Tänään oli tarkoitus tulla muutaman päivän hiljaiselon jälkeen kirjoittamaan tentin jälkeisistä fiiliksistä, joko iloita hyvin menneestä suorituksesta tai harmitella huonosti osuneita kysymyksiä. Tällä hetkellä kaikki tuo tuntuu kuitenkin niin kovin merkityksettömältä, ja omat murheet mahdottoman pieniltä tämän päiväisiin uutisiin verrattuna. Seurattiin tilannetta myöhään yöhön surusta ja kauhusta mykistyneinä uutissivustoja päivittäen, jossain vaiheessa oli kuitenkin laitettava puhelin sivuun ja yritettävä väkisin saada unen päästä kiinni. Suru ei ollut kuitenkaan yhtään hälvennyt yön aikana, päinvastoin.
Tapahtumat vetävät sen verran sanattomaksi, joten suuntaan ajatukseni Ranskaan ja osoitan tänään aivan erityistä kiitollisuutta siitä, mitä minulla on ja miten rakkaita ihmisiä minulla on ympärilläni <3
Tällaiset järkyttävät tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Pariisi on niin hurjan lähellä ja tapahtuma koskettaa varmasti useiden läheisiäkin täällä. Jos jotakin hyvää yrittää saada puserrettua tällaisista surullisista asioista, niin nämä palauttavat mieleen ne asiat, joilla on oikeasti merkitystä. Loppujen lopuksi ei olekaan muuta vaihtoehtoa kuin turvautua Jumalaan ja rukoilla Pariisin puolesta.
Näinhän se on, onneksi kuuli heti kaikkien tuttujen Pariisissa olevan kunnossa! Tällaiset tapahtumat todella saavat ajattelemaan, vaikka tietysti ihan jokaisena päivänä pitäisi osoittaa kiitollisuutta siitä, mitä on.
<3
Onneksi teillä siellä on kaikki hyvin <3 Voimia!