomareissuja <3 Nekin on tärkeitä <3
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Olipa ihanasti sanottu, juuri näin! Ja ehdottomasti – kaikki haaveet ovat tärkeitä, niin suuret kuin pienetkin :)
Kiitos Ida kun kommentoit ja kivaa päivää!
Ihana postaus❣️
Olen samaa mieltä, että haaveita ja unelmia pitää olla ja niistä pitää puhua rohkeasti ääneen, vaikka välillä ne saattavat kuulostaa tyhmiltä tai hankalilta saavuttaa.
Yritin tässä miettiä, että mistä haaveilen nyt. Olen todella iloinen ja onnellinen, että pääsin vihdoin kouluun! Se on ollut haaveenii jo useamman vuoden ajan. Olen myös onnellisessa parisuhteessa ja minulla on ihania ystäviä ja muutenkin läheinen lähipiiri. Tietty aina olisi ihanaa matkustella enemmän tai ostella jotain ihanaa itselle, mutta opiskelijabudjetti on mikä on?joskus haluaisin omistusasunnon ja lapsia, mutta siihen menee useampi vuosi. Myös koulutusta vastaava työ ja mieleinen työympäristö olisi mahtavaa.
Jännää nyt, kun alkoi miettimään unelmia, on niitä vaikea keksiä/muistaa. Ehkä elämäni on tällä hetkellä hyvässä tasapainossa ja lähitulevaisuuden haaveet kohdistuvat terveyteen ja läheisiin. Ihanaa elää hetkessä, eikä haaveilla tulevaisuudessa.
Johan tuli tähän aamun asiaa?toivottavasti tästä saa selkoa.
Kivaa päivää!?
Kiitos Johanna, kiva että pidit! ? Siitä olenkin juuri muistutellut itseäni, että mikään unelma ei ole hölmö tai liian hankala saavuttaa.
Kouluun pääseminen on kyllä varmasti iso unelman toteutuminen, se oli itsellenikin tosi suuri haave ja aiheutti toteutuessaan niin paljon ylpeyttä ja iloa. Ihana kuulla, miten paljon hyvää elämässäsi on nyt jo ? Muiden unelmia on kyllä tosi mielenkiintoista kuulla ja minusta on kiva välillä esittää läheisille kysymys “mistä unelmoit”. Usein se aiheuttaa ensin hetken hiljaisuuden ja mietteliään katseen, kun rupeaa miettimään haaveita. Tekee kuitenkin hyvää välillä pohtia, minkälaisia ne omat unelmat ovat ja mitä niiden eteen voisi tehdä :)
Ihana kun kommentoit ja kivaa päivää sinnekin!
Unelmia ja haaveita tosiaan täytyy olla ja itse ainakin pidän hyvänä ideana tuota, että kirjoittaa ne ensin vaikka itselle ylös. Itseä myös ehkä ahdistaa hieman haaveilu sillä tällä hetkellä pieni rakas lapseni rajoittaa niin paljon, ettei kaikkiin unelmiin (tai edes arkipäiväiseen “hetkeen omaa aikaa”) ole mahdollisuutta läjitulevaisuudessa…
En ehkä täysin ymmärrä tuota “uskon voimaa”, että jos vain uskoo tarpeeksi niin asiat vain tapahtuvat. Sehän olisi loistavaa :D Usein joutuu niiden unelmien ja haaveiden puolesta tekemään töitä tai ainakin itse järjestää niin, että asiat rullaavat eteenpäin haaveiden suuntaan. Niin kuin olit tuossa toiselle kommentoinutkin, että pohtia niitä unelmia ja että mitä niiden unelmien eteen voisi tehdä. Hyvin sanottu! Mutta kaiken kaikkiaan haaveilu antaa kyllä välillä paljon ja omia unelmia pitää tavoitella – oli ne sitten suuria tai pieniä. Itse haaveilen lähitulevaisuudessa kuumasta kahvikupista jonka saan nauttia rauhassa kera suklaan :D Oikein mukavaa viikkoa! :)
Hyvä kun kyseenalaistit – en tietenkään tarkoittanut, että puhtaalla tahdon- ja uskon voimalla upeat asiat vaan tupsahtaisivat eteen. Tottakai unelmien toteutuminen vaatii helkkaristi töitä, mutta tarkoitin sitä, että niihin täytyy myös itse uskoa. Mulla on esimerkiksi työn saralla ollut haaveita, jotka ovat tuntuneet liian kaukaisilta tai sellaisilta jotka “eivät varmaan ikinä toteudu” – eivät varmasti toteudukaan jos en edes itse usko niihin ja olenkin muuttanut omaa suhtautumistani. Ymmärrätkö mitä ajan takaa? :)
Voin vaan kuvitella, miten paljon pikkulapsiarki vaatii – hurjasti voimia sinne! Onneksi pikkuinen kasvaa kuitenkin koko ajan ja tietää tämän olevan vaan yksi vaihe elämässä. Toivottavasti saat järjestettyä itsellesi myös sitä omaa aikaa, ihan jokainen tarvitsee sitä jaksaakseen ? Tsemppiä ja ihanaa viikkoa!
Kiitos selvennyksestä ja olen kyllä samaa mieltä. Täytyy tosiaan itse uskoa, niin on myös helpompi lähteä unelmiaan tavoittelemaan. Jos ei halua uskoa saavuttamiseen, niin ei silloin mitään saavutakaan. :)
Ja kiitos tsrmpeistä, kyllähän tämä tästä ja ihanaa aikaahan tämä kuitenkin on, vaikka omat tarpeet jäävätkin taka-alalle – kyllä niidenkin aika tulee vielä. :)
Juuri tuota tarkoitin! :) Ja niinpä, yksi unelman täyttyminen tuokin aika, vaikka varmasti samalla raskasta onkin ?
Kiitos kun kirjoitit tästä ja tosi hyvin kirjoititkin :) Mulla on tuo sama haave, että myös tulevaisuudessa toivon olevani vähintään yhtä onnellinen mitä nyt olen :) Tällä hetkellä kaikki on just niin hyvin kun voi vaan olla, tykkään työstäni paljon, rinnallani on ihana mies ja sekä minä että kaikki läheiseni ovat terveitä :) Koiramummokin vielä matkassa mukana :) Ja koska vauvakuumekaan ei ole ainakaan vielä iskenyt, tuntuu ettei mitään tärkeää puutu elämästä :) Jossain vaiheessa tarkoitus on ostaa isompi asunto (se ns. unelmien koti), mutta toistaiseksi meillä ei mikään kiire pois tästä nykyisestäkään. Tosi kiva kuulla, että sullakin on kaikki elämässä hyvin ja se onnellisuus susta näiden postausten kautta välittyykin :)
Kiitos ihana Mimmu vielä toiveesta ja pahoittelut, että tässä kesti näin kauan! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hehe. Vitsi miten ihana kuulla, että sielläkin on kaikki niin hyvin kuin vaan voi toivoakin ?
Ensimmäisenä aivan ihanat kuvat sinusta! Paljon onnistuneita kuvia näkee mutta nämä kolahti jotenkin erityisesti, jäin pitkäksi aikaan ihastelemaan ?
Itse olen jokseenkin hukassa elämässäni tällä hetkellä. Tarkoitus olisi valmistua jouluna, mutta tiedän jo etten halua tehdä päivätöitä ainakaan vielä kyseisen alan parissa. Välillä jopa huomaan ahdistuvani tulevaisuudesta ja tietämättömyydestä, mutta toisaalta ajattelen että tässä on hyvä nyt ja aika näyttää mihin suuntaan elämä vie, sitten kun vie ? urahaaveet siis vielä aivan hukassa mutta matkustamiseen liittyviä haaveita ja toiveita löytyy sitäkin enemmän, ja toistaiseksi niiden toteuttamisen eteen tehdään nyt töitä? plus tietenkin se lopputyö, joka yhtälailla täällä kuumottelee taka-alalla….? ihanaa loppuviikkoa!
Voi kiitos ihana! Meillä oli ihan muutama minuutti aikaa ottaa nämä kuvat ennen auringon katoamista horisonttiin ja oltiin vähän sellaisella “katsotaan tuleeko edes mitään” -asenteella, mutta saatiinkin tosi kivat kuvat :)
Kuulostaa tosi tutulta, mulla on ollut tuo hukassa-fiilis parin viimeisen vuoden ajan läsnä hyvin vahvasti. Vasta nyt olen saavuttanut sellaisen sisäisen rauhan asian suhteen – mun ei tarvitse tietää tässä ja nyt, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Voin siis hyvin samaistua tähän! Antaa kuitenkin asioiden muhia rauhassa päässä ja sillä välin voi keskittyä juuri niihin muihin haaveisiin, mitä sullakin on :)
Tsemppiä sinne lopputyöhön ja kuin myös ihanaa loppuviikkoa!