– Olimme ostaneet liput Andrea Bocellin vuosittaiseen ulkoilmakonserttiin, joka järjestetään hänen kotikylässään Lajaticossa aivan mielettömissä maisemissa. Olimme konsertista niin fiiliksissä ja kuuntelimme Bocellia parin tunnin ajomatkalla kohti Lajaticoa – tulisi varmasti todella tunnelmallinen ilta.  Perillä “konsertissa” tajusimme olevamme keskellä täyspitkää italialaista oopperaa, jossa Bocelli kävi lavalla vain muutaman hassun kerran. Eihän tämä voi olla mahdollista, kun tapahtumaa on markkinoitu nimenomaan Bocellin konserttina. Olo oli niin huijattu ja netti täynnä muidenkin pettyneiden kommentteja, mutta onneksi emme sentään olleet tulleet Italiaan jostain kaukaa vain tätä varten, kuten ilmeisen moni muu. Tulipahan koettua ooppera Italiassa (mutta en valitettavasti edelleenkään voi kutsua itseäni oopperan ystäväksi).

– Viimeiselle kokonaiselle päivällemme olimme suunnitelleet viinitilakierrosta Chiantissa. Ajomatkalla taivaalle ilmestyi muutamia pilviä ja tokaisin huolettomasti ääneen, että ei ole muuten pahemmin tarvinnut katsoa säätiedotuksia täällä, kun joka päivä on pelkkää aurinkoa ja lämpöä. Damn you girl, pitikin jinxata! Chiantissa meidät ottikin sitten vastaan hullu kaatosade ja ukkonen, joten tiloilla kiertelyt jäivät sitten siihen. Kävimme kuitenkin yhdellä kivalla tilalla viininmaistelussa, joten ei onneksi ihan hukkareissu kuitenkaan.

– Mainitsin jo aiemmin olleeni reissulla maailman surkein kartturi. Kirsikkana kakun päällä oli matka takaisin Rooman kentälle, kun reilun kahden tunnin ajomatkasta tulikin lähes kolmen tunnin pätkä minun missattua yhden kröhöm, tärkeähkön liittymän. Onneksi olimme varanneeet matkantekoon ylimääräistä aikaa, mutta loppuajomatkalla ei paljoa rupateltu, vaan viimeiset 50 kilometriä menivät aika kireässä hiljaisuudessa :’D Ehdittiin kuin ehdittiin ajoissa kentälle palauttamaan autoa!

– Viimeisenä päivänämme etsimme pitkään sopivaa lounaspaikkaa jostain kotikylämme läheltä, mutta kaikki lähietäisyydellä sijaitsevat olivat kiinni. Erästäkin Tripadvisorin mukaan lounasta tarjoavaa ravintolaa etsimme tovin, mutta perille päästyä selvisikin, että se avasa ovensa vasta illallisella. Kaiken etsinnän jälkeen olimme niin nälkäisiä ja turhautuneita, että ajoimme lopulta McDonald’siin. Siinä tuplajuustohampurilaista Toscanassa mussuttaessa vähän nauratti – eat local ja sitä rataa.

– Kävimme lounaalla erään kylän pienessä ravintolassa. Meidän syötyä ravintola oli ehtinyt hiljentyä niistä muutamista muista asiakkaista, ja jäljellä oli enää me ja yksi tarjoilija. Käydessäni maksamisen jälkeen sisällä vessassa tarjoilija kehoitti italiaksi elekielellä avustettuna meitä menemään alas kellariin, jossa olisi entinen vankila. Kävin päässäni kauhukuvia, kuinka tilanne oli jotenkin hämmentävä ravintolan ollessa aivan tyhjä ja kuinka kellarin ovet varmaan menisivät takanamme säppiin :’D Hän kuitenkin niin vilpittömän oloisesti halusi meidän menevän katsomaan, joten tehtiin työtä käskettyä. Eikä onneksi jääty kellarin vangeiksi, haha!

– En nukkunut viimeisenä yönä silmäystäkään, sillä naapurihuoneessa oltiin ilmeisesti pahan ruokamyrkytyksen kourissa. Seinät olivat ihan paperia, ja mulle tuli karmea myötäpahaolo. Aloin vainoharhaisena tuntea kouristuksia omassa vatsassa menettäen yöuneni tyystin – mitä jos heidän ruokamyrkytyksensä on tullut vaikka hotellin aamupalalta ja olisimme seuraavat uhrit. Ihan hölmöä, mutta silloin ei paljoa naurattanut, haha. Onko myötäpahaolo tuttu termi kenellekään muulle? :D

– Opin, ettei italialaisten tarjoilijoiden kanssa kannata ryhtyä väittelemään. Eräässä ravintolassa illallisella meille esiteltiin päivän menua ja kerrottiin, että pääruuan saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Lopulta valintaa ei missään vaiheessa tehtykään (siis meidän toimesta), vaan eteemme tuotiin toinen annoksista (se jota emme nimenomaan olisi valinneet). Tätä tarjoilijalle ihmetellessäni hän vain viileän rauhallisesti totesi, että “I chose it for you” ja asetti annokset eteemme. Oh well thank you. Annoin tästä palautetta vielä maksaessammekin, mutta sain pelkkiä kylmiä katseita ja olankohautteluita. Onneksi kaikkialla muualla oli aina tosi ystävällinen palvelu ja tämä oli vain yksi mätä muiden joukossa, hehe.