Tämän vuoden alussa tuli täyteen neljä vuotta bloggaamista – huh, vastahan minä raapustin ensimmäistä postaustani vuoden 2012 helmikuussa ja mietin pitkään sormi Julkaise -painikkeella, uskallanko aloittaa oman blogini. Jännitti ihan suunnattomasti – lukisikohan sitä kukaan, mitä tuttavat ajattelisivat saadessan tietää, mitä jos saisin negatiivisia kommentteja.. Onneksi kuitenkin uskalsin, sillä blogin perustaminen on ollut yksi parhaita päätöksiäni, enkä ole joutunut katumaan sitä päivääkään!
Paitsi että nautin tästä yhä yhtä paljon ellen enemmänkin kuin aloittaessani, en olisi tuolloin useita vuosia sitten voinut kuvitellakaan, että tästä harrastuksesta muotoutuisi jonain päivänä myös työ. Aloittaessani blogimaailma oli jo pitkällä ja olin tavallaan Matti myöhäinen, mutta ala kuitenkin vielä lapsen kengissä siinä mielessä, että hyvin harva bloggasi leipätyökseen. Motiivinani blogin perustamisessa oli siis puhtaasti se, kuinka halusin yhdistää mieltymykseni valokuvaamiseen sekä kirjoittamiseen, ja luoda sellaisen oman juttuni. Sainkin hetki sitten toiveen kirjoitella enemmän bloggaushistoriastani ja samalla pohtia, miten blogimaailma eroaa alkuajoista.

Missä vaiheessa sait ensimmäisen yhteistyötarjouksen vai otitko kenties itse yhteyttä johonkin firmaan, milloin sait ensimmäistä kertaa kutsuja johonkin bloggaajatapahtumiin jne?
Aloitin kirjoittamaan, kuinka en muista yhtään tarkalleen, kunnes mieleen tuli flashback ensimmäisestä pr-tilaisuudesta, johon osallistuin. En ole varma olinko saanut sitä ennen kutsuja, mutta kutakuinkin vuoden kuluttua blogin perustamisesta kävin ekassa tilaisuudessa, joka oli Braunin epilaattorin lanseeraus Hotel Havenissa. Heh, hauskaa että muistui mieleen! Olen kuitenkin bloggaushistoriani ajan käynyt suhteessa vähän pr-tapahtumissa, ihan jo senkin vuoksi että puolet ajasta olen asunut syksyt ja keväät (jolloin tapahtumia järjestetään eniten) Vaasassa opiskeluiden takia, Helsingissä vietetyt kesät taas käynyt täysipäiväisesti töissä, jolloin aamu- tai päivätapahtumiin ei juurikaan ole mahdollisuutta osallistua. Vaikka kaikissa kissanristiäisissä nyt ei tarvitsekaan juosta, niin tämä on ollut harmi, sillä tapahtumissa verkostoidutaan paitsi yrityksiin ja pr-toimistoihin myös muihin bloggaajiin, tuodaan esiin omaa brändiä ja kasvatetaan tunnettuutta.
Bloggaaminen vaatiikin aktiivisuutta myös omalta puolelta. Alussa yhteistyötarjouksia tuli enemmän vastapuolelta, kunnes pikkuhiljaa opin ottamaan itsekin yhteyttä minua kiinnostaviin yrityksiin. Kynnys oli alussa jotenkin todella suuri, mutta vuosien myötä itseluottamus on karttunut tämän saralla huimasti ja nykyään on arkipäivää, että otan myös itse yhteyttä yrityksiin ehdottaen yhteistyötä. Sehän on oikeastaan kaikkien kannalta vaan positiivista, jos yhteistyö lähtee bloggaajan aloitteesta, sillä tällöin se ainakin on 100%:sti sellainen, jonka takana voi itse seisoa. Suurin osa kaupallisista yhteistöistäni tosin nykyisin tulee meidän mahtavan blogiverkoston Asennemedian kautta, jolloin mediamyynti hoitaa yhteistöitä puolestani, mutta nautin myös kamppisten myymisestä itsenäisesti.
Alun alkajaan yhteistyö oli aika pienimuotoista, ja olin innoissani jokaisesta postiluukusta tupsahtaneesta ripsarista ja rasvapurkista. Ei sen puoleen, innostun tuotenäytteistä yhä, mutta nykyisin olen huomattavasti tarkempi yhteistöiden suhteen ja tiedän oman arvoni. Purnukoilla ei makseta asumiskustannuksia tai tuoda leipää pöytään, joten pelkkää tuotepalkkiota tarjoaviin postausvelvoitteet sisältäviin yhteistyöehdotuksiin en lähde mukaan. Miksi antaisin ilmaista mainostilaa, kun se ei tulisi kuuloonkaan muidenkaan mediakanavien kohdalla? Lähtisitkö sinä töihin useammaksi tunniksi ripsiväripalkalla?Tämän ymmrärtämisessä on ollut suurena apuna myös kanssabloggaajien tuki, esimerkiksi ihana Mona on vuosien aikana kannustanut minua ihan hurjasti ja antanut neuvoja kiperiin tilanteisiin. Näiden vuosien myötä bloggaaminen on tietysti ammattimaistunut todella paljon ja blogien yleistyessä markkinointikeinona ovat tällaiset yhteistyöehdotuksetkin kuitenkin onneksi harventuneet. Ei siitä tosin ole kauaakaan, kun viimeksi ystävällisesti vastasin eräälle julisteitä myyvälle yritykselle, kuinka en valitettavasti lähde yhteistyöhön pelkällä julistepalkalla.

Ja miten bloggaaminen eroaa niistä alkuajoista?
Kuten sanoin, on bloggaaminen ammattimaistunut ihan jo esimerkiksi kahden viime vuoden aikana aivan hurjasti. Keskustelin juuri yhden kanssabloggaajan kanssa siitä, kuinka alkuaikoina asukuvat otettiin pahimmassa tapauksessa peilin kautta tai kaupan sovituskopissa, siinä missä tänä päivänä useilla bloggaajilla on omat palkatut ammattikuvaajat. Itseltäni ei palkattua hovikuvaajaa löydy, ja asukuvat otetaan useimmiten ystävien, poikaystävän (kiitos teille ihanat avusta ja kärsivällisyydestä!) tai blogikollegoiden toimesta. Toki ammattikuvaajien jälki on blogissa huikeaa ja varmasti mahdollistaa asujen ilmestymisen tiheämpään tahtiin, mutta toisaalta koen sen itse myös hieman syövän samaistuttavuutta. Jos viikon asut kuvataan yhdellä kertaa vaihtamalla vaatteet kuvien välissä, katoaa hieman idea niistä oikeista päivän asuista, vaikka niitäkin varmasti on joukossa mukana. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Puolensa ja puolensa siis tälläkin ilmiöllä.
Bloggaaminen on tänä päivänä ammattimaistumisen myötä paljon harkitumpaa. Ylpeänä katson kasvanutta blogiskeneä ja sitä, miten laadukkaita kuvia blogit tarjoavat ja näen itsekin paljon vaivaa laadukasta sisältöä tarjotakseni. Samalla koen kuitenkin myös hankalaksi, miten saisi toisinaan tuotua sekaan myös sellaista ei niin harkittua ja hieman rosoisempaa sisältöä tinkimättä kuitenkaan laadusta? Sitä kaipaan enemmän paitsi muiden blogeihin myös omaani. Monissa ruotsalaisissa blogeissa osataan homma mielestäni hyvin ja onnistutaan tuomaan harkittujen postauksien joukkoon myös ripaus rentoa otetta. Toinen usein mietityttävä asia on se, mihin vetää yksityisyyden raja ja minkä verran kertoa itsestään. Persoonan tuominen mukaan antaa blogille paljon ja lisää samaistuttavuutta, mutta toisaalta lukijamäärien kasvaessa kynnys avata henkilökohtaisempia asioita on korkeampi, koska haluaa kuitenkin suojella itseään ja läheisiään.

Entä oletko koskaan miettinyt lopettavasi bloggaamista (miksi)?
Täytyy sanoa, että ei tule mieleen sellaista hetkeä näiden vuosien aikana, että olisin joutunut miettimään bloggaamisen lopettamista. Jotenkin tästä on tullut niin itsestäänselvä osa arkea, etten osaisi tällä hetkellä kuvitellakaan lopettavani. Tietysti välillä on aikoja, kun postaustahti on esimerkiksi kesätöiden ohella hiljaisempi ja aika ei meinaa riittää blogiin, mutta silti inspiraatiota ja intoa tekemiseen on yhä. Olen myös suurimmaksi osin säästynyt ikäviltä kommenteilta ja keskustelupalstojen vyörytyksiltä, en ole tainnut ikinä joutua jättämään yhtäkään kommenttia julkaisematta.
En voi kuin jälleen kerran kiittää upeaa ja fiksua lukijakuntaa – teette tästä niin mukavan ja positiivisen paikan! Ihan kuin asiakaspalvelutyössäkin positiivinen palaute antaa todella paljon – eikä vähiten lisämotivaatiota työhön. Kiitos siis teille, kun jaksatte vuodesta toiseen pysyä matkassa mukana ja piristää päiviäni kivoilla kommenteillanne :)
Ihan huippu postaus, tätä oli tosi mielenkiintoista lukea! Blogien ammattimaistuminen on kyllä käynyt älyttömän nopeasti ja sitä on ollut itse asiassa tosi kiva seurata! :)
Ihana kuulla, kiitos Pinja! Paljon on blogimaailmassa kyllä tapahtunut lyhyessä ajassa :)
Haha, nuo yhteistyöpointit on niin totta! Varsinkin pienemmälle bloggaajalle yhteistyötarjouksia tulee myös välillä luokkaa “kuvaa asupostaus jossa on kolme eri asua, vastineeksi jaamme parhaan bloggaajan linkin twitterissä”. Tollaisten postausten tekemisessä on niin iso työ etten kyllä harrastelijanakaan ala sitä tekemään jos en itse saa yhteistyöstä mitään :D
http://www.shakespeareandsparkle.com/
Huhhu, kyllä noita riittää! Ja nimenomaan postauksessa on takana kova työ kaikkine kuvaamisineen ja kuvankäsittelyineen, suunnittelusta ja kirjoittamisesta puhumattakaan, että siinä tarvitaan vastineeksi jo jotain muutakin.
Olipa kiva lukea ajatuksiasi aiheesta, etenkin näin vasta lyhyen aikaa bloganneen näkökulmasta :)
Mukava kuulla, kiitos Erica :)
Ihana Jonna <3 <3 <3 Olet blogimaailman helmi ja hehkut lämpöä aidon persoonasi kanssa <3 Haleja!
Ihana Mona! Aina niin sydämellisenä auttamassa muita <3
Mielenkiintoinen postaus! Sulla on kyllä laadukas ja ihana hyvän mielen blogi, jota jaksaa lukea vuodesta toiseen. Kiitos siitä! :)
Kiva jos tykkäsit, kiitos ihana :) Kuin myös siitä, että olet ollut mukana menossa jo niin pitkään ja jaksat aina ahkerasti kommentoidakin! <3
Hei, mistä tuo työpöytä on? :)
Se on Maskusta jos en ihan väärin muista. Ostettu tosin jo 3-4 vuotta sitten, joten en tiedä onko enää valikoimissa :)
Tämä oli kiva kirjoitus ja oli mukavaa saada sinun omia mielipiteitä bloggaamisesta mukaan tekstiin :)
Kiitos kaima, ihana kuulla! :)