Ihanaa sunnuntaita, tyypit! Miten teidän viikonloppu on mennyt? Mulla on ollut taas ihanan rento viikonloppu. Perjantaina oli tietysti perinteinen saunavuoro, eilen käytiin poikaystävän kanssa salilla ja iltapäivästä kiertelemässä kaupoilla. Tehtiin muutama onnistunut pieni sisustuslöytö erään putiikin tyhjennysmyynnistä, muuten taas katseltiin poikaystävälle lomavaatetusta. Rakastan muuten miehille vaatteiden shoppailua, aina löytyisi kaikkea kvaa! Illalla menin vielä Marin luo syömään ja katsomaan hömppäohjelmia. Tälle sunnuntaille taas ei ole mitään erikoisempaa ohjelmaa, mutta kotia olisi siivottava ja meinasin tehdä jonkun aikaa gradua, kun en ole aiemmin viikolla juuri ehtinyt.

Itse postauksen aiheeseen sitten. Bongasin tämän aamuja ja iltoja koskevan pienen kyselyn Hennan blogista – kaikenlaisten listojen suurena ystävänä innostuin vastaamaan tähän itsekin. Mietin samalla, määrittelisinkö itseni aamu- vai iltaihmiseksi. Inhoan aikaisia herätyksiä, mutta toisaalta taas aamuissa on jotenkin ihana fiilis, kun koko päivä on vielä edessä, eikä ikinä tiedä mitä se tuo tullessaan. Voiko unikeko olla samalla kuitenkin aamuihminen? Nuorempana olin iltaisin usein tehokkaimmillani ja tein kouluhommia aina iltamyöhään, mutta nykyään pyhitän illat rentoutumiselle. Ehkä olen siis hieman molempia!

Aamulla:

Herään…

Pyrin heräämään kahdeksan aikoihin, viikonloppuisin taas yleensä yhdeksän ja kymmenen välillä (tuo yksi karvakuono huolehtii herättämisestä ;). Nykyisen yrittäjäarkeni myötä nautin suuresti siitä, että saan aamu-unisena nukkua halutessani hieman pidempään.. Valitettavasti mikään sisäinen kello ei ikinä herätä minua lempeästi kuudelta, vaan voisin nukkua ties kuinka pitkään. Toisinaan heitän poikaystävän töihin kahdeksalta, jolloin saan hyvän startin (ja pakollisen herätyksen) aamulle.

Teen ensimmäisenä…

Poikaystäväni vie arkisin työaamuinaan aina Telman, joten herätessäni voin rauhassa köllötellä hetken sängyssä ilman kiirettä lähteä ulos. Pahin tapani on tarttua puhelimeen ja katsoa viestit ja meilit heti ensimmäisenä herätessäni, tähän pitäisi kyllä tehdä muutos. Kieltämättä ahdistava ajatus, että päivän ensimmäiset hetket kuluvat ruutua tuijotellen. Jonkin aikaa sängyssä pyörittyäni nousen ylös ja käyn suihkussa. Laitan kahvin keittymään ja teen aamupalan, minkä jälkeen istun koneen ääreen hommiin.

Kauneusrutiinini…

Pesen hiukset yleensä joka toinen päivä, muuten freesaan tukkaa kuivashampoolla. Kotona ollessa pidän hiuksia lähes aina kiinni – nuttura pään päällä on vakiolookini. Puhdistan kasvot yleensä aamuisin misellivedellä, jotta en turhaa kuivata ihoa vedellä läträämisellä. Levitän seerumin, päivävoiteen ja silmänympärysvoiteen, minkä jälkeen teen meikin, mikäli ohjelmassa on jotain muuta kuin kotitoimistopäivä.

Illalla:

Rauhoitan itseni…

Iltaisin yritän välttää puhelimen selailua tai läppärin ääressä roikkumista, jotta voisin pyhittää päivän viimeiset hetket rentoutumiselle. Kuten olen monesti maininnut, tehdään usein yhdessä iltapala ja syödään katsoen samalla jotain meidän suosikkisarjaa ennen nukkumaanmenoa. Yhteiset hetket ovat minulle paras tapa rauhoittua, yksin ollessa kun saatan helposti tarttua johonkin laitteeseen. Illalla tykkään usein myös siistiä esimerkiksi keittiön, jotta aamulla ei olisi vastassa niin levotonta näkyä tiskeineen kaikkineen.

Pukeudun… 

Iltaisin pukeudun joko suosikkikotihousuihini, jotka ovat poikaystävältä joululahjaksi saadut harmaat kashmirhousut, tai kietoudun Balmuirin kashmiraamutakkiin. Jalassa on aina joko tohvelit tai villasukat (poikaystävältä varastetut aivan liian monta kokoa isot sellaiset), koska asunnossamme on tähän aikaan vuodesta sen verran viileää. Nukkumaan mennessä sujahdan pyjamaan. Rakastan pyjamia ja yökkäreitä! Ja oloasuja ylipäätään, voisinkin tehdä kotiasuista jonkin postauksen.

Yöpöydälläni…

On aina käsirasvaa, huulirasva ja vesilasi. Suurinta osaa koruistani säilytän makuuhuoneen ikkunalaudalla majailevassa korurasiassa, mutta yöpöydälläni on pieni kultainen kaktusteline, johon laitan aina sormukseni. Lisäksi maljakossa on muutama eukalyptuksen oksa. Olen muuten parantanut tapani vesilasien suhteen, ennen niitä lojui pöydällä aina monta kappaletta useammalta illalta, mutta nykyään vien aina edellisen pois. Kehitystä tämän huonon tavan suhteen on siis tapahtunut.