Minua on aina kiehtonut uuden ja vanhan yhdisteleminen sisustuksessa tyylillisesti. Olenkin kaivannut kotiini jotain ihan oikeasti vanhaa ja ajan patinoimaa uutuuttaan hehkuvan modernin rinnalle. Jotain sellaista, millä olisi ehkä jopa tunnearvoakin. Olenkin kääntynyt ukkini puoleen, sillä häneltä löytyy aikamoiset antiikkikätköt, joita olen käynyt aina säännöllisesti tutkimassa aarteiden varalta. Jo puolisen vuotta sitten kyselinkin, josko häneltä löytyisi jotain pieneen tilaan sopivaa kristallikruunua, ja löytyihän sellainen!
Kruunu on juuri sellainen kuin olen haaveillutkin, ei liian suuri ja massiivinen, vaan kivan siro ja aivan upea minun silmääni. Makuuhuoneen sisustus on todella pelkistetty ja valkoinen, joten näyttävä valaisin toisi tilaan ehdottomasti sitä jotain. Kruunu odottaa nyt Helsingissä kattoon pääsyä, laitan lopputuloksesta varmasti sitten kuvaa tännekin! Jotain muutakin uutta vanhaa sisustusesinettä on päätynyt luokseni, nimittäin mummiltani löydetty kultareunuksinen peili, jota kaavailin myös makkariin kruunun kaveriksi. Peilin taakse on merkitty vuosiluku 1930, jotenkin erityisen ihana tietää mistä ja miltä ajalta se on peräisin… :) Toivottavasti saan molemmat pian kotiani koristamaan!
I’ve always loved combining something old and new in home decor. I’ve been wanting to have something really old and meaningful, so I was excited to get this crystal crown from my grandfather. He is really into antique stuff, so every once in a while I might find some treasures from him! The crown will be perfect for my bedroom, which is very plain and white at the moment. I’ll show you the result later!
Onpa ihana! :) Vanhoissa esineissä on jotain kiehtovaa. <3
Just samanlainen kattokruunu on ollut lapsuudenkodissani <3 vieläköhön tuo olisi vanhemmillani tallessa jossain :) on kyllä kaunis. Vanhoissa tavaroissa on se jokin <3 odottelen innolla kuvia kun saat nuo vanhat aarteet paikoilleen :) mukavaa tiistaita :)
Hyvin samanlainen kruunu on myös lapsuudenkodissani olohuoneessa. Hauskaa, että nämä ovat tulleet takaisin muotiin! Olin vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kattokruunut ovat kamalia 80-luvun juppijuttuja, jotka toivottavasti eivät ikimaailmassa tule takaisin. Tosin nyt alkavat kummasti miellyttää myös omaa silmää… :D
Näyttääpä kauniilta tuo kirstallikruunu! Ehdottomasti laitat sitten kuvaa peilistä ja lampusta! :)
Toi onkin tosi kiva kun pääsee kaivelemaan kätköjä, itseänikin kiehtoo kovin pienet vanhat esineet yhdistettynä uuteen. Mistään suuremmista esim huonekalusiat en kyllä haaveile, ne saavat jatkaa tuttua linjaansa ;)
Itsekin tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa. Tuo kattokruunu on kyllä hurmaava ja voin vain kuvitella sen peilin kanssa yhdessä, täydellistä. :)
Voi, upea! Minäkin viime viikonloppuna ähelsin makuuhuoneeseen kattokruunun, tylsästi uuden kaupasta ostetun, aidoista kristalleista ei sen kohdalla tarvi puhua.. Kaunis sekin on, ja oma sisustustyyli on melko kliininen ja simppeli, mutta makuuhuoneeseen halusin hieman jotain erilaista :)
No eikö! On tosiaan, kiehtova onkin hyvä sana kuvaamaan :)
Oi, ihan totta! Nyt vain kruunua metsästämään, jos olisi vaikka vielä tallessa :) Mukavaa tiistaita sinullekin!
No ihan totta, niin se muoti vaan kiertää! En olisi minäkään ihan heti kuvitellut kruunua omaan kotiini tuossa muutama vuosi takaperin, innostus lähti ehkä siskoni kodista ja hänen katossaan roikkuvasta myöskin ukilta saadusta kattokruunusta :) Nyt odotan niin kovasti saavani tuon jo kattoon!
Minustakin tuo on hurjan kaunis, toivottavasti saan kruunun ja peilin pian paikoilleen! Suuremmat linjat pidän minäkin uudempina ja moderneina, mutta on kiva kun on tällaisia pieniä yksityiskohtia :)
Näistä tulee kyllä varmasti mainio pari yhdessä, en malta odottaa! :)
Aito tai ei, niin kruunu tuo varmasti sitä jotain pelkistettyyn sisustukseen :) Odotan näkeväni lopputuloksen sinun kodissasi!
Oijoi, miten upea – odotan kovasti miltä lamppu näyttää asennettuna :) Tykkään nimittäin itsekin yhdistää uutta ja vanhaa, ja vanhempieni luota löytyy esimerkiksi upea vanha kaappikello sekä isäni isoisän tekemä valtava lipasto. Tosin äitini ei ole suostunut luopumaan kummastakaan mankumisestani huolimatta..
Tämä on kyllä minustakin upea, en malta odottaa että saan kruunun kattoon! Vau, jokin vanhaa henkivä lipasto olisikin ihana. Toivotaan, että saat nuo aarteet vielä omaan kotiisi jonakin päivänä ;)
Niin upea!! Vanhat esineet on parhautta, varsinkin tollaisissa tapauksissa, että niillä on vielä tunnearvoakin, jos ne on kulkeutuneet kotiin joltain läheiseltä ihmiseltä :) En malta odottaa kuvia katossa!
Hih, eikö ole! Sullakin on niin ihania vanhaa aikaa henkiviä huonekaluja, joita olen monesti ihastellut :) Voi kunpa saisin kruunun pian kattoon, niin pääsen esittelemään täälläkin!
Ihana kattokruunu! Oikea aarre :) Onko sinulla kaksi kotia?
Voi Ihana! Minulla tai meillä on hyvin samantyylinen makkarissa. mammani peruja, jostain 70-luvulta varmaankin. TUo kattoon laitettava kuppi vain tuotti ongelmia, kun sen sisään ei se sokeripala mahtunut. Kerrohan miten sinulle kävi ja keksitkö siihen jonkin ratkaisun. Tuo sinun “kuppi” nimittäin näyttää aivan samalta, kuin minun.
No eikö! Ja vielä se, että kruunu on peräisin ukiltani vain lisää arvoa silmissäni :) Tällä hetkellä kyllä, asun tosiaan sekä Helsingissä että Vaasassa.
Oi että! Rehellisesti täytyy sanoa, ettei ole tuon kattoon laittamisesta hajuakaan, olen täysin turvautunut rakkaan isäni apuun.. :D Hänen mukaansa lampun saisi kuitenkin ihan ongelmitta kattoon, mutta eihän aina toki kaikki mene ihan niinkuin Strömsössä, heh. Palataan kuitenkin asiaan, kun kruunu on katossa! :)