Kävikö pahasti?

Törmäsin eilen Saara Sarvaksen Sano yksikin syy, miksi et auttaisi-postauksen kautta Lily-yhteisössä ja muualla sosiaalisessa mediassa kiertävään kampanjaan. Harvemmin tällaiset blogeissa kiertävät kamppikset tai haasteet innostavat, mutta tämä meni niin kertakaikkisen tunteisiin, etten voinut olla tarttumatta ja kantamatta omaa korkeani kekoon.

Kävikö pahasti?- kampanja sai alkunsa Rosannan postauksesta, jossa hän kertoi bussissa sattuneesta tapauksesta, jossa kukaan ei nostanut takamustaan auttaakseen keskelle käytävää kaatunutta vanhusta. Tekstin luettuani olin järkyttynyt, vihainen ja ehkä vähän surullinenkin. Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä viimeistään tässä kohdassa: “En voi kuvitellakaan, kuinka nöyryyttävältä tuntuisi maata avuttomana keskellä likaista käytävää naamallaan ilman kenekään apua. Ihmisten tuijottaessa. Minulta olisi ainakin tullut itku.” 

En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten tuollaisessa tilanteessa toimiminen ei ole jokaiselle, etenkin joukolle aikuisia ihmisiä täysin itsestäänselvää. Viime viikolla lähtiessäni yliopistolta kotiin näin tien vieressä makoilevan hieman rähjäisen miehen tyhjä pullo kirkasta kourassaan ketarat levällään. Myönnän, että minulle itselleni olisi iso kynnys mennä auttamaan tässä tilanteessa, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun ympärille oli jo kerääntynyt joukko nuoria miehiä tarkastamaan tilannetta. Täytyisi ensi kerralla itsekin muistaa vaikka sitten sen turvallisen välimatkan takaa kysyä, “Onko kaikki ok?” ja tarvittaessa soittaa hätäkeskukseen. Tämän bussitapauksen luettuani olen iloinen myös siitä, että vuosi pari takaperin mummini kaaduttua pahasti jalkakäytävällä, oli tällöin heti paikalla useampi nuori nainen nostamassa häntä ylös ja soittamassa apua.

Läheiseni tietävät, kuinka jaksan itse aina peräänkuuluttaa hyvien käytöstapojen perään, etenkin niiden pienten arkisten tilanteiden kohdalla. Tietenkään aina ei voi huomata kaikkea ja olisi tekopyhää sanoa auttavansa itse aina ja joka kerta, mutta kyllä – voin sanoa pyrkiväni olemaan avuksi muille mahdollisimman usein. Jään usein pitämään ovea auki ihmisille, erityisesti jos huomaan takaani tulevan vaikka lastenvaunujen kanssa liikkuvan, useat kerrat olen myös auttanut vaunullisia pois junasta. Pyrin myös aina tarjoamaan paikkaa täydessä kulkuvälineessä vanhuksille tai vaikka liikuntarajoitteisille. Viimeksi Helsingissä käydessäni seisoin täpötäydessä junassa ja vieressäni horjui vanha rouva – ja niin, istumapaikat olivat kaikki varattuja. Lopulta eräs nainen ainoana koko vaunussa huikkasi penkiltään, “haluaisiko rouva paikan“, ja minun oli pakko hieman kääntyä hymyilläkseni tälle naiselle. Sitten on vielä ne todella pienet arkiset asiat, kuten ruokakaupassa sen kapulan laittaminen omien ostosten jälkeen. Se ei vie montaa sekuntia, mutta helpottaa huomattavasti takanasi olevaa asiakasta (kuin myös sinua itseäsi, kun tämän kyseisen henkilön ei tarvitse hyppiä ylitsesi ja tulla iholle ottaakseen sen pirun kapulan).

Tulipas päästettyä runosuoni valloilleen ja avauduttua… Toivon todella, että jokainen teistä siellä ruudun takana reagoi tähän kampanjaan jotenkin, mieluiten tietysti jollain konkreettisella teolla arjessa. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, toisten auttamisesta tulee hyvä mieli itselleenkin! Ja niin tulee muuten myös kiitoksen saamisesta, joten samassa yhteydessä muistuttelisin myös kohteliaan kiitoksen tärkeydestä :)

Näissä tunnelmissa toivotan kaikille kivaa torstaita!

Sorry for no translation this time! :)

53 thoughts on “Kävikö pahasti?

  1. Erittäin hyvä kirjoitus!
    Ihmisten välinpitämättömyys on joskus ihan järkyttävää.
    Kerran näin vanhan miehen kaatuvan pyörällä ja kaikki ihmiset vaan kävelivät hänen ohitseen. Itse en todellakaan voinut vain ohi kävellä vaan menin kysymään että onko hän kunnossa ja tarvitseeko apua. Mietin vain että jos kyseessä olisi ollut esim oma pappani niin kauanko hän olisi saanut maata maassa?! :(
    Toinen kerta sattui junassa kun nuori mies lyyhistyi maahan ja minun lisäkseni vain toinen nuori tyttö meni tarkistamaan miehen tilanteen. Itse menin läheiseen junavaunuun pyytämään miehiltä apua (joka oli bisnesluokka) eikä kukaan vaivautunut tulemaan. :(
    Tämä nuori mies haisi viinalle kun hänen lähelleen meni joten sammuminen taisi olla syy lyyhistymiseen mutta entäs jos se olisi ollut sairaskohtaus tai jokin muu…

  2. Toi on kyllä kumma, kuinka ihan pienetki jutut tuntuu olevan vaikeita joillekin.. Just yks päivä töissä puhuttiin työkaverin kanssa, että johtuukohan se siitä, ku ollaan molemmat kotosin pienemmistä kaupungeista, että esimerkiks tulee automaattisesti pidettyä ovea auki tarvittaessa muille. Ja kiitettyä, jos joku pitää mulle ovea auki. Harvoin meinan kuulee kiitosta jos pitää ovea jollekin auki! Itse kun kuitenkin vähintään hymyilee toiselle aina :) Ne pienet jutut vaan voi olla toisille niin suuria sit loppujen lopuks! :)

  3. Luin tästä kamppanjasta ensimmäisenä Pupulandia-blogista ja sieltä pääsin lukemaan alkuperäisen tekstin, jossa kerrottiin tapauksesta bussissa. Tulin erittäin surulliseksi tarinasta, sillä minulle ei tulisi mieleenkään jättää auttamatta tuollaisessa tilanteessa. Erittäin tärkeä kamppanja ja kiitos kun jaoit tämän!

  4. Mustakin on tosi jännä miten nää tälläset auttamist tilanteet ei oo jokaiselle itsestään selvyys!!
    Mun ukki on tosi huono kävelemään, ja se oli viime talvena päättäny sitte lähteä kaupassa käymään. Takas tullessa painavine muovikasseineen hän oli kaatunut lumipenkkaan eikä omin avuin olisi sieltä päässyt pois. Onneksi joku ihana autolla ohi ajanu oli huomannut hänet ja pysähtynyt auttamaan ja tarjonnut vielä autokyydin kotiin! Onneksi näitä ihania ihmisiä vielä löytyy(:

  5. Tää oli mun mielestä jotenkin vähän.. absurdi kampanja? Tai pisti kyllä ajattelemaan kun tähän eilen törmäsin. Hieno ajatus, mutta uskomatonta, että tällaisen asian puolesta pitää tosiaan kampanjoida!:( Itse sitä ainakin yrittää aina tilaisuuden tullen olla muille avuksi tai ainakin vähintään ystävällinen, enkä koe sitä mitenkään erikoisena tai aikaavievänä, päinvastoin, siitä saa tosiaan itsekin niin paljon, niin kuin totesit! Mutta tosiaan, hyvä että tällaisen asian puolesta kampanjoidaan, jollei kaikille tällaiset itsestäänselvyydet ole tulleet kasvatuksen mukana :)

  6. Miksi ei toi Rosanna itse mennyt auttamaan sitä, joka bussissa lensi naamalleen? “näin tien vieressä makoilevan hieman rähjäisen miehen tyhjä pullo kirkasta kourassaan ketarat levällään. Myönnän, että minulle itselleni olisi iso kynnys mennä auttamaan tässä tilanteessa” Vai iso kynnys mennä auttamaan? Huhhuh.. Turhaan esität tekopyhää, kun et itse ole auttamassa ketään hädässä.

  7. Ihana postaus :) Kiva saada tänkin tyyppistä juttua sulta! Mustakin on niin outoa, että miten noin voi tapahtua ettei kukaan tuu auttaan. Lapset vielä ymmärrän, mutta aikuiset ihmiset oikeesti whaaaat..

  8. Mun oli ihan pakko vastata tähän ;) Oman näkemykseni mukaan nuo mainitsemasi asiat/kohteliasuudet, jotka ovat itsellenikin itsestäänselvyyksiä tulevat kotikasvatuksesta :) Toki paikkakunnissakin voi olla eroa, mutta kyllä ainakin mun lähipiiri ja kaverit osaavat käyttäytyä (pitää ovea ja kiittää yms.), vaikka kaikki helsingistä ollaankin :) Täällä pääkaupunkiseudulla, kun tuppaa olemaan enemmän ihmisiä, niin joukkoon mahtuu myös niitä huonosti käyttäytyviä :/

  9. Hieno kirjoitus ja hyviä ajatuksia! Toisaalta hoitoalan ihmisenä yhdyn Lilin kirjoitukseen, että miten näinkin tärkeä asia pitää kampanjoida esille, eikö asia ole itsestään selvyys? :) Noh, hyvä että asiaa tuodaan esille ja jos vaikka saadaan taas muutama ihminen käännytettyä paremmille tavoille! Nykyaikana kun tuntuu, että se oma minä on tärkein :(
    Huh, tulipa paasaus :) Lopuksi siis, hieno kirjoitus + hienoa että annat näkyvyyttä tärkeälle asialle! <3

    -Pauliina

  10. kyllä mä ymmärrän tuon vanhusten auttamisen ja paikan antamisen, mutta toi spurgujen auttaminen on kyllä mun raja, sanoo kuka mitä vaan. niitä makoilee pitkin poikin tien varsia, puistoja ja julkisissakin pullot kourassaan, että eipä paljon ole halua mennä kyselemään onko kaikki ok. kierrän mielummin kaukaa. asuin ennen lähellä spr:n jotain alkoholistien tukiasuntolaa ja siellä ne s-marketin ja alkon edessä dokasivat päivästä toiseen. ambulanssi ja poliisit kävi joka viikko ostarilla. hyvä tukiasuntola tosiaan.

  11. Tärkeitä kampanjoita ja tässä samalla voisin haastaa sinut kampanjaan myös uuden Lastensairaalan puolesta! Me muut osaamme pitää oman puolemme ja itsestämme huolta, kutta vanhukset ja lapset, heidän puolestaan pitää nykypäivänä huutaa, jotta tulee edesvähän kuulluksi!

    Ja mitä auttamiseen tulee, se ei koskaan ole itseltä pois ja totta tosiaan, opettaminen siihen lähtee kotikasvatuksesta, arvoista, toisten huomioimisesta. Välinpitämättömyys tekee minut surulliseksi ja vihaiseksi.

    Hyvä postaus Jonna! Joskus onkin hyvä ottaa kantaa!

  12. Et tainnut lukea Rosannan tekstiä, hänhän nimenomaan vaunuineen yritti nostaa vanhusta ylös, muttei voimat riittäneet joten pyysi poikia apuun. Ja kyllä, kuten kirjoitinkin, niin minulle on kynnys lähestyä todella humalaisia ihmisiä ja myönsinkin, että jatkossa tulisi sitten vaikka sen välimatkan takaa kysyä tarvitseeko apua. Et ehkä ymmärtänyt ihan pointtiani, mutta mitään tekopyhää en tässä esitä, kun tekstissä rehellisesti myönsin – muuten muiden auttaminen on minulle kyllä itsestäänselvys :)

  13. Voi kauhistus, tuli näistäkin molemmista kertomuksista ihan kylmät väreet.. Ihan uskomatonta! Ja olet oikeassa, kuten kirjoitinkin niin myönnän etten itse kovin innokkaasti lähestyisi päihtyneen oloista ihmistä, mutta ikinä ei tiedä onko kuitenkin kyseessä vaikka sairaskohtaus. Kiitos hyvästä pointista ja siitä että jaoit omia ajatuksiasi, sieltä ruudun takaa ainakin löytyy äärimmäisen iso sydän :)

  14. Katya: Minäkään en ymmärrä, miten tuollaiset pienet asiat eivät ole ihan itsestäänselvyksiä muille. Ei ole kauaa siitä, kun jäin pöyristyneenä pitämään vartavasten ovea auki naisen viilettäessä kiittämättä ohi.. :D Usein piruuttani huikkaan perään “Ole hyvä”, heh. Tuo on kyllä mielenkiintoinen pointti, että onko paikkakunnittain eroja, mutta kuten Anonyymi totesi, on kasvatuksella varmasti suurin merkitys.
    Ihanaa että sinun kaltaisia, hyvät käytöstavat omaavia ihmisiä myös löytyy! :)

    Anonyymi: Totesinkin tuossa, että ihan mielenkiintoista miettiä eroja paikkakunnittain. Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että suurin merkitys on loppujen lopuksi sillä kotoa tulevalla kasvatuksella :)

  15. Aivan ihanaa kuulla, että suurin osa varmasti toimisi tuollaisessa tilanteessa hetkeäkään miettimättä :) En vaan voi käsittää, miten bussillinen ihmisiä istuu paikallaan ja toljottaa, en vaan voi!

    Kiitos itsellesi kun osallistuit keskusteluun! :)

  16. Voi kamala, tuossa olisi voinut käydä tosi pahasti jos olisi vaikka kovilla pakkasilla jäänyt lumipenkkaan! Luojan kiitos paikalle sattui ihana ohikulkija, ei voi muuta sanoa :) Nimenomaan, ihanaa että näitä auttavaisia ihmisiä myös löytyy!

  17. Absurdiahan se onkin, että tällaisen asian puolesta on kampanjoitava. Se on kuitenkin valitettavan totta, että ne perus asiat hyvine käytöstapoineen ei kertakaikkiaan ole itsestäänselvyys kaikille, sitä näkee joka päivä. Onneksi on sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden mielestä nämä asiat on ihan selvää pässinlihaa ;)

  18. Kiitos Anette! Tämä poikkeaa kyllä aika paljon blogin tavanomaisesta linjasta, mutta nyt vaan tuntui siltä että oli pakko avata suu :) Ja nimenomaan se, että aikuiset ihmiset eivät osaa/viitsi tuollaisessa tilanteessa toimia!

  19. Kiitos kovasti Pauliina, myös siitä että jaoit omiakin ajatuksiasi :) Onhan se ihmeellistä, että tällaisen asian vuoksi pitää kampanjoida, mutta samalla niin valitettavan totta, että nuo asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille. Sitä ainakin itse saa todistaa ihan joka päivä arjessa, ei tästä kampanjasta siis ainakaan haittaa voi olla :) Mahtavaa, että sinun kaltaisiasi ihmisiä joilla on arvot kohdillaan löytyy myös <3

  20. Kuten kirjoitinkin, minäkään en kovin innoissani lähestyisi vahvasti päihtynyttä ihmistä. Ylempänä ensimmäinen anonyymi totesi, että aina on kuitenkin olemassa myös jonkin sairaskohtauksen mahdollisuus. Jos siis näkee jossain ojanpenkassa sammuneen ihmisen, pitäisi kuitenkin edes välimatkan takaa huikata ja tarvittaessa soittaa hätäkeskukseen, etenkin sitten pakkasilla. Hmh, se on valitettavaa että joillain on noin huonosti asiat :/

  21. Tiedätkö tämäpä sattui, ennen tätä asiaa mielessäni kävi postaus Lastensairaalaan liittyen :) Katsoinkin juuri eilen 45 minuuttia-ohjelman, jossa tätä asiaa taas käsiteltiin, ja se on vahvasti myös omassa mielessäni! Olisi ehdottomasti kampanjoimisen arvoinen asia.

    Kiva kun osallistuit keskusteluun ja jaoit omia ajatuksiasi! Sinulla Mapsi on arvot todella kohdallaan, ihanaa että kaltaisiasi ihmisiä löytyy <3

  22. On todella järkyttävää,että osa ihmisistä ei välitä. Taksi oli kerran jättänyt sokean enoni aivan väärään paikkaan kauas kodista keskellä yötä, mutta onneksi porukka nuoria ihmisiä oli pysähtynyt ja saattanut hänet kotiin. En aina jaksa ymmärtää ihmisiä jotka hokevat tuota ” voi noita nykyajan nuori”, koska usein monet nuoremmat ihmiset ovat ensimmäisenä auttamassa.

    Tämä on tärkeä aihe ja ihanaa että niin moni ottaa asiaan julkisesti kantaa :)

    Kiitos ihanasta blogista Jonna ja mukavaa syksyä!

    p.s. Mikään ei ole niin ärsyttävää kun se että kaupan kassalla edessä oleva ei voi laittaa sitä kapulaa omien ostostensa taakse!! :D

    -Petra

  23. Anonyymi: sulle olis voinut tehdä hyvää vierailla siellä asuntolassa ja huomata, että myös alkoholisoituneet ihmiset ovat IHMISIÄ. Kukaan ei valitse olla alkoholisti tai narkomaani ja ihmisarvon ansaitsevat myös he. Pelätä toki saa, pelko on luonnollista. Pelko ei kuitenkaan ainakaan itselläni estä auttamasta. Auttaa voi myös kauempaa, vähintäänkin sitten soittamalla apua. Itse olen monta kertaa pelännyt, mutta silti auttanut- niin vapaa- ajallani kuin töissä.

    Hyvä kirjoitus Jonna! Itse näin terveydenhuollon ammattilaisena kuulen aina välillä todella kamalia juttuja ihmisten välinpitämättömyydestä. Vaikka itse työskentelenkin lähinnä synnyttävien naisten parissa, niin työharjoittelusta ensiavusta muistan mooonta tapausta, missä avun aikaisempi saaminen olisi voinut auttaa tilannetta.

    Onneksi on kaltaisiasi ihmisiä <3 Arkiset enkelit, kuten sinä, tekevät tästä maailmasta niin paljon paremman paikan :).

  24. Tuntuu tosiaan uskomattomalta että tällaisen itsestäänselvän asian puolesta pitää kampanjoida, mutta toisaalta valitettavan paljon tuota välinpitämättömyyttä yhä on. Itse osaan olla myös kiitollinen siitä että olen saanut apua silloin kun on oikeasti ollut hätä. Joskus tuleekin mietittyä sitä, että eikö ihmiset ajattele koskaan sitä että joskus saattaisi itse olla tilanteessa jossa tarvitsee apua ja muut vain kävelisivät ohi?

    Omalla kohdalla omituisin tapaus sattui muutama vuosi sitten kun 4-5 vuotias lapsi oli jäänyt kengännauhoistaan liukuportaisiin jumiin. Juoksin kauempaa irrottamaan hänet kun kukaan ei auttanut lasta, ei edes lähellä istunut lapsen äiti joka jutteli vaan ystävänsä kanssa vaikka kyllä näki tilanteen! Lapsi oli jo itkuinen ja nauhat olivat kiristyneet tiukalle kun menin auttamaan. Sain hänet lopulta irti ja sidoin nauhat uudelleen. Äiti tuli paikalle vasta tässä vaiheessa, mutta ei katsonut silmiin saati kiittänyt vaan torui vaan säikähtänyttä lastaan…

    Jokapäiväisessä elämässä se kaupan kassalla oleminen on kyllä ärsyttävintä. Itsellä kapulan laittaminen tulee niin refleksinä, että se tulee laitettua monesti silloinkin kun takana ei edes tule ketään :). Omalla kohdalla olen tehnyt sellaisen huomion että juuri kukaan keski-iän ylittänyt ei laita sitä kapulaa, että mites tässäkin asiassa se “nykyajan nuoret”. Vielä ärsyttävämpää on se jos kassahenkilö on niin epäkohtelias, ettei liu'uta sitä kapulaa lähemmes kauempana olevaa asiakasta vaan jättää sen viereensä, sitten sitä saa kurotella sieltä metrin päästä ja yrittää olla tyrkkimättä edellä olevaa asiakasta…

  25. Ihanaa että jaksat ottaa kantaa näinkin arkipäiväiseen, mutta silti tärkeään asiaan :) Onko muuten Mangon outletista ostamasi kolttu mitä kokoa? Himottelisi kovasti minuakin, mutta ei ole pienintä saatavilla..

  26. Taannoinhan oli juttua lehdessä, että presidenttipari Koivistolle ei kukaan antanut ratikassa istumapaikkaa! Törkeyden huippu.

  27. Aivan käsittämätöntä kuinka se toisesta välittäminen on nykyään niin harvassa. Tulee jo itselle niin mielettömän hyvä olo loppupäiväksi, kun on kantanut naapurissa asuvan vanhan rouvan ostokset ovelle tai pitänyt ovea auki rattaita työtävälle äidille. Ihan sellaisia perus asioita, joiden pitäisi tulla selkärangasta! Avun tarjoaminen kun ei maksa mitään.

    Viime talvena olin ainoa, joka riensi auttamaan suojatiellä liukastunutta vanhusta. Pahinta oli se, kun ohikulkijat vain tuijottivat eikä kukaan tarjoutunut apuun tai kysynyt, onko kaikki hyvin. Siinä yksin sitten paljailla sormilla soitan ambulanssia ja painan vanhuksen kasvoille silmälaseista tullutta haavaa tyrehdyksiin.

    Tämä kampanja on tärkeä!

  28. Anteeks mitä? “kukaan ei valitse olla alkoholisti tai narkomaani”?! Kyllähän jokainen valitsee itse omat polkunsa ja jos päättää valita huumeet niin sitten valitsee, kyllä se on jokaisen oma valinta.

  29. Itsellä makaa setä, jolla vuoden ryyppy putki takana, sairaalassa toista kuukautta nyt tajuttomana. Pää neljä kertaa leikattu. Lääkärin sanoihin jos uskoo sedän pelastuminen ei ole enää todennäköistä. Joten sapettaa todella lukea tollaisia tekstejä että ihmiset ei menisi auttamaan :/
    Se kuka sedälleni ambulanssin soitti. Olen hälle ikuisesti kiitollinen vaikka setä ei tästä selviäisikään. Ei ole paljoa vaadittu soittamaan ambulanssia.

    En tarkoita tällä loukata mutta jotenki todella henkilökohtanen juttu tällä hetkellä soittakaa hyvät ihmiset edes poliisit tai ambulanssi paikalle.
    Jos itse alkoholisoituneena kaadutte/sammutte esimerkiksi talvella niin toivotte saavanne apua.

  30. Jälleen kerran valintojen maailma; juonko niin paljon, jotta sammun talvella hankeen. En taida, en ole niin tyhmä. Ja tietenkin eri asia on, jos vanhus tms. kaatuu, silloin tietenkin autan.

  31. 16.06 kommentoineelle Anonyymille:

    Opiskelen sosiaali- ja terveysalan ammattiin ja juuri tänään puhuimme koulussa päihdetyön tunneilla riippuvuuksista ylipäätään ja erityisesti huumeista. Sanoit kommentissasi, että huumeidenkäyttäjä vain valitsee huumeet ja jää sille tielleen oman valintansa ja halunsa mukaan. On totta, että jokainen voi itse valita, kokeileeko huumeita vai ei. Monestihan huumeitariippuvuus alkaa halusta kokeilla. Ensimmäisten kokeilukertojen kohdalla saatetaan ajatella, että ei tässä kuinkaan käy, mutta kukaan ei tiedä, montako kertaa voi vain kokeilla jäämättä koukkuun.

    Tällä kommentilla halusin siis selventää sitä, että huumeiden käyttäminen ei useinkaan ole oma valinta. Se, pyrkiikö huumeista tai muista päihteistä irti kohti ns. normaalielämää, on toki pitkälti ihmisen itsensä päätettävissä.

  32. Minäkin autan aina ja annan aina paikkani vanhemmille ihmisille julkisissa kulkuvälineissä. Usein olen ollut junassa, enkä ole kuin vasta junasta poistuttaessa nähnyt vanhan ihmisen seisovan, ja en ole häntä siis huomannut koska olen istunut selin häneen. On todella harmittanut ja tullut jopa huono omatunto. Meidän työpaikkakin on ihana miesvaltainen ja minä naisena saan aina tarvittaessa apua. :) Siitä tulee niin hyvä mieli että haluaa jakaa sitä muillekin. Minulla on ihanan empaattinen tyttö 2v 9kk jolle mieheni kanssa olemme jo aloittaneet hyvien tapojen opetuksen, ja tytön kasvaessa opetamme vielä perusteellisemmin ottamaan muut huomioon ja auttamaan. Niiden asioiden ei tarvitse olla isoja :)

  33. Mä kirjoitin just siihen lilyn blogiin, mistä tää sai alkunsa, et ku luki noita kaikkia tarinoita nii (vähän herkkiksenä) tuli itku kurkkuun monien kohdalla ja itteä rupes ainakin mietityttää se, et onpa outoa et voi ruveta itkettää niiden positiivisten tarinoiden kohdalla (negatiivisten kohdalla ihan luonnollisesti tulee suru puseroon). Mut onnellisten tarinoiden kohdalla pitäis olla sellainen “tottakai”-reaktio, eikä et “ihanaa et tollasiakin ihmisiä on olemassa!”, kun kaikkien pitäis olla sellasia! Mulla on iskä pyörätuolissa nii välillä pääsee kyl ärräpäitä, jos lykkään yli satakiloista isääni ylämäessä ja oon ihan hiessä ja tuskasen näkönen ja ihan hyväkuntoiset miehetkin kävelee siitä aina ohi :P Heh, rupes naurattaa kun kommentoit jollekin, et huikkaat piruuttas niille kiittämättömille kiireisille “ole hyvä” perään, niin oon ihan samanlainen! Rupeaa aina ärsyttämään ihan hirveästi :D Samoin kaupan kassalla jos sitä kapulaa ei laiteta automaattisesti nii ihan tahalteen yritän siitä henkilön ohi puhkuen saada sen kapulan, että hän varmasti huomaa, että olisi ehkä asia mennyt helpommin, jos hän olisi itse sen kapulan laittanut ostostensa perään :D

  34. Voi kamala, piti ihan lukea ystävälleni ääneen tuo tarinasi. Aivan käsittämätöntä! Onneksi enollesi ei käynyt kuinkaan, taksikuskille olisi kyllä pitänyt antaa palautetta noin huonosta toiminnasta. Ja ihan totta, käyttäytyminen ei todellakaan koske ikää, ja hyvin usein sitä todistaa enemmin aikuisten ihmisten kuin “nykyajan nuorten” tökeröä käytöstä.

    Kiitos itsellesi kun osallistuit keskusteluun, kuin myös ihanasta kehusta :) Mukavaa syksyä sinnekin!

    PS. Hauskaa, etten ole ainoa, joka jaksaa ärsyyntyä tuosta asiasta! :D

  35. Juurikin näin! Pieni teko voi tuoda toiselle niin hyvän mielen :) Kiitos kauniista kehusta murunen, te kaikki olette kyllä sellaisia kultakimpaleita että <3

  36. Sanos muuta, se on kuitenkin valitettavan totta että nämä eivät ole kaikille itsestäänselviä asioita. Minusta on tavallaan ihanaa, että tämä herättää ihmisissä tällaisen reaktion, “miksi pitää kampanjoida”, se kertoo vaan siitä että teillä on käytöstavat kohdillaan ja sydän paikallaan :)

    Ihan uskomaton tuo sinunkin tarinasi! En tiedä ollako enemmän hämillään siitä, ettei äiti auttanut lastaan vai siitä, ettei hän kiittänyt sinua toimimisesta.. Huhhuh!

    Kiitos kun osallistuit mukaan tähän, arvostan kommenttiasi suuresti :) Mukavaa alkavaa viikkoa!

  37. Hih, tämä on sellainen aihe josta jaksan paasta kyllästymiseen asti läheisilleni, joten oli pakko ottaa tällä kertaa kantaa :)

    Mangon takki on kokoa XS. Se on omasta mielestäni aika suurta mitoitusta, joten jos olet pienikokoinen, niin tuo olisi varmasti sinullekin paras. Kannattaa kärkkyä palautuksia ahkeraan, ainakin mitä itse olen tässä katsellut, niin kokoja on tullut usein lisää :)

  38. Älä muuta sano! Se hyvä fiilis mikä auttamisesta tulee on jotain niin ihanaa. Sama juttu pienistä arkisista eleistä, esimerkiksi autoillessa jaksan nillittää siitä, kun varta vasten tietä antaessaan jalankulkija ei viitsi heilauttaa kättään kiitokseksi. Sen kerran kun sieltä sitten tulee moikkaus ja leveä hymy, niin voi pojat että jää hyvä mieli!

    Voi herranjestas, olin ihan monttu auki tuosta tarinastasi.. Tekee niin pahaa edes kuvitella tuo tilanne ja se, että ihmiset kulkevat ohi vain TUIJOTTAEN. Onneksi on sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotka tekee tästä maailmasta paremman paikan :)

  39. Voi että, kuten sanottua niin kaikkea ei voi aina huomata. Kuulostaa siltä, että sinulla on arvot todella kohdallaan ja se jos mikä on upeaa. Teidän tyttärestänne kasvaa varmasti yhtä empaattinen ja auttavainen kuin äidistä itsestään :) Tuli jotenkin oikein lämmin fiilis kommentistasi, suurkiitos tästä!

  40. No näinpä, niiden positiivisten tarinoiden pitäisi tuntua ihan itsestäänselviltä! Ihana Kelli, hauska kuulla että on muitakin “käytösnatseja” ;) Jos se ole hyvän huikkaaminen saisi edes yhdenkin ihmisen heräämään käytöksestään, niin hyvä niin!

  41. Eleonora: Kiitos fiksusta ja avartavasta kommentistasi! Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi siitä, että jokainen ansaitsee ihmisarvon. Liian usein sitä vaan itse sortuu ajattelemaan jonkun muuta kuin vettä nauttineen nähdessään, että toinen on vaan sammunut, vaikka kuten todettua, taustalla voi koska tahansa olla vaikka sairaskohtaus. Ja puhumattakaan siitä että pian on taas lumet ja pakkaset, jolloin kenenkään ei tulisi viettää öitään pusikkoon sammuneena.. Ensi kerralla tällaisssa tilanteessa vähintäänkin soitan apua!

    Viimeinen lause oli yksi kauneimmista koskaan kuulemistani, kiitos valtavan paljon <3 Kommentti kertoo aina paljon antajastaan ja tämän luettuani en voi kuin todeta, että sinulla todella on sydän paikallaan :')

    Anonyymi 17.04: Olen todella pahoillasi setäsi puolesta. Onneksi paikalle sattui avulias ihminen, sedälläsi on ollut tuolloin pelastusenkeli matkassa! Toivon koko sydämestäni, että setäsi selviää!.Ja kiitos avartavasta kommentistasi, tämä sai todella minutkin miettimään.

  42. Ihanaa kun tartuit heti aiheeseen, tää on tärkeä asia! Myös minulta löytyy pari tarinaa liittyen suomalaisten ujouteen auttamisessa. Ulkomaalainen äitini oli raskaana (minä vatsassa:) ja istui bussissa matkalla kauppaan. Häntä oli sitten yhtäkkiä alkanut kovasti pyörryttämään, ja huolissaan äiti kertoi huonolla suomenkielellään vieressä istuvalle miehelle että hän on raskaana ja saattaa pian pyörtyä. Mies oli reagoinut katsomalla äitiä kauhuissaan, painamalla nappulaa ja hyppäämällä heti seuraavalla pysäkillä pois! Äitihän sitten pyörtyi omalle pysäkilleen jäädessään suoraan lumihankeen! Onneksi silloin kuitenkin saapui auttajia.

    Toinen tapaus on käynyt itselleni, myöskin bussissa. Jouduin vanhemman miehen ahdistelun kohteeksi, enkä päässyt tilanteesta ulos sillä istuin lytyssä ikkunaa vasten hokien “en halua, en halua en halua”. Muutama ihminen siinä vilkuili suuntaamme, mutta kuitenkin käänsivät päänsä pois, vaikka aivan selkeästi näkivät kuinka itkin.

    Nyt asun itse ulkomailla ja täällä autetaan ihan jokaista taustaan ja ikään katsomatta. Ei tarvitse kuin vähän pyörällä horjahtaa, niin on jo ihmisiä kysymässä voivatko olla avuksi. Kyllä on Suomessa opeteltavaa vielä, ja se lähtee meistä jokaisesta! :)

  43. Hei, jos satut tätä vielä lukemaan, niin kipinkapin Mangon outletiin! Siellä on taas saatavilla kokoa XS :)

  44. Ihan uskomaton juttu tuo pyörtymistapaus! Onneksi äitisi (ja sinä) saitte apua! :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *