Viikko sitten sunnuntaina vietettiin porukalla aivan törkeän siisti päivä! Yleensä sunnuntait kuluvat hieman tahmeissa tunnelmissa väsyneinä kotona rötköttäen, mutta tällä kertaa edellisillan juhlinnoista huolimatta lähdettiin istuskelemaan rantaan upean sään kunniaksi. Pian saimmekin idean, että käydään ostamassa makkaraa ja termari, ja ajetaan Raippaluotoon metsäretkelle. Porukka autoon, termari täyteen kaakaota ja eikun menoksi. Matkalla totesimme, ettei kenelläkään ole mitään hajua, mistä löydämme nuotiopaikan, ja tulitikutkin jäivät kotiin. Kankeasta alusta huolimatta meidän sunnuntaista tuli loistava!
Vai mitä sanotte näistä maisemista? Yritimme ensin etsiä nuotiopaikkaa Raippaluodon sillan läheisyydestä, mutta onneksi jatkoimme matkaa päätyen lopulta sattuman kautta Svedjehamniin. Kapusimme 20 metrin korkeuteen Saltkaret -näköalatorniin, josta avautui aivan mieletön näkymä. Näköala olisi ollut jo itsessään vaikuttava, mutta ruska antoi sille vielä viimeisen silauksen. Ei siinä voinut todeta muuta kuin, että kyllä Suomi on käsittämättömän kaunis maa. Juotiin tornin huipulla kaakaot ja ihasteltiin maisemia pitkä tovi.
Tornilta jatkoimme matkaa nuotiopaikalle, jossa laitettiin makkarat paistumaan. Nuotiopaikka hiljeni juuri sopivasti meidän tullessa paikalle, ja saimme nautiskella ihan rauhassa – Svedjehamniin oli nimittäin eksynyt tuona päivänä paljon ulkoilijoita. Makkaroiden lisäksi meillä oli mukana Sonyn näppärä bluetoothilla toimiva langaton SRS-X11 -kaiutin, jonka sain hetki sitten kokeiltavakseni – näppärä vehje otettavaksi mukaan vaikka tällaiselle kivalle syysretkelle! Makkarat syötyämme arinko alkoi pikkuhiljaa laskea ja sormetkin jo kohmeutua, joten eikun samaa reittiä takaisin autolle. Kotimatkalla saatiin vielä ihailla auringonlaskua Raippaluodon sillalla, vau.
Ihan mieletön syyspäivä, tällaisia lisää! Extemporejutut ovatkin yleensä niitä kaikista hauskimpia. Ja vaasalaiset, jos vain on mahdollisuus niin menkää käymään Svedjehamnissa ja erityisesti tuolla näköalatornissa – niin upeat maisemat :)
Koska edellinen postaus ei ilmeisesti halua kommentteja, laitan synttärionnittelut tähän! Ihanat maisemat ja ihana 23-vuotias, ONNEA! Kaikki parhaat on kyllä syntyneet jonkin kuun 23. päivä: sinä, minä, kummitätini, kummipoikani, hänen äitinsä… There’s gotta be something about that number! :)
Mikähän ihmeen asetus tuossa edellisessä postauksessa on, kun siihen ei pysty kommentoimaan! Ihan hämilläni itsekin, ei siis suunniteltu juttu :D Iso kiitos kuitenkin onnitteluista, ihana sinä <3 Hih, ei ollenkaan huono päivä tuo 23! ;)
Se on kyllä hyvä päivä, pikku-M on myös 23. päivän sankari ;) <3 Onnea vielä kertaalleen! :)
Hih, hyvä päivä M:llä <3 Kiitos paljon ihana vielä täälläkin! :)
Voi vitsit kylläpä näyttää hienoilta nuo maisemat! Tuntuu, ettei Oulusta löydy mitään samanlaista, mutta ehkä pitäisi vaan lähteä tutkimaan asiaa! Ihana postaus <3
Maisemat oli kyllä niin upeat, ei näytä puoliksikaan niin hienolta kuvissa :) Mekään ei yhtään tiedetty tästä paikasta, joten ehkä tutkimalla löytyy! Kiitos Pinja :)
Siis vau mitä kuvia! Täytyy myöntää, että Suomen luonto on kyllä kaunis, varsinkin näin syysaikaan :) Jotenkin sitä ei osaa yhtään arvostaa ennen kuin näkee tällaisia kuvia!
Kiitos Pinja! Niinpä, ei sitä aina osaakaan arvostaa, mutta tällaisiin maisemiin päästessä muistaa miten upea kotimaa meillä onkaan :) Ihan mielettömät maisemat!
Onko harmaa huivisi Acnen?
Tämä on BeckSöndergaardin huivi viime vuodelta :) Se on ihana!
Heippa! Minkä merkin huivi sinulla on näissä kuvissa päällä? On nimittäin todella ihanan näköinen :)
Heippa Aino! Huivi on BeckSöndergaardin, omani olen ostanut viime talvena mutta tietääkseni on myynnissä nytkin :) Se on ihana, voin suositella muhkean huivin tarpeeseen!
Saanko udella mistä tuo sun musta (untuva?)takki on? :) Näyttää todella hyvältä!
Moikka! Takki on Mangon kevytuntuvatakki, tosin tummansininen :) Ostin viime talvena, ja ollut kyllä edullisesta hinnasta huolimatta ihan loistohankinta ja tarpeeksi lämmittävä näillä keleillä! Vastaavia on Mangolla myynnissä tälläkin hetkellä, joten kannattaa kurkata :)
ihania maisemia ja tunnelmia, kunnes.. auts.. kolmanneksi viimeinen kuva sai “pelkäämään pahinta” ja tekstihän sen varmisti, kaunis luonto, ulkoilureitti ja taukopaikka – ja sinne spotify soimaan kauittimen kautta.. Siis ihan oikeastiko? Heittäisin varmasti kaiuttitimen jorpakkoon, jos moinen porukka osuisi luontoretkellä samalle nuotiolle. Postauksesi ei ainakaan ollut positiivista mainosta ko. kaiutinmerkille.
Jos luit tekstin, ymmärsit varmasti kohdan – “paikka hiljeni sopivasti” – nuotiolla ei siis ollut lisäksemme muita. Ei tulisi pieneen mieleenikään soittaa jos lähistöllä olisi muita ihmisiä. Senhän nyt kertoo järkikin, ettei olisi kunnioittavaa kenellekään, tai huudattaa musiikkia tuollaisessa paikassa.
luin kyllä tekstisi ja ymmärsin, ettei itse nuotiopaikalla ollut muita :)
Ymmärtänet kuitenkin, että luonnossa (ei sellaista taustahälyä kuin muualla) se musiikki kuuluu kauas – paljo kauemmas, mitä sieltä nuotiopaikalta pystyy näkemään.
Se isoin pointtini oli kuitenkin se, että ajatus ylipäänsä luontoretkestä kauniin luonnon keskellä on useimmille hiljentymistä, ystävistä ja luonnon äänistä nauttimista. Etäisyyden ottamista hälyyn ja siihen arkeen — siksi tuntuu järjettömältä, että joku ihan oikeasti heittää spotifyt ja kaiuttimet esiin luontoretkellä. Kukin toki taplaa tyylillään, mutta postauksesi ei tuonut ko. kauittimelle kauhean positiivista mielikuvaa, vaikka se liene mainospostauksen tarkoitus.
Tottakai ymmärrän, tiedän kuitenkin että niin matalalla volyymillä se ilahdutti ainoastaan meitä. Minulle musiikki on osa ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, mikä oli tämänkin postauksen avainasia. Kukin tosiaankin tyylillään, siinä olet ihan oikeassa :)
Tarkennan vielä, että tämä ei ollut mainospostaus, vaan muuhun postaukseen sisällytetty omasta tahdosta tehty suositus – kaupalliset yhteistyöt merkitsen kyllä erikseen.
Ihan mielettömän upeita maisemia ja mikä paikka, kyllä tollasessa kelpaa olla :) toi ensimmäinen kuva on kyllä ihana ♥
Kiitos Emilia! Oli kyllä aivan mielettömän upea paikka, ja olimme juuri oikeaan aikaan liikkeellä tuota ruskaa ajatellen :) Niin kaunista!
Minkä rannekellon haluisit, jos saisit minkä vaan? Entä millasista kelloista tykkäät miehillä/ostasit miehelle?
Hei pahoittelut, etten ole vastannut aiemmin jättämääsi kommenttiin! Yritinkin aikaisemmin etsiä tätä vanhasta postauksesta, mutta tässä nyt siis vastaus :)
En osaa kyllä sanoa, mikä olisi unelmieni kello, kun en ole sen suhteen mikään kovin intohimoinen tapaus. Valitani olisi varmasti jokin klassinen kultainen kello, jossa olisi kuitenkin jotain pientä särmää – tykkään ihan hurjasti tästä nykyisestä Hilfigerin mustatauluisesta kellosta. Miehillä tykkään simppeleistä ja tyylikkäistä teräksisistä kelloista (en voi sietää kultaisia miehillä!) sekä nahkarannekkeisista, esimerkiksi Daniel Wellingtonin kellon olen omallekin poikaystävälle antanut lahjaksi :)
Upeat maisemat ja sääkin ollut mitä parhain tuollaiselle retkelle!
Ei olisi kyllä voinut parempaa säätä toivoa, huhhuh! :)
Eikä ei voi olla totta! Ihana postaus, tuli ihania muistoja mieleen <3 Lähdimme kerran monta vuotta sitten Jaskan ja yhden kaverin kanssa extempore Svedjehamniin kävelemään luontopolkua, se on yksi ihanimmista muistoista meidän alkuajoista ;)
Eikä, voi että! Me emme aiemmin yhtään tienneet, että Vaasan läheltä löytyy tällainen helmi :) Onneksi nyt eksyimme tuonne, niin upea paikka!
Veti aika sanattomaksi nämä henkeä salpaavat kuvat kauniista syksyisestä ja ruskan täyteisestä Suomesta! Päivänne kuulostaa todella onnistuneelta, usein ne extempore-jutut ovat sitä parasta antia ystävien kanssa. :)
Kiitos paljon Jenna! Oli kyllä ihan mielettömän kiva sunnuntaipäivä, tällaisia lisää :)