Sain jo jokin aika sitten toiveen kertoa hieman omia kokemuksiani kauppatieteiden opiskelusta näin kohta paketissa olevan fuksivuoden jälkeen. Lisäksi eilisessä arvontapostauksessa Riikka toivoi samaa ja etenkin juuri Vaasan yliopistoon liittyen, myös Suvia kiinnosti kuulla enemmän opiskeluista. Ensimmäinen vuosi on tosiaankin viimeisiä tenttejä ja ryhmätöitä vaille valmis ja en voi uskoa, miten nopeasti aika onkaan kulunut! Vastahan olin kirjaston penkillä epätoivoisena pänttäämässä mielessäni vain yksi päämäärä, pääsykoetulosten julkistamisen ja riemunkiljahdukset muistan kuin eilisen, eikä siitäkään tunnu olevan kuin hetki, kun istuimme ensimmäistä kertaa yliopiston salissa valmiina ja jännittyneinä tulevia orientaatioita varten.

Ensimmäiset viikot olivat varsinaista hulinaa kaikkea uutta omaksuessa ja uusiin kavereihin tutustuessa – täysin uudesta asuinkaupungista puhumattakaan! Äkkiä sitä pääsi kuitenkin jyvälle järjestelyistä, uudet samanhenkiset ystävät löytyivät nopeammin kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan ja Vaasan kaltaiseen opiskelijakaupunkiin sopeutui nopeasti. Uuteen kaupunkiin opiskeluiden perässä lähtiessä kannattaa muistaa se, että lähes kaikki ovat kanssasi samassa tilanteessa.

Odotetut haalarit!

Itse opiskeluista minulla ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia, mutta oli mahtavaa päästä opiskelemaan kahden vuoden tauon jälkeen. Fuksivuosi on kulunut perusopintojen parissa ja kurssien myötä on ainakin itselleni selvinnyt, mitä haluaisin jatkossa opiskella pääaineenani. Johtamisen kurssit ovat tuntuneet olevan lähinnä sydäntäni, joten uskoisin sen olevan oma juttuni! Johtaminen olikin oikeastaan se, joka oli alunperinkin mielessäni lähtiessäni hakemaan kauppatieteitä, joskin pääsykoekirjoja lukiessa innostuin myös laskentatoimesta, jota ajattelinkin nyt sivuaineekseni. Aikaisemmin ajatuksistani ohimennen mainittuani sain kommentin, kuinka kannattaisi työllisyyttä ajatellen valita mielummin laskentatoimi tai rahoitus. Itselläni painaa kuitenkin vaakakupissa ennemmin oma mielenkiinto alaa kohtaan ja uskon, että KTM:n papereilla on suuntautumisesta huolimatta hyvät työllistymismahdollisuudet. Linda totesi postauksessa myös fiksusti, kuinka työnhakijan oma persoona on loppupeleissä tärkeämpää, kuin se mitä papereissa lukee pääaineena!Perusopintojen joukosta on toki löytynyt niitä ei niin itseä kiinnostavia asioita, mutta pääasiassa luennot ovat olleet mielenkiintoisia, erityisen mieleenpainuvia ovat usein vierailijaluennoitsijat, joita on ollut lukuvuoden aikana useita. Opiskeluissa ehkä yllätti se, miten paljon meillä on ollut ryhmätöitä kursseilla. Jotenkin olen aina mieltänyt yliopisto-opiskelun kovin teoreettiseksi ja itsenäiseksi, mutta toisaalta ryhmätyöt tuovat kivaa vaihteluakin.

Jonottamassa lippuja harkkasitseille silmät ristissä klo 6.30!

Lukiossa sekä aikaisemmissa opiskeluissani totuin siihen, ettei minun tarvinnut tehdä ihan valtavaa määrää töitä opiskeluissa menestyäkseni ja olen aina pitänyt itseäni aika hyvänä oppilaana. Yliopistossa taso on kuitenkin luonnollisesti hieman eri – ja olen huomannut, ettei työmääräni ole aina riittänyt haluamiini tuloksiin kirjaston penkillä istutuista tunneista huolimatta. Ensimmäinen vuosi voi tietysti olla vielä hieman haparoimista, mutta tavoitteena olisi kuitenkin petrata ensi vuonna. Parasta olisi, jos opiskelua saisi pidettyä yllä koko periodin ajan, eikä vasta viikkoa ennen tenttiä perehdy niihin vaikeimpiin asioihin… ;)

Minulta on monesti kysytty, onko luennoilla läsnäolopakkoa ja miten paljon vietän itse aikaa yliopistolla. Läsnäolovaatimusta ei tosiaankaan ole kuin kielten luennoilla ja esimerkiksi satunnaisilla vierailijaluennoilla, voit siis hyvin pitkälti itse määrätä opiskelutahdin ja päiviesi kulun. Itselleni tämä on sopinut mainiosti, vaikka kuten sanottua, tietysti olet tällöin itse vastuussa oppimisestasi. Syksyn aikana kävin pääasiassa kaikilla luennoilla, mutta nyt keväällä olen hieman höllännyt. Ensimmäisten luentojen jälkeen selviää usein aika nopeasti, kannattaako istua penkillä kuuntelemassa vai lukea samat asiat itse kotona. Yliopistolla tulee kuitenkin vietettyä aika paljon aikaa, milloin juuri luennoilla, kirjastolla opiskellessa tai ryhmässä töiden parissa pakertaen.

1. VR on tullut tutuksi, 2. Kulttuurijaoston järjestämä sushikurssi, 3. Valmiina syksyn jenkkibileisiin! 4. Kaunis kampus

Entä sitten Vaasa opiskelukaupunkina? Rivien välistä on varmasti voinut huomata, että olen viihtynyt täällä aivan valtavan hyvin! Tottakai alkuun jännitti muuttaa satojen kilometrien päähän pois kotoa tuntematta oikeastaan ketään, mutta uskon tämän kasvattaneen minua paljon. Vaasassa on hurjan hyvä yhteishenki ja jotenkin rento meininki – opiskelukavereita autetaan mielellään, enkä ainakaan itse ole kokenut tunnelmaa kovin kilpailulliseksi.

Tasosta on muuten vaikea sanoa, itselläni kun on kokemusta vain Vaasasta. Vaasaan sisään päästäkseen vaatii tietysti huomattavasti vähemmän pisteitä kuin vaikka Aaltoon, joten ei ehkä ole ihan tuulesta temmattua sanoa, että Aallossa taso voi olla korkeampi. Siitä huolimatta Vaasaakin pidetään kuitenkin arvostettuna opinahjona ja muun muassa johtamisen laitos on useaan otteeseen palkittu, laskentatoimen ja rahoituksen ala taas tunnetaan kansainvälisestikin.

Loppukaneettina todettakoon, että voin omasta puolestani todella lämpimästi suositella Vaasaa opiskelukaupunkina ja olen epäilemättä viettänyt yhden hauskimmista vuosistani täällä! Toivottavasti tästä oli jotain sisältöä toiveiden lähettäjille, kirjoittelen toki mieluusti opiskeluista enemmänkin. Samalla myös hurjan paljon tsemppiä kaikille pääsykokeiden kanssa pakertaville, toivotaan että kova työ palkitaan heinäkuussa :)